Jyri, 15, tuli kouluun kiusattavaksi

Lausun niille kiusaajille, kiitos. Olette ilmaa mulle, satutetulle. Näinpä laulaa Chorale biisissään, kun istun paunulaisessa, ja harrastan sitä mitä Tesoman koulussa vihattiin. Olin bussifani jo lapsuudesta, mutta sitä paheksuttiin niin maan perusteellisesti, että minulle naurettiin päin naamaa. Olin kiusattu poika, mutta vasta nyt alan asiasta puhua. Teitte minusta vahvemman, joten olen kiitollinen kaikille kiusaajilleni. Blogista olette huomanneet, että en enää välitä paskaakaan, että olen "tuo bussifani".

Intohimo näkyy niin teksteissä kuin blogin kuvauksessa. Enkä sanoisi, että maiden välillä olisi jotain poikkeuksellista. Vartuin nimittäin Venäjällä, mutta yhtä lailla kiusattiin sielläkin. Minua ja toki muita. Olen pahoillani, että olet kiusattu. Tunnen niin suurta empatiaa kiusattuja kohtaan, että toivottavasti jaksatte matkalla eteenpäin. Minulla on harvinainen INFJ-persoonallisuus, ja luulen että se muodostui kiusaamisen takia. Olen teinistä asti oppinut selviytymään yksin, koska aikuisiin ei ollut luottoa.

Opettajista ei ole ollut mitään hyötyä, vaan kiusaaminen jatkui. Paha juttu sekin, että kiusaamista on edelleen. Monikin on tehnyt itsemurhia kiusaamisen epätoivossa, mutta yksikin kuolema on liikaa. Vaikka pääsin turvaan, ja elän hienointa elämääni yksin, kaikista ei ole siihen. Pidän huonona asiana sitä, että kouluissa ei ole edelleenkään tarpeeksi henkilökuntaa. Että lapsilla olisi joku luotettava taho, jonka puoleen kääntyä, jos ei koulussa käyntiä kestä. Miksi ei? Koska tulee joka aamu kiusattavaksi.

Olin täynnä sitä, ettei opiskelusta tullut mitään. Ajatukset veivät muut asiat, kuten miten tulla kouluun tavalla, ettei pahin kiusaaja huomaa. En halunnut olla maassa, enkä pahemmin tapaturmassa. Useasti pyöri ajatus, mitä koulu voisi olla. Paikka opiskella jotakin suurta. Paikka viisastua, että vanhempana voisin auttaa muita arkistonhoitajana tai vaikka it-asiantuntijana. Tänään koululainen lähtee kouluun kiusattavaksi, ja heille suosittelen sitä, että olkaa yhteyksissä aikuisiin. Jos eivät muut, minä välitän.

Kiusaaminen voi johtaa itsetunto-ongelmiin, itsemurhan partaalle tai jopa erilaisiin persoonallisuushäiriöihin. Moni koululainen masentuu, ja mielenterveys saa harmittavan kolauksen. Kiusaaminen helvettiin, nyt.

Minua on kiusattu yläasteella aina, ja ala-asteella miltei joka viikko, ja muistan edelleen kaikki maassa olemiset sekä lukuisat yritykset poistua ilman että kukaan näkee. Opettelin ulkoa hiljaisemmat ajat.

Ne hetket, jolloin muut olisivat pois tieltä, tai viivyttelin sitä lähtöä kotiin pitkään.

Luulen, että olen erilainen ja siksi meitä on kiusattu vuosia

Pääasiallinen syy kiusaamiseen oli erilaisuus. Tietyllä tavalla ehkä kansalaisuus. Se, että olin luokan vanhin, koska jouduin aloittamaan Suomessa alemmilla vuosiluokilla kielen takia. Enhän osannut sitä Suomen kieltä yhtään, kun tänne muutin perhetilanteen vuoksi. Minua on kiusattu läpi kouluaikojen, myös Venäjällä, mutta mitä minä sille voin? Olin aivan liian voimaton vastustamaan mitään. Annoin kaiken tapahtua, vaikka yritin itsestäni välittää kaikkialla. Halusin muuttua, että hyväksyttäisiin.

