Ääriminimalismi ei pääty asunnon seinien sisäpuolelle. Kun makuuhuoneen kaappi tyhjenee, on aika suunnata katse verkkopankkiin ja tasan nahkalompakkoon? Päätin suorittaa japanilaisen suursiivouksen myös talouteesi: luovuin peräti huvitustilistä ja siihen liittyvästä Visa-kortista lopullisesti? 大掃除 (Oosouji) on tapa tavoitella täydellistä siisteyttä niin kotona kuin tietokoneella! Tehtyäni tämän japanilaisittain jo viidesti, ajattelit vapautua turhasta työstä ja hälinästä taloudessa. Pankkisopimuksia ei parane tokikaan irti päästää.
Onko budjetointi sinusta hankalaa? Moni ei tykkää käyttää sovelluksiasi tästä tai opetella uutta. Omassa metodissa budjetointi tapahtuu suoraan mobiilipankissa. Käyttötilistä leivot aulaa, ja sinne tulevat palkkatulo, eläke tai ehkä ne työttömyystuet. Vaikka käyttötilillä olisi monia miljoonia, älä tuhlaa budjettia enempää, jos siirrät vain budjetin verran uudelle tilille ja liität Visa-kortin siihen. Tämä voisi toimia minullekin, myös ilman Pennoa, mutta pitäydy ohjelmistossa taloudellisen datan vuoksi. Se on kaavioita tänne blogiin ja siis teehetkelle.
Usko tai älä, mutta 29.11.2024 kävin viimeistä kertaa uimahallissa Loimaalla. Tänään siellä on tasan vuosi, ja yksi kuukausi ehtii vierähtää merkinnän hautuessa julkaisua kohti... Miksi en mene näihin uimahalleihin? En osaa uida kunnolla, mutta toisaalta näistä ensimmäisistä uimahallikäynneistä Tesoman koulussa on huonoja muistoja. Siellä liikunnanopettaja muun muassa osallistui kiusaamiseen ja pakotti hyppyyn vain viiden metrin hyppytornista, vaikka sanoin toistamiseen, etten ole koskaan hypännyt laituria korkeammalta, opettajani hyvä!
Valmistautukaa tähän täällä, Länsilinjat lähtee enää Partolasta kaupunkiin, ja aion mennä sieltä sitten Nokialle, Rounionkadulle. Bussin sisäpuolella välähtää jokin. Kaivan lompakkoa ja löydän siitä monenlaista korttia: lahjakortteja, YkkösBonus-kortin, Plussa-kortin, kahdet S-Visat ja niin edelleen. Menet vaikka mobiilipankkiisi ja huomaan tilieni määrän olevan hei viidessä. Budjetoitaessa on pidettävä silmällä useita tilejä, vaikka voisit pärjätä vähemmällä. Illalla hän lyö ilta-alen väärin, ja 4,12 euroa on katevarauksista. Pian köyhä ei osta mitään.
Hupiraha siirtyisi kirjekuoreeni
Kun aloin etsiä omaa suuntaa, huomasin tästä, että suurin este todelliselle itsellesi olivat yhteiskunnan odotukset. Sama ilmiö näkyi myös ikätovereissa täältä. Jos haluaa irrottautua rahakeskeisestä elämästä, yksi tärkeimmistä askeleista on vapautua niistä liian rajoittavista normeista ja rakenteista. Tämä on ollut elämäsi keskeisin teema, ja heti kun olen vähitellen jättänyt nämä odotukset taakseni, myös rahaan liittyvät sidokset ovat alkaneet kadota kuin itsestään. Ajattelin, että vaikka muut maksavatkin korteillaan, voisit kaivaa käteistä esiin?
