Lähteekö stressi uudella budjetilla, joka on nyt 50 euroa korkeampi kuin edellinen? Princetonin yliopiston tutkimuksen mukaan suurempi ansio taikoo joukoista entistä onnellisempia jopa 75 000 dollariini asti vuodessa. Tätä korkeampi vuositulo ei enää korota tyytyväisyyttäni. Mainitut 75 000 dollaria oli katsottu riittäväksi maksimitasoksi kattamaan perustarpeita, vähentäen stressiä laskuissa, muissa menoissa ja toisinaan mahdollistamaan harrastuksia, jolloin rahan puute ei enää dominoinut päivittäisiä tunteita kulutusjuhlaan.
Vielä on numeroitakin jäljellä? Yritä, lentäen köyhyydestä! Tähän aikaan vuodestasi joulu painaa päälle, vaikka köyhyys ei edes loppuvuodesta väistä. Moni perhe viettää tästä joulun taikaa ilman kinkkua pöydissä, jossain muualla joulukuusen alle laitettavista lahjoista onkin pulaa. Olen lahjoittanut asioita itse monena vuotena, mutta tänä vuonna Joulupuun hyveet saivat miettimään montakin juttua konsumerismini ja moraalin näkökulmasta. Saako köyhä pyytää iPhonen tai PlayStation 5 -pelikonsolin? Sitä pokkaa riittää, voitko sinä toteuttaa?
Marraskuussa avattiin jopa Jula-tavaratalo niin Pirkkalaan kuin Ylöjärvellekin. Avajaisissa liikettä odotettiin varhaisesta aamusta ensin telttailemalla ja sitten jonottamalla. Piti vähän kysyä: "Ettekö ole vielä käyneet tavaratalossa koskaan?" Päätin tulla itsekin taas seuraavana päivänä, kun ruuhka näkyi käytävillä edelleen. Ihmiset olivat ostamassa kai halpoja Kiinassa valmistettuja tuotteita, vaikka lehdissä toitotetaan siitä suomalaisten äärimmäisen tiukasta kulutuksesta ja kovasta säästämisestä! Ei siltä näytä: kassat piippaavat taukoamatta, jees.
Tämä tapahtuma sattui vähän aikaa sitten. Ahne vaarihahmo pukeutui kuin köyhä, mutta yhdellä olisi käyttötililläkin kymmeniä tuhansia uusiin vaatteisiin tai kenkiin. Vanhus päätti, että hän vaikka makuuttaa niitä tilillä enemmin kuin sijoittaa kuluttamalla. Jos sattuisin nyt törmäämään vaarihahmooni kadulla, et siis todennäköisesti kiinnittäisi hahmoon huomiota toista kertaa. Jos kiinnittäisin, luultavasti olettaisit 70-vuotiaan olevan vaikeuksissa sähkön ja vuokran maksamisessa – ehkä vailla kotia. Löydettyään roskiksella kengät, hän nauraa.
Stressi lähtee hei 50 eurolla
Monet voisivat säästää 50 euroa tai enemmänkin poimimalla jotakin itselleen tarpeellista roskakorista. Toisaalta kokeilin aiemmin vaihtaa siivousaineita sekä hammastahnaa blogina halvempiin. Tämä omalta osaltaan aiheutti suotuisaa kehitystä, vaikka omaa budjettia tulee siltikin nostaa. Lopuksi kilpailutti myös pyykinpesuaineen kotimaisesta ulkomaiseen. Tämä siksi, että vaikka kotimaisesta löytyikin lähes yhtä hyvä tarjous, Puuilossa hakeminen tuotti ylimääräistä vaivaa Nokialla tai Lielahdesta. Se on sellaista, kun täytyisi budjettia miettiä.