Vaikka elektronista tanssimusiikkia vihattiin niin ala- kuin yläasteella, aloin kuunnella radiomusiikkia tai raskasta heviä. Heviä kuuntelin muistaakseni pahaan olooni. Huomasin joka tapauksessa nopeasti sen, ettei sillä ollut mitään merkitystä. Minua kiusattiin silti, vaikka miten yritin muuttua normaaliksi. Enkä ollut ainoa kiusattava, jota koulussa jahdattiin välitunneilla. Kaikki tiesi, että olen heikoin lenkki. Enhän pystynyt vastustamaan, aikuiset eivät uskoneet, tai eivät tehneet asialle mitään tai tarpeeksi.

Kävi ilmi, että en enää sitten kertonutkaan. Olisin saanut siitä jälki-istuntoa, jos en käynyt liikunnan tunneilla suihkussa. Sehän oli kuitenkin ahdistava paikka, koska myös siellä kiusattiin sekä osoiteltiin sormella. Kaikki tämän tiesi, että minusta ei ole mihinkään, enkä koskaan tule saamaan mitään. Tämä lannisti itsetuntoa sen verran paljon, että otin etäisyyttä alan ihmisiin. Kesälomiani odotin kuin kuuta nousevaa, koska silloin kukaan ei ole kiusannut minua. Elelin aidossa yksinäisyydessä ja olin itseni.

Erilaisuutta ei arvosteta tarpeeksi, apua ei ole missään

Olen bussifani pienestä pitäen. Bussit ovat minusta ihania. Venäjällä nautiskelin bussimatkoista, joihin perheellä oli harvoin varaa. Mummolassa tervehdin pikajunia kylässä. Suomessa nautin paunulaisista. Yläasteella kiusaaminen jatkui koulun jälkeen bussipysäkillä, joten jouduin vaihtamaan pahimmillaan bussipysäkkiä, vuoroa tai linjaa. Jokainen, joka tätä blogia lukee, tietää olevani bussifani. En enää jaksa välittää mitä muut ajattelevat minusta. Jos joku ei persoonastani pidä, en voi auttaa ja koita pärjätä.

Pukeuduin vaatimattomasti, koska elelin köyhässä perheessä. Olin koululainen ilman kallista Adidas-vaatetta tai muuta kovin merkillistä. Vaikka olisin pyytänyt vanhemmiltani, en olisi saanut mitään. Rahaa ei yksinkertaisesti ollut, ja jouduin tyytymään Tokmanni-vaatteisiin. Tämä oli minulle hieno opetus, koska minun ei tee pahaa ostaa vaatteita Tokmannilta nytkään. Olen aidosti kiitollinen tästä kokemuksesta, joka leipoi minusta aidon frugalistin, vaikka taloustilanteeni huono enää olekaan.

Olin liian erilainen. Olin innostunut kaikesta mahtavasta. INFJ onkin sitä, että jos rakastat jotain, olet vannoutunut siihen. Paunulaiset ovat sellainen rakkaus, joka sykkii sydämessäni nytkin. Mietin koko ajan matkoja paunulaisilla ja haluan ihan aina tehdä yhden. Yläasteella omistautuneisuutta vihattiin. Olin liian erilainen hyväksyttäväksi. Vastustin autoja, arvostaen liikuntaa, enkä suostunut juomaan alkoholia koululaisten keskuudessa. Tupakoivat ns. kovikset yrittivät siihenkin joskus pakottaa.
Erilaisuus palkitaan kiusaamisella. Silti on lähinnä kiitos oman työn, että jaksan olla erilainen. En enää välitä, jos eivät kaikki minusta pidä. Osaan tulla toimeen yksikseni, enkä enää katso kiusaamista vierestä.

Näin kiusattiin: "Etsi uusia pyörätelineitä kauempana koulusta"

Minua on kiusattu ihan kouluissa, paitsi kauppakoulussa, mutta tässä painotan erityisesti kokemuksia yläasteen ajoilta. Silloin minua kiusattiin eniten. Ensimmäinen koulupäivä oli vaikein, koska jouduin tosiaan aloittamaan ylemmällä luokalla, ja tämä oli yhteinen päätös. Vaikka sain opetusta aiemminkin Itä-Suomen koulussa reilun vuoden ajalta, kielitaitoni ei ollut vielä riittävä. Otin kuitenkin riskin, sillä en halunnut olla liian vanha kutosluokalle. Menin siis seiskalle, missä sukunimeni oli vaikea pala.