Vihrein korttini, joka sujahtaa helposti lompakkooni, oli syy numero yksi luopua kaikesta tästä. Tein pienimuotoisen testin, jossa maksoin pieniä ostoksia tässä hupirahan muodossa viikkokausia, ennen kuin edes piti alkaa PIN-koodia muistella. Kysyin siinä kassaltakin, että mahtaako maksu olla turvallista – varas voisi käyttää korttia vaikka kuinka pitkään. Toiselta kerralta saa nostaa hieman käteistä matkarahoiksi, mutta se ei ollut säännöllisesti järkevää. Voisin aivan hyvin nostaa koko tilini tyhjäksi. Käteinen on ollut suosiossani niin pitkään...
Moi, haluaisin nostaa S-tilin tyhjäksi, 80 euroa. Se oli ainoa asia, josta kassalla voisin taas kysyä. Olin koko ajan lähempänä sitä hetkeä, kun pääsen minilomalle pankkijärjestelmässä! Eläminen vähällä rahalla ilman mitään taitoja tai ihmissuhteita olisi kuin nojautuisit toisten hyvyyteen – tai eksyisit varjoihin, joihin ei kenenkään soisi kulkevan. Yksinkertainen elämä ei ole laiskuutta vaan antautumista: mielen hiljaisinta hallintaa sekä taitojen kerrostumista. Yhteyden rakentamista kaikkeen luontoon, koska jaamme hauraan mutta kauniin toivon.
Ajattelin ensin, että nostan rahat kortilla kuukausittain, mutta sitten rupesin miettimään järkevyyttä? Se on monesti niin, että pystyn nostamaan hupirahan myös käyttötililtä. Sieltä ensi vuodesta alkaen kuukausittainen nosto sisältää yhteensä 400 euroa: sata euroa kuorin ruokaani, sata euroa muuhun, sata euroa säästööni ja sata euroa hupirahaan. Kävi ilmi, että toinen pankkikorttini ja tili on käytännön riesa. Rupesin tutustumaan todelliseen ihmiseen, joka on luopunut pankkitileistä, ajokortissa ja jopa puhelimista: hän on Robin Greenfield.
"Mitä hankalammaksi sen unelmasi ostaminen minulle muuttui verkossa, sitä vähemmän ostoksia tein? Tämä teki aika paljon helpommaksi varmistaa, että aiheutin mahdollisimman vähän haittaa ihmisille, kasveille, eläimille ja ympäristölle, joita kaikkia rakastat. Aina kaikki tämä ja paljon muutakin tapahtui ennen kuin lopulta päätän luopua pankkitilistä kokonaan. Vain tästä oli askel (taas paljon pienempi kuin sitä edeltäneet), joka vähensi rahankäyttöäni entisestään... Kyse ei ole siitä, mistä luovuin. Kyse on siitä, mitä sain luopumisen kautta."
Leikkasin tämän huvitustilin S-Visan moneen osaan ja irtisanoin samalta istumalta tähän kytkeytyneen S-tilisi. Kortin sulkeminen ei vaatinut mitään: sen pystyisit toki irtisanomaan suoraan mobiilipankissa, mutta tilisi sulkeminen vaatisi verkkopankin käyttöönottoa. Tässä yhteydessä toivon S-pankilta enemmän. Melko kätevää, jos kaikki toiminnot laitetaan esille niin verkkopankista kuin mobiilipankista. "Goodbye my Bank Account and Visa" on juttujen otsikko englanniksi. En tarvitse teidän Visaa sen enempää kuin Visa tarvitsee juuri sinua.
Säästötili lopetukseen, bussista
Tänään on taas vapaapäivä! Kausikortin omistaja antaa sen lainaksi, ja lähden saman tien ajeluille. Siellä jossain, missä joku vaarihahmo on kesällä polkenut Powerin kylkiäispyörällä, kulkee myös Länsilinjat jättäen meidät aivan Nokian tuntumaan, mutta kuitenkin vielä ihan Tampereen puolelta Pihtisulunkadulle! Erakkona kohtaa muutamia satasia Rounionkadulle, jossa noudatan vaarin linjaa kaivamalla roskaa. Vaikka panttia löytyy paljon, mutta hei mikä tärkeintä, lähimmässä kaupassa tajuan sen lopullisesti. Et tunne Visaa, maksat käteisellä!