Tässä olisi tärkeää suosia meitä taantumassa. Tiedän, mutta ei ole varaa. Eikö kotimaisen yrityksen pitäisi myös suosia kotimaista? Miksi potkitaan niin paljon väkeä pihalle Elisassa? Jos ei potkita, niin ainakin haluttaisiin potkia siis joulupuun alla. Niin kauan kuin tilanne on tämä, minulla ei ole mitään kiirettä luopua Elisan halvimmasta latausliittymästä. Se maksaa laitenetin kera 5,00 euroa? Kyllä ja monet vielä odottavat näiltä yrityksiltä asiallista palkkaa ja verojen maksua. Oletatteko, että homma toimii vain yhteen suuntaan? Miettikää tästä.
Lataa suoraan kaikille, että ostan tällä hetkellä halvinta ruokaa ja käyttötavaraa. Köyhänä varaa moraaliin ei ole, mutta mitään en kaupassa varasta. Köyhiltä on viety kaikki. Järjestän päiväni alennustuntien rytmien mukaan, jotka vaihtelevat tasan jokaisessa kolmesta alueen kaupasta. Vanheneva ruoka alennetaan ensin aamupäivällä ja sitten uudelleen myöhemmin päivällä. Tinkijät hyötyvät paljosti malttinsa säilyttämisestä, sillä niin todelliset alennukseni tehdään vasta myöhemmin illasta. Valitettavasti joka päivä mitään ostettavaa ei ilmesty...
Lupasin palata viime artikkelissa stressiin? Pienellä 873 euron budjetillani sitäkin oli joka päivä. Jopa niin paljon, että moni olisi viinapulloon tarttunut, mutta pidän pääni kylmänä ja nostan sen sijaan budjettia. Se oli pienimuotoinen testi kolmen kuukauden ajan. Älä tarinoi stressin poistumisesta, mutta arjessa on helpottunut olo. Esimerkiksi jo ruokakaupoissa on jäljellä noin 48 euroa, muissa menoissa 46 euroa ja hupirahasta 45 euroa. Nyt tilanne näkyy olevan aivan poikkeuksellinen, vaikka kuukautta on vielä puolet jäljellä. Pärjäät mainiosti.
Se vaatii toki puhdasta rahaa 50 euroa kuukausittain. Omalla kohdalla vaihtoehto ei ollut säästämisestä luopuminen, koska haluaisit pitää tavoitteista kiinni. Pyöräilyartikkeleistakin tykättiin, joten niitä odotetaan varmasti myös ensi vuonna Ikaalisiin ja Urjalaan. Paras juttu on se, että tutkimuksesta yksilö kokee olevansa aiempaa tyytyväisempi 63 000 euroon asti! Pienikin lisäys tekee elämästäsi helpompaa, sillä se vähentää köyhyyden aiheuttamaa arjen stressiä. Silloin ei tarvitse miettiä laskua tuolta ja voit jättää myös alennusmyynnit väliin.
Princetonin tutkimuksen data on vahvistettu. Kun budjettisi oli vain (873 €), päivittäinen stressi oli suurta. Kun nostin budjettia (vaikka en pääsisikään lähelle väitteen 63 000 euron vuosiansioita), poistat sen rahallisen ahdistuksen, joka tutkimuksien mukaan vähenee tästä voimakkaasti tulojeni kasvuun juuri pienemmästä tuloluokasta. Emotionaalinen hyvinvointi kasvaa tulojen noustessa, mutta tasoittuu 75 000 dollarin (noin 63 000 €) vuosituloilla. Joo raha tämän jälkeen ei enää vähennä päivittäistä stressiä. Varokaa, älä jahtaa lottovoittoa!
Hyvää joulua, ostakaas lisää
Tämän vuoden kuluja et viitsi enää edes sanoa. Joulukuun dataa odotellessa käyttötilissä on kulunut tuloissa 12 242,00 euroa ja menoissa 12 241,40 euroa. Tulos on ylijäämäinen vain 0,60 eurolla. Tuloissa ja menoissa 2 639,00 euroa kustannettiin säästötililtä. Ymmärrät nyt, ettei asia voi ainakaan 20 euron lahjoitukseen kaatua? Saavun marraskuun lopussa Ratinan kauppakeskukseen yllättymään. Ensimmäinen näkemäni lahjatoive on AirPods-kuulokkeet, toinen PlayStation 4 ja kolmas PlayStation 5 ja neljäntenä perheenä toivoo jo MacBookia.