Katse kääntyi minuun, koska olin se "venäläinen tyyppi". Sukunimeni oli yksinkertaisesti liian vaikea opettajille, ja jotkut oppilaista alkoivat sen vuoksi kiusaamaan. Kiusaaminen olemattoman asian takia kävi niin suureksi, että jouduin vaihtamaan tämän takia sukunimeä. Siihen ei kiusaaminen tietenkään loppunut, koska olin edelleen "venäläinen tyyppi" elikkä "ryssä". Myös homoksi haukuttiin koko ajan, vaikka siinä olivat kyllä harvinaisen oikeassa. Olen niin homo ja kerron tästä häpeilemättä muille.

Kiusaamista olikin niin paljon, että pelkäsin tulla kouluun. Alkuun tulin kouluun pyörällä, koska asuin Raholassa, mutta sitten huomasin erään asian. Mikäli jätin pyörän koulun alueelle, sitä aina rikottiin tavalla tai toisella. Tuli tapa, tietynlainen OCD, että kävelin joka välitunti katsomassa pyöräni kuntoa. Kaikki johti lopulta siihen, että sitähän oikeasti rikottiin muun muassa puhkomalla renkaita. Tuolloin aloin "pysäköidä" muualla kuin koulun alueella sekä vaihdoin aina välillä paikkaa polkupyörälle.

Koulupäivän jälkeen kiusaaminen jatkui MSN Messengerissä

Vaihdoin sitä siksi, koska pelkäsin että joku kiusaajista näkee, ja pyörä on taas rikki. Oppitunneilla sain hiuksiini purukumia. Sen pois ottaminen kävi työstä, ja omia hiuksia hävisi päivän päätteeksi. Kotona valehtelin, että nämä häviävät kuulokkeiden takia. Katso, tässä näyttää olevan yksi hius, joka jäi juuri  säätömekanismiin. Välitunnilla halusin olla yksin, koska kavereita ei ollut. Jos oli, olivat kaverit aina kiusaajien puolella, mikäli päälleni käytiin. Sanoisin, että valehtelematta aitoa kouluväkivaltaa.

Maahan on heitetty niin, että reppu rikkoutui, mutta kotona sanoin rikkovani tämän itse suutuksissani kouluun. Olinhan minä suuttunut, mutta repun rikkoi kylläkin joku muu. Minua on potkittu, koska olin se heikoin lenkki. Maassa olin voimaton ja täysin vapaata riistaa. Yksi varasti uudesta MP3-soittimesta paristoluukun kannen, koska häneltä sellainen sattui hukkumaan. Sainpa asian muistaakseni takaisin sanomalla tästä opettajalle. Minua on kiusattu monella tavalla, joten olen mieluummin yksinäinen.

Liikunnan oppitunneilla enpä aina käynyt suihkussa, koska oli paikka kiusata. Milloin naurettiin, ettei ole edes murrosikä alkanut, toisinaan vaatteitani heitettiin suihkuun. Jos en ole käynyt suihkussa, joku ilmoitti siitä opettajalle, joten sain aitoa jälki-istuntoa arkeen. Kiusaajat eivät saaneet koskaan mitään. Kaiken lisäksi kiusaaminen jatkui uidessa liikunnan tunneilla. Opettajani painosti hyppäämään viiden metrin hyppytornista, vaikka en osannut uida kunnolla. Kipeää teki hyppy, ja pelkään niitä vieläkin.
Mieti sitä hetkeä, että odotat paunulaista bussipysäkillä, ja ennen sitä saat luokkatovereilta muutaman kerran turpaasi ja lennät maahan vielä useammin. Etkä ole lähipysäkillä, koska siellä show'ta olisi enemmän.

Entä jos kukaan ei välitä? Entä jos opettaja on mukana pelissä?