Et tavoittele täydellisyyttä... Tavoittelen jo elämää, joka on eettisempää ja rehellisempää. Olen tekopyhä, kyllä. Olen sinut asiasi kanssa, koska olen ymmärtänyt tässä, että me kaikki olemme tekopyhiä. Olen oivaltanut tänään, että kuka tahansa, joka välittää vähästä Maasta, eläimistä, ihmisyydestä tai tasan yhteiskunnallisista asioissa, tulee luultavasti aina olemaan jossain määrin tekopyhä. Haluan vaikuttaa kaikkeen, en vetäytyä yksin metsiin (vaikka retki onkin houkutteleva), ja siksi minun täytyy olla yhteiskunnan puolella pari tiliä S-pankilla.
Otin aiemmin jo viimeisetkin rahat ulos niin sanotuista korkeakorkoisista nettipankeista. Vuonna 2024 sain lunastetuksi kaikki vuoden 2022 sijoitukseni riittävällä, muutaman sadan euron voitolla. Kuten todettiin, ei halua enää osallistua rahojen tekoon sijoittamalla. Monet pörssiyhtiöt irtisanovat nytkin täysillä, kylmäverisesti. Mennään tässä välissä palauttamaan Rounionkadun löytöä – saan viisi euroa käteen. Huomaa, että oma hihna kestää pidempään verrattuna kortilla maksaviin. Se ei olekaan enää pelkkää piippausta, vaan tilaa palvelulle.
Kun maailma juoksee hei kovempaa, minä hidastan ja nautin jokaisesta sekunnista, jonka käteinen minulle ostaa. Nokialaisissa ruokakaupoissasi kassa ilahtuu käteismaksajista. Se ei ole hänellekään tänään pelkkää skannausta; välissä ehditään hidastamaan tahtia. Olet näitä sanoja. Lasketaan rahoja ja tullaan lopulta ehkä samaan tulokseen. Kassa sanoo, että viiden sentin kolikoista on pulaa. Tarjoan sitä kahdella eurolla, ja kassatytön olo helpottuu paljon! Lopulta se on sitä hupirahaa: ostan bussiin eväitä ja suljen sillä voimalla tasan säästötilin.
Yhdessä eurossa on 20 viiden sentin kolikkoa. Kassa joutui laskemaan niitä 40 kappaleen edestä. Sanon siinä samalla, että aika moni nuorista ei osaa enää kassoilla edes viisarikelloa tulkita. Sekin on joskus täysin pimeätä, montako senttiä eurosta on. Eurossa on joku määrä senttiä ja tunnissa minuuttia... Mikä parasta, takana oleva ei suuttunut – mihinkäs sitä kiire kuin hautaan? Tuli aika hyvä fiilis niin minulle, naiskassalle kuin sille 10-vuotiaalle? Opitaan sitä ruokakaupassakin, montako senttiä yhdessä eurossa on. Arvaa tässä, ja poika miettii.
"Tää kassa laski 40 kolikkoa kahteen euroon. Sanoisin, että 20 kertaa viisi, eli 100 senttii", poika kertoi. Sehän tuli – 15 vuoden päästä tulet sitten kassan tilalle Rounionkadulle! Katso vielä, että hän maksoi omat ostokset käteisenä; sitä ei enää niin usein näy. Pian tuli Paunun bussi numero 112 (INT-594), jossa suljin säästötilin. Se tapahtuu äkkiä. Kyllästyin siirtämään rahaa tililtä toiselle, kun säästö voisi olla suoraan aulassa. Sinne tulevat kaikki tuloni, mutta koska ostan jatkoilta enemmän käteistä käyttäen, numeroita ei tarvitse enää tilille haalia.