"Sadan euron lahjakortti? Taas arveluttaa tämäkin, kun voivat joutua vääriin käsiin. Ikävä olla niin kyyninen, mutta en luota enää oikein mihinkään organisaatioon tai ihmiseen" eräs sanoi koulukiusattuna joulupuulla. Totta, minunkin on pakko lähteä pois. Köyhyydestäsi on myös kokemuksia, ja toiveet ovat kuin "Haluatko miljonääriksi?" -ohjelmassa olleille. Mietin usein sitäkin, että esimerkiksi tässä Pirkkalan Kiepissä on tosi paljon tavaraa. Mitä te teette kaikella tällä roinalla? Köyhien suvulla voi myös olla rikkaita tosi monien lahjojesi kanssa.
Minulla on kaikessa köyhyydessä tietoa niin omassa elämässä kuin ehkä entisen mieheni omassa. Käsittääkseni kaikki toiveet täällä Joulupuussa ovat sosiaalitoimen asiakkaille. Yksi köyhä on lähes tulkoon aina siitä, että raha vain kulutetaan, kaikenlaiseen turhuuteen. Olut ja virvoitusjuomat ovat täysin turhia, eikä kukaan tarvitse kalliita merkkivaatteita, paitsi jos toiveena on tulla ryöstetyksi. Erään mukaan vanhemmat joutuvat tämän noutamaan, mutta taas masennus ja rahatilanne köyhyydessä estävät sen. Vihjeen kuulin naapuriltani käsin.
"Kunpa vanhemmat ees näkisivät sen vaivan, että hakisivat lasten toiveita. Niinä jouluina, jolloin olin vapaaehtoisena, jäi ihan hirveästi lahjoja hakematta" tämä pohtii. Tiedätkö syyn: jos olet oikeaa köyhää, silloin voi 2,50 euron Nysse-lippu bussiin tuntua kalliilta, ja se paluu kyselee toisen. Millä tulet, jos ei kukaan ole tuomassa? Mieheni tapauksessa kaikki tarkoitti sitä, että joudut kustantamaan vallan kaikki matkat sinun luokse ja vielä Helsingin kotiin. Ei hänellä ollut varaa LED-lamppua taikka mitään paristoakaan ostaa, mutta olutta oli aina?
Toisaalta niin kyllästynyt koko jouluun, meitä on huijattu lapsesta asti joulupukilla. Sinun kokemus voi olla samanlainen: eli lahjan antaminen ilostuttaa heitä. En opeta lapsillesi sitä, että ilo ja miksei vaikka elämän merkitys mitataan rahassa tai tavaroissa. Juurihan luit siitä, miten yhdessä yössä kaikki se tavara joutuu kaatopaikoille, mutta velka jää. Elämäsi on niin arvaamaton, että ääriminimalistina pysyttelen jatkoillakin alle 200 tavarassa. Marraskuussa annoit Michael Kors -neuleen lahjaksi, mutta en halunnut esittää rikasta, sain 35 rahana.
Noin kuusi vuotta eromme jälkeen hänellä meni kaikki: kiva vuokrakoti ja mahtava velalla hankittu omaisuus. Tavaraa muuttaa kaatopaikalle, mutta velkaa jää. Asuu nykyisin kadulla, mutta sano silti hyvää joulua Christian ja onnellista uutta vuotta. Jos ei ensi vuosi, niin joku vuosi on varmasti parempi. Voisi vielä pohtia siinäkin, miksi en enää halua osallistua joulusi keräykseen. Kun lahjan budjetti on 20–30 euroa, on kai parempi olla lahjoittamatta mitään, koska halpa tavara on halpaa tavaraa. Sen huomaa blogia lukiessa, reklamaatioita riittää?