Monia kiusataan juuri nyt, kun luet tätä juttua. Omasta kiusaamisesta on onneksi jo 14 vuotta? En minä tiedä, en halua edes muistella. Kaipa tuo yläasteelle loppui. Voi sitä aikaa muutenkin, kun ihan oikeasti toivoi koko ajan, että tuo helvetin yläaste loppuisi jo. Mitään muuta en olekaan odottanut näin paljon. Ollessani vain seiskaluokalla, erästä poikaa kiusattiin ensimmäisestä koulupäivästä, koska nuori oli ylipainoinen. Hän ei opiskellut kuukauttakaan, kun joutui vaihtamaan koulua. Miksi ei kiusaaja?

Entä jos opettaja kiusaa? Opettajasi pysäyttää tunnin ja sanoo sinulle, että nyt yrität sitä kuperkeikkaa. Sanon, että en uskalla, enkä osaa. Kokeile nyt, ja samalla koko vitun luokka katsoo. En edes kokeillut. Selkäni ei ole niin notkea kuin muilla, ja pelkäsin että se koko selkä menee samalla, kun sitä kokeilen. Tämä tietysti näkyi sitten liikunnan numeroissa, koska en uskaltanut kokeilla rajojani. En ollut teini, joka hyppää heti viiden metrin tornista, ja juoksee sinne uudelleen. Silti hän oli opettaja. Minun.

Opettaja, johon minun olisi pitänyt voida luottaa. Jos olisin liikunnan opettaja, en kehtaisi pakottaa ketään tekemään sitä, mitä hän pelkää. Sattumalta näin vuosia sitten kyseisen opettajan matkalla Haukiluomaan ja voit olla varma, että en edes tervehtinyt. Sen verran niitä huonoja muistoja tämän oppitunneilta on. Ihme, että ei ole sattunut pahemmin, kun hyppäsin niin kokemattomana Tesoman uimahallissa viiden metrin hyppytornista. Edelleen ällistyn kuinka kymmenvuotiaat hyppäävät.

Miten kiusaamisen saisi loppumaan parhaiten? Kouluissa ja työelämässä

Jyri, 30, ei uskalla edes katsoa kyseistä tornia tai yläasteen liikunnan opettaja tulee mieleen. Hetki, kun luokka nauroi, että oli vähästä kiinni etten olisi satuttanut jotakin tai hukkunut sinne. Kiusaajista tämä varmaan olisi hauska juttu. Sen verran ahkerasti on kuitenkin aina haukuttu ryssäksi, rillirouskuksi ja vinosilmäksi. Rillirouskuksi haukuttiin niin pitkään, että rikoin silmälasit, vaikka enpä nähnyt taululle luokan takaa. Ei ollut laseja päässä, niin oli yksi haukkumasana vähemmän kiusaajan sanavarastossa.

Seiskalla lopetin tanssimusiikin kuuntelun, koska sitä vihattiin tosi paljon. Elelin köyhässä perheessä, ja he tiesivät siitä, joten laitetaan vaivalla saatu MP3-soitin rikki. Eipä sitten tämäkään idiootti pääse paskaa musiikkia kuuntelemaan. Sitä sitten on käyty koulua kuukausia ilman melua, kunnes tärkeät vanhempani saivat jostain säästettyä uuteen. Sitten oli taas musiikkia hetkeksi, kunnes jälleen kerran eräs luokkalainen varasti MP3-soittimesta osan omaansa. Enkä jaksanut sitä vastustaa, en koskaan.

Olin liian voimaton, enkä luottanut siihen, että luokanvalvoja tekisi asialle yhtään mitään. Hän olikin juuri tämä opettaja, joka pakotti hyppäämään hyppytornista ollen mukana juonessa. Tai niin ainakin koin, koska koin tornista hyppäämisen suorastaan pakottavana, vaikka ilmaisin kantani suoraan. Jos joku sanoisi sinulle moottoritiellä "Paina lisää kaasua", vaikka tiedät nopeusrajoituksen olevan 120, tekisitkö niin? Et varmasti, tai liikkuva poliisi olisi tyytymätön sinuun (jos heitä enää edes löytyy).
Joskus tuntui, että kiusaajat seurasivat minua muille bussipysäkeille, joten aloin miettiä mistä ja kuinka pääsisi koulusta huomaamatta. Jos tulin pyörällä, sepä oli parkissa milloin missäkin, ettei kukaan huomaa.