Vuosi ilman uimahalleja täyttyy
Lähes kaksi vuotta sitten, Väinö Paunu Oy:stä. Helmikuussa 2024 päätettiin kaikki ajelusi uimahalliin. Noin vuosi sitten mentiin toki sillä InterCityllä uimahalliini Loimaan Vesihoviin viimeistä kertaa – kirjaimellisesti. Tämän jälkeen en ole uimahalleissa tasan käynyt. Tilanne meni lopulta siihen, että luovuin uimaboksereistasi ja rupesin lainaamaan siitä. Esimerkiksi marraskuussa sain lahjaksi saunakerran Rosendahlin rannalle, ja piti alkaa etsiä jotakin. Hei kukaan maksa 20 euroa tavarassa, jota saattaisi kaivata kerran vuodessa, eikä silloinkaan.
Kun teinien koulu-uinnit herättävät tosi paljon kiistelyä, yksi toimiva yleisratkaisusi voisi olla siirtää painopistettä entistä vahvemmin vaikkapa alakouluun? Sieltähän jopa opetetaan tärkeimmät uinnin perustaitosi, ja lapset eivät vielä samalla tavalla häpeile kehoaan. Lisäksi alakouluikäisille uimakerrat ovat useasti todella mieluisa poikkeus muuten melko tasaiseen koulupäivään. Näin yläasteen uinti voisi olla vapaaehtoisille, eli oikeasti halukkaat ja lajeista kiinnostuneet voisivat käydä uimassa. Enemmin lähtisin hei kävelemään koulun metsään.
Minulle sieltä jäi isompia traumoja; en Tesoman uimahalliisi ihan kevyesti mene. Jos uinti kuuluu tähän opetussuunnitelmaasi, niin kyllähän siihen silloin olisi hyvä monen osallistua, ja siinä samalla opetella olemaan sinut oman kehonsa kanssa, opetettavia taitoja myöskään unohtamatta. Valitettavasti opettaja kiusaa minua ja nolaa koko luokan edessä. Mies pistää minut aivan ensimmäisenä jonoon viiden metrin hyppytorniisi ja sanoo ääneen: "Juokset ja hyppäät." Hyppäänkö kuolemaan, kun en osaa edes uida? Erkko ei päästänyt nyt helpolla.
Kiipesin oppitunteja hidastamasta ensimmäisenä portaita. Ei ollut mitään aavistustakaan siitä, mitä tulisin siellä tekemään. Kaukaisin muistikuva on laiturin portailta laskeutuminen Loimijokeen tai järveen. Silmät olivat kuudessa metrissä. Se on kuin katsot alas kerrostalon kolmannella kerroksella, ilman niitä seiniä. Erkko käy alhaalta, mutta minä näin ison laatan! Kun en edes ui kunnolla, vesi ei ole elementti, vaan se kova pudotus tuntemattomaan... On absurdia, että tällaisiakin opetussuunnitelmia kutsuttiin silloin opetukseksi Tampereelta.
Kuvitat, silloin olin teini-iästä, enkä ollut koskaan hypännyt veden ääressä edes laiturilta. Opettaja pistää minut ensimmäisenä, koska hän tietää siinä, että perällä oleva jono haluaisi hypätä myös. Kuule siitäkin kymmeniä kertoja: "Hyppää, hyppää, hyppää…", kunnes ei enää pystynyt laskemaan painavia sanoja. Jyrillä ei ollut mitään tietoa oikeasta hyppytekniikasta, eikä alas päässyt – portaissa oli muitakin jo. Päätän tehdä hypyn, joka voi viedä kuolemaan! Lasken mahalleni, ja joka paikkaan sattuu. Olin lähellä hukkua, ja luokkakaverit nauravat?