Jula, se tavallinen tavaratalo
Miksi asiakkaat hullaantuvat halvoissa asioissa? Koska olemme epätoivoisia. Britanniassa kymmenen vuotta sitten ihmiset taistelivat keskenään alennetuista ruoista? Tämä on tasan epätoivon ja köyhyyden seurausta. Videoissa nähdään, kuinka asiakkaat Tesco-myymälässä Weston Favellissa, Northamptonissa, painivat siinä lattialla saadakseen käsiinsä alennettuja välttämättömiä elintarvikkeita – mikä kertoo teille kasvavasta ja juurtuneesta köyhyydessä. Milloin jotakin vastaavaa nähdään meillä ilta-alessa? Joo, alennetut viedään ehkä käsissä!
Jula avautuu – mikään ei voi pysäyttää meitä nyt! Ihmiset ryntäsivät ikään kuin eivät olisi ikinä nähneet tavarataloa, sitä Pirkkalan Partolasta. Avajaisiin en itse mennyt ajoissa, mutta olit siellä illaksi puhtaasta huumorista. Huomasin, että asiakkaita on edelleen paljon, vaikka ensivaikutelma oli jo sisäänkäynniltä Temun kaltaisesta halpamyymälästä. Sontikkana iäkäs meni rikki tuulenpuuskasta ja mieti ensimmäisenä, jos tänään ostaisin uuden Julasta vaikka kannatuksen vuoksi, kun tulivat tänne yrittämään. Kaikki kolme mallia ohitan vaan tässä.
"Ei hyvä sateenvarjo. Rikkoutunut jo ostokseni jälkeen, ensimmäisestä tuulenpuuskasta!" asiakas Ruotsista sanoi Julan verkkosivuilla. Moni muu yhden tähden palaute loisti kaikessa näistä sateenvarjoista. Tavara yleisesti vaikutti myymälässä halvalta. Taloyhtiö tarvitsee hei uuden pistolapion, ja Julan halvin sai myös rehellisiä arvioita. "Ohut rakenne. Ei pärjää edes hyvin juurien kanssa. Vain kaivamaan multaa tai hautaa tästä, mutta ei raskaampaa!" toinen kahden tähden arvio sanoi Norjasta. Isännöitsijäni jätti ostamatta, Julan laatu ei vakuuta?
Julan käytävältä vallitsi viilein tunnelma. Hyllyt notkuivat tavaraa, ja jokainen luksusesine tuntui huutavan: "Osta minut, olen halpa!" Ihmiset työnsivät näitä kärryjään eteenpäin kuin kilparadalla, eivätkä edes katsoneet, mitä he oikeastaan keräsivät mukaansa. Jorma nappasi kolme taskulamppua, vaikka kotona oli jo ainakin neljä! Mummo lastasi kärryyn kymmenen rullaa teippiä, koska hinta oli niin alhainen, et voinut jättää väliin. Kukaan ei miettinyt, mitä muuta rahalla voisi tehdä tänään: ei sijoituksia, ei lainan maksua aikaisemmin, ei säästöä.
Lehdissä puhutaan nyt sitä, että suomalaiset eivät kuluta, mutta mitä tämä on? Jormakin sanoi siinä kassalla, että hänellä on kotona muutama taskulamppu, mutta kun ei kuulemma aina löydä. Se voi olla mahdollista, eläkeläinen nimittäin pohtii omistavansa useita tuhansia tavaroita. Taskulamppu on ihan muuten vain käytännöllinen joka huoneessa, autotallissa ja autossakin kuulemma. Kassan jälkeen vanha muisti, että unohti ostaa pattereita, vaikka tuli nimenomaan niitä hakemaankin. Jorma palaa vielä paristojen ja vedenkeittimen kanssa...