Elektroninen tanssimusiikki on ainoa ystäväni ja olen ylpeä siitä

Aina, kun yritän hypätä matalammasta tornista Tesoman uimahallissa, yhdistän aikomuksen tuohon kokemukseen luokkatunneilla hallissa. Hyppäämättä jää. Silloin rintakehään sattui, koska en osannut hypätä oikein, ja siihen sattui jopa vartin ajan. Samalla luokkatoverit repeilivät asialle. Minusta siinä ei ollut mitään hauskaa. On selvää, että ystäviä minulla ei ole. En ole luottanut ihmisiin. Elämäni varrella oli liian paljon kiusaamista, ja olen oppinut selviytymään yksin, jolloin minua ei kiusattu lainkaan.

Onpa aihe arka, mutta tästä on pakko vihdoin puhua. Ihmisiä kiusataan juuri nyt, kaikkialla. Kouluissa. Työpaikoilla. Harrastuksissa. Internetissä. Olen elämäni yksin, ja nautin siitä, koska olen nuoresta asti oppinut olemaan yksin. Tämä oli juuri minulle turvallisinta aikaa, että en enää pahastu, vaikka en saisi koskaan ystäviä. Elektroninen tanssimusiikki on ystäväni. Vaikka sitä vihattiin kouluissa, muutettuani Pirkkalaan vuoden 2012 aikana palasin siihen. Minua ei enää kiinnosta, jos joku ei maustani pidä.

Koulukiusaaminen näkyi arjessa vielä pitkään. Vaikka lopettelin koululaisena vuoden 2007 aikana, niin kiusaaminen saapui uniin. Käteni tärisivät, kun yhtäkkiä hiljaiselle kadulle ilmestyi ihminen tai kaksi. Pelkäsin, että he käyvät kimppuun. Mikäli joku ohitti yhtäkkiä, hiljaisella kadulla, pelästyin niin paljon että puhelin saattoi tippua asfaltille. Tästä olen päässyt onneksi jo eroon, enkä enää tärise, vaikka olen vastaavissa tilanteissa. Tämä olkoon varoituksena kiusaajille, jos välitätte muista ihmisistä täällä.

Elektroninen tanssimusiikki on elämäni Spotify Premiumilla

Elektroninen tanssimusiikki on asia, jonka vuoksi olen valmiina kuolemaan. Kyseinen musiikkityyli on antanut elämääni sisältöä, iloa ja tyytyväisyyden tunnetta. Ilmiö on auttanut niinkin paljon, että miten voisin auttaa enää muita? Vaihdoin juuri Deezerin musiikkipalvelusta Spotifyyn enkä kadu päivääkään. Suositukset, sovellusten ulkoasu, kaikki on parempaa. Myös äänenlaatu on parempi kuin MP3. Tuntuu, että elän unelmaelämää, vaikka minulla ei olekaan ketään, jolle puhua elämästä kaverimuodossa.

Aiemmin minulla oli eräs patologinen valehtelija, hiljainen narsisti. Hän kiusasi tavallaan joka viikko. Kiusaaminen tapahtui ihan mykkäkoulun, estojen ja vaatimusten avulla. Hän haukkui minua. Kerroin hänelle suhteen edetessä kiusaamisen tarinoita, ja suhteen loppumetreillä hän piikitteli minua. Kuule, ne yläasteen kaverisi tekivät sinulle ihan oikein. Siis mitä vittua? Tiesin jo siitä, että tällainen mies on pakko unohtaa. En enää hyväksynyt anteeksipyyntöä, koska niitä on kuultu satoja tuossa suhteessa.