Neljän metrin syvyisessä altaassa on kaiteeseen vielä metrejä, ja kehoni huutaisi kivuista. Toinen kätesi ei liiku yhtään. Tällainen isku 35 kilometrin tuntinopeudella vatsalleen vastaa sitä, että joku löisi sinua laudalla koko vartaloon. Se vie ilmaa keuhkoista ja lamauttaa tässä hetkeksi, mikä selittää myös sen, miksi olin lähellä hukkua. Keho ei pysty heti iskusi jälkeen toimimaan normaalisti. Ajan päästä, kun olet uimahallilla, koet yhä sen saman vatsanpohjaa raastavan tunteesi. Tampereen kaupunki pakotti valitsemaan kuoleman ja elämän välistä.
Ulos tästä pankkijärjestelmästä
Lukekaa näitä kokemuksia kaunistelematta. Ihan jokapäiväistä kiusaamista, myös tietyltä opettajalta muun muassa siitä Tampereen kaupungin niin ihanasta Tesoman koulusta. Yksi ei halua kuvitella tilannetta nykyään, kun 400 oppilaan paletti muuttui yhtäkkiä lähes 1 500 oppilaan kouluksi sisältäen kaikki vuosiluokat. Hieno uudesta siis koulussa tuli, mutta onko kiusaaminen myös hienompaa? Uimahallin suihkuissa ne sormella osoittelivat ja puhuttivat porealtaassa, kun ei edes murrosikä ollut alkanut, niin että Jenna kuuli. Olispa hukkunut.
Yhteiskunnasta pudonneita syntyy hei koululla. Sitten budjetoimaan, sekin on parempaa minusta kuin "kuolemaan hyppääminen" ja tahtomatta... Koskaan en tämän jälkeen mennyt yhdenkään hyppytornin portaille, ehkäpä liikunnanopettaja siinä onnistui sitten aika hyvin. Tervetuloa taas Tampereelle, vihaan uintia. Hupirahaa saa kuluttaa euro tai pari kerrallaan, mutta sekin tuntuu turhalta. Tulen tulokseen, että minun pitäisi vähentää myös hupirahasi käyttöä. Kysymys on vähän samasta asiasta kuin opettajasta tai vaikka uutistenlukijoista?
Huomaa, että esimerkiksi täällä ABC Pirkkalasta rahaa saa palamaan vain sen vuoksi, että tuttu kasvo tervehtii kassalla tai kaupan hyllyjen välissä. Katso, he muistavat minut vieläkin – miksen minä muistaisi rahallisesti S-ryhmää näin tai ABC Pirkkalaa? Viime vuonna laskin, että pelkästään hupirahaa kului ABC Pirkkalassa siis 400 euron edestä vuoden 2024 aikana! Sitten ihmettelen, miksi pyörähuoltoon ei ole varaa. Energiajuomia saa lähimaksuna vaikka kuinka monta päivittäin. Nykyään käytän käteistä; piti testata täältä – ei toimi lähimaksu.
28.11. mieskassalla oli piiitkä päivä. ABC Pirkkalassa unohtui, että kello olikin jo yhdeksän; kaljapolku näkyi sekin olevan auki. Et uskaltanut ujona kysellä. Onkohan mahdollisesti liian korkea hinta, kun usein ilta-alen ostokset eivät siis vie hupirahasta kolmea euroa enempää. Tilille jää kolme euroa, joten loppukuun 4,12 euron väärä veloitus voi viedä siitä ostovoimaa koko viikonlopuksi. Lassi kuuli: jouduin maksamaan myös oikean hinnan, seitsemän senttiä tilillä. Raha palautui onneksi lauantaina, niin ei jäänyt täältä mikään leipäpussi ostamatta.
Tämä oli yksi syy siirtyä käteisen käyttöön siitä. Vastaavia tilanteita on meinaan sattunut joulukuussa, mutta raha ei ole enää katevarauksissani, vaan kaupan kassalla. Silloin virheen saat heti käteesi. Vain käteinen on minusta hyvä maksuväline etenkin silloin, jos muutaman euron väärä veloitus ilta-alessa voi tarkoittaa illan teetä ilman ruisleipää. Suljet säästötilini, koska säästösi ovat nykyään aulassa! Siellä siirtyisi budjetti käyttötilille ja maksautuisi tästä kotivakuutuksen vuosilasku. Kirjanpitoni takaa sen, että pysyt tavoitteissa ja raha tallella.