Olin itse sen verran raha-ahne, etten hankkinut mitään! Tuhansia roskaa tarkoittaa, että rojua on niin paljon, ettei mitään löydy. Jos neljä taskulamppua on hukassa, ostetaan kolme lisää. Jorma edustaa sitä, että kulutus ei ole turvaa, vaan kaaosta. Miksikö suomalaiset eivät tuhlaa? Jormalta on yksi vastaus tähän kysymykseesi: "Arki on piilokulutusta, joka tapahtuu alennuksissa ja halpamyymälöissä, ketkä on oppinut! Samaa paskaa kuin pelikoneet ja olut." Kysyntä ei pääty, se on vain muuttanut, impulsiivisemmaksi ja laadullisesti heikommaksi.
Vaarihahmo ostoksilla, haha
Jokainen on kokenut ne "Jorma-hetket", jolloin tarjous voittaa järjen... Vaarihahmo, jonka näet yllään roskiksessa löytynyt takki ja jalassaan jo käytetyt kengät, omistaa kaksi asuntoa ja näitä osakkeita. Olisi varaakin uuteen, mutta hän valitsee toisin. Sen sijaan monet meistä – jotka näyttävät ulospäin todella varakkailta ihmisiltä, ajelevat kalliilla autolla ja ostavat kai uusimpia teknologioita – saattavat elää velkaantuneina keskiluokkaan kuuluvassa laumassa lampaita. Älä anna olemuksen hämätä. Sieltä se vaarihahmo taas tulee, sanokaas moikka!
Ehkä on vielä käänne, joka määrittelee tästä vaarin vapauden: maa sukeltaa pimeyteen ja pakkaseesi, vaarihahmo pakkaa jätekatoksessa löytyneen matkalaukkunsa ja odottaa tuulta Etelä-Espanjaan. Ei, hän ei laita Suomen asuntoaan myyntiin! Eläkkeen ihme vuokraa tässä vakituisen asuntonsa pitkäksi ajaksi, muuttaen kai senkin kuolleen omaisuuden aktiiviseksi tulonlähteeksi. Muistat, yksi tekee toisellakin asunnolla vuokratuloa, minimoi kulutuksensa ja nauttii auringosta samalla kun jonotamme viimeisiä Black Friday -tarjouksia Postissa…
Väärinkäsitys kai: ylellisyystuotteita ostaa monenlaisia ihmisiä, ja karkeasti ottaen kolme ryhmää. Ensiksi ne, joilla on rahan ylitarjontaa tililtä eikä löydy muuta käyttöä. Toiseksi ne, joilla ei ole paljon rahaa, mutta jotka haluavat olla kuin ensimmäinen ryhmä :) Kolmanneksi ne, jotka yksinkertaisesti tarvitsevat ylellisyystuotteita täältä joskus ja kykenevät tekemään sen taloudellisesti. Siksi ei ole totta, että vain rikkaat ostaisivat niitä. Luksuksesi menekissä tärkein tekijä on harvinaisuus, sillä juuri se vetää ostamaan mitä tahansa luksustuotetta?
Ei teillä mitään kiirettä ainakaan ole. Vaarihahmo pöyhii ja pöyhii näitä roskakoreja. Taas yhdestä roskiksesta kaivettiin euroi yli viiden euron edestä suoraan koneiden luona. Kuule, kuitti puhukoon puolestaan? Jaettiin puoliksi ennen hänen Espanjan-matkaansa. Siirryttiin sitten vielä sieltä, kuulkaa, Länsilinjasta kaupunkiin. Erään tytön vieressä seisoo avaamaton Coca-Cola kai. "Onko tämä roskakorin yllä sinun?" kumpikin kyselemme samaan aikaan. "Ei ole minun, en tiedä kenen on. Viekää pois" teini sanoi. Menimme sitten hakemaan pullat.
Kun kaksi raha-ahnetta tulee kylään Espresso Houseen, ihmettelemme hei kovia hintoja. "Maksaako muka leivos ja kahvikin nykyisin yhdeksän euroa!?" vaarihahmo lausui baristalle. "Ottakaa lasii, vesi ei maksa köyhille mitään", huokaa barista. Eiku, kaadetaan se Coca-Cola, sehän oli roskakorista ja löytö linja-autoasemalta. Mikä on muuten suhde vaurauteesi? "Jos ostaisin aina jotakin, kallista tai ei, köyhtyisin todella pian... Mikään ei ole sitä, mitä oikeasti haluat, kun tavoite on vapaus. Takin voisit päivittää, mutta ei raaski ostaa", vanha nauroi.
Siitä pöytä, kokis puoliksi toisin kuin muut, suuta auki ja sieltä seikkailemaan. Vaari kato, tämähän on todella jees välikausitakki roskiksella, otatko sinä vai jaetaanko puoliksi? "Otan otan anna se, mutta hei, tässä on kengät koossa 42. Ota nyt vaikka nämä alkuun, minä näen tuolla pohjalla koossa 43 seuraavat", vaari iloitsee. Kengännauha rikki, palikkana joku laittoi roskiin ja osti todennäköisesti uudet. Koskikeskuksessa tätä, kyllä ohikulkijat nauroivat kun sovittelimme. "Siinäpäs nauratte, lähden näillä kengillä Espanjaan", eläkeläismies teroitti.
Ja kortistoon, Euron Päivillä
Kaikki ihmiset pyrkivät jollain tavalla tekemään vaikutuksia ympäristöönsä, mutta keinot vaihtelevat varallisuuden mukaan: köyhät korostavat vaurauttaan iPhoneilta tai brändeissä, keskiluokka autoilla ja muilla leluilla, ylempi keskiluokka ja kai varakkaat asuinpaikallaan tai matkustamisellaan, kun taas kaikkein rikkaimmat näkevät vaikutuksen teoillaan... He voivat rahoittaa rakennuksia tai instituutioita – sillä heidän kohdallaan luksusjahti tai logo ei lisää arvostusta. Kuule, täältä löytyy aina joku, joka on rikkaampi kuin pomoni tai vaarihahmo.
Ensi viikolla palataan budjettiin. Pyöräily on ollut vaakalaudalla taas, epäilit onnistumista vieläkin. Olen saanut osoitettua ensi vuodesta alkaen 25 euroa pelkästään huoltoosi, mutta ei se fillarini pyhällä hengellä taida kulkea. Nyt mietitään, mistä löytää lisärahaa siihen, että saan satulalla kaloreita hintojen noustessa edelleen. Vertailun vuoksi tunti kävelyä kuluttaa noin 350 kilokaloria, kun taas tunti pyöräilyä maaseutua ihmetellen kuluttaa mäkineen 500 kilokaloria. Noin 120 kilometrin matkani hinta on suurempi kuin koskaan sinne Ikaalisiin!
Vaarihahmon teoria kulutuksen välttämisessä oli naurettava, mutta melko konkreettista. Yksi sai käydä Ajovarman toimipisteellä Nokialta, ja toinen olisi mennyt henkilöautolla. Joo, vaari sen sijaan säästi omaa autoa, bensat ja rahaakin polkemalla kylkiäispyörällä perille. Se mahdollisti samalla reissulla roskapönttöjen tonkimisen Rounionkadulta, koska mies keräsi arvometallia miltei Tampereen keskustasta asti. Kaikki tämä säästi rikkaan käyttötiliä, jossa kymmenet tuhannet makasivat hiukan ilman tuottoa tulevia sijoituspäätöksiä harkitessa.
"Miljardöörisetäni ja hänen vaimonsa omistavat helposti sekä erittäin kalliita räätälöityjä luksusvaatteita että vaatimattomia, köyhien ihmisten vaatteita. Räätälöitynä ne vaatteet on varattu liiketapaamisiin ja tärkeisiin tilaisuuksiin. Muuten pukukoodi on vaatimaton useista syistä: etteivät joutuisi kaapatuksi tai ryöstetyksi, etteivät herättäisi huomioitasi silloin kun haluavat pysyä omissa oloissaan sekä jotta kukaan ei veloittaisi heiltä ylihintaa", vaari latasi. Tulen kortistoon ja kohtalotoveri muistuttaa: "Täytyykö sitä muka olla viimeisen päälle?"
Kommentit