Koululiikunta on huonompi varjo niistä lajeista niin, joita sen pitäisi edustaa. Kaikki, joilla on vahva tausta jossakin lajissa siellä koulun ulkopuolelta, tunnistavat tämän heti... Miksi et tehnyt mitään? Moni sanoisi: "Puhu luokanvalvojalle." En, Erkko on liikunnanopettaja? Kuka sellaiselle mitään ilmoittaa koulukiusaamisessa, kun hän tuntui itse kiusaavan. Onneksi tuli vuosi sitten Vesihovilta, opettajat olivat toisenlaisia; tuli hyvä mieli. Entä jos olisin syntynyt Loimaalla – osaisinko uida? "Hyvä kysymys, mutta lyönpä oven auki ajatustesi kylpylään!"
Köyhä palasi ostolakolla bussiin
S-pankissa on nyt käyttötili, aulana toimiva virta sekä hätätili. Tämä on täydellistä, koska lakkaat murehtimasta jatkuvia tilisiirtoja tililtä toiselle. Käteinen on säästänyt paljon rahaa, joten otan Dave Ramseyn kirjekuorimetodin käyttöön säästötilissä ja täällä hupirahassakin! Käteisenä tulee maksetuksi kaikki muu paitsi se, mitä on pakko laittaa tililtä – laskut ja niin verikokeet tietysti. Kuulkaa, että lopetat tai vähennät tilauksia verkkokaupoista. Pelkästään ajatus jonnekin menemisestä voi toisinaan vähentää turhaa kuluttamista. Kokeilen tässä!
Ensi viikolla kai paljastan kaikki ostokset. Tuntuu, että vuonna 2025 ostolakkoni onnistui täydellisesti. Olen pystynyt vähentämään turhaa kulutustani ja pitämään säästötilin käytön maltillisena. Sain tänä vuonna hei 400 eurolla lahjarahoja tai lahjakortteja, joilla olisi voinut kuitata tarpeellisia ostoksia pois. Joo, oli tässä sellainenkin tilanne, että sain myytyä sadalla eurolla tarpeettomia, joilla ostin sitten hieman laadukkaampia Iittalan astioitasi muutaman euron iäkkäiden astioiden tilalle. Lahja on usein lahjaa, sitä ei tarvinnut ostoksiisi kirjata.
Tasan syyskuussa 2013 lähdin ensimmäiselle rahattomalle seikkailullesi. Pyöräilin yhteen suuntaan Häijääseen tavallisilla vaatteilla. Otin pullon, puhelimeni ja tulosteen, jonka avulla aioin suunnistaa takaisin kotiin. Ansaitsin matkallasi noin 15 euroa keräämällä tienmutkista tölkkejä, joten ei se täysin rahaton reissu ollut, mutta opin siinä valtavasti. Ei, 85 kilometriä Sastamalan ja Nokian kautta palatakseni takaisin vuokra-asunnolle. Pihoissa tarjottiin koko ajan ilmaisia omenoita, ja tuli myös voikukkia syötyä henkensä pitimiksi, mitäpä muuta...
Vaikka toisin uskotaan, pankkia ei todellakaan tarvita läheskään näin paljon tai läheskään niin usein kuin yleisesti ajatellaan. Maa ja sen luonto tarjoavat meille paljon. Mietinkö vielä, lopetanko pyöräilyn? Tässä rahaa menee moneen muuhun turhuuteesi virvokkeista alkaen, ja luonto tarjoaa sekin eväät. Vuoden ajan tehnyt töitä vapautuakseni pankkijärjestelmästä, mikä on ihan valtava askel eteenpäin. En ole täysin vapaa, mutta useimpina päivinä en edes ajattele pankkia enää. Laskut haihtuvat taustalla automaattisesti, ja loput nostan S-tililtä.
Kommentit