Elämääni jäi iloinen elektroninen tanssimusiikki. Jokainen, joka tätä blogia lukee tietää, että olen INFJ. Persoonallisuus on harvinainen, mutta ei niin vaarallinen. Olen iloinen tyyppi, enkä yritä manipuloida ketään, vaikka yksinäisyydestäni tykkäänkin. Pystyn joustamaan ja pystyn kommunikoimaan muiden kanssa. INFJ:t ovatkin parhaita ystäviä, jotka osaavat kuunnella, puhumalla vähemmän. Valitettavasti epävakaa persoonallisuus nimeltä Christian käytti tätäkin hyväksi, joten yksin on ehkä parempaa.
Yläasteella oli muutama hyväkin ystävä, mutta nekin olivat tilanteessa kiusaajien puolella. Ainoa ihminen, jota kiitän oli Jenna, Jenna ei ole kiusannut. Messengerissä juteltiin ja kiitos sinulle, olen vielä täällä!

Näin ainainen koulukiusaaminen muutti minua ajan saatossa

Annan muutaman esimerkin miten ja kuinka koulukiusaaminen muutti minut, ja mahdollisesti niitä muita viattomia ihmisiä. Toivottavasti kiusaaja miettii sitä, että onko se lopulta miten järkevää.
  1. Käteni tärisivät nähdessäni kiusaajia. Käteni vapisivat, kun olin yksin ulkona ja yhtäkkiä ihmisiä tuli kulkemaan kadulle jostakin. Pelkäsin, että kaikki käyvät kimppuuni kaiken lopuksi koko ajan.
  2. Pelästyin ohikulkijaa tai juoksijaa. Pelästyin asiaa niin, että puhelin on saattanut tippua kädestä. Kaikki johtaa teinivuosiin, jolloin yhtäkkiä joku ilmestyi esim. bussipysäkille kiusaamaan mua.
  3. Änkytin tosi pitkään. Änkytin jo lapsuudesta ja terapialla änkytys lähti, mutta koulukiusaaminen laukaisi änkytyksen taas. Jokainen, joka vähänkin ymmärtää asioista, tietää mitä änkytys on.
  4. En uskalla hypätä uimahallin hyppytornista. Yläasteella liikunnan opettaja, eli se henkilö, jonka ei pitäisi kiusata pakotti hyppäämään vaikka en osannut edes kunnolla uida. Tässä oli sellainen hyppy, että joka puolelle kehoa sattui, enkä sen vuoksi uskalla hypätä hyppytornista vieläkään.
  5. Ihmisiin luottaminen vei aikansa, ja olen vieläkin tosi arka, kun on uusia ihmisiä. Kestää aikansa, ennen kuin avaudun kunnolla, ja kaikki alkaa luistamaan. Tämä juurtuu lapsuuden kiusaamiseen, jolloin opin elämään yksin, mistä oli minusta hyötyä. Pärjään nimittäin yksin aina oikein hyvin.
  6. Kauppakoulussa lintsasin Valkeakosken uimahallit, enkä käynyt edes suihkussa hyvän liikunnan jälkeen, koska pelkäsin samaa mitä tapahtui yläasteella. Siellä minua osoitettiin sormella jne. Nyt en enää pelkää käydä uimahalleissa, mitä nyt hyppytorni jää aina kokeilematta, mutta mitä siitä.
  7. En enää välitä mitä muut ajattelevat minusta. Kyllä ääntä maailmaan mahtuu, joten kuuntelen elektronista tanssimusiikkia, olen bussifani, teen niitä omia juttuja. Kaikki eivät voi pitää meistä. Se on vaan karu fakta, ja sen vuoksi ei kannata jättää huomioitta asioita, joita niin rakastaa.
  8. Tiedän, miltä tuntuu olla koulukiusattu, joka päivä tai joka toinen päivä. Henkilökohtaisesti. Siksi en kiusaa muita, koska en halua muille samaa. En riko toisen omaisuutta tai varasta keneltäkään. Koulukiusattuna oleminen opetti sen, että kiusata ei kannata ikimaailmassa. Ei ikinä, koskaan.
  9. Koen, että on parempi tyydyttää sosiaalista tarvetta puhumalla esim. tutulle bussikuskille, kuin hommata ystäviä, jotka kuitenkin juoruavat selkäsi takana. Tai niin ainakin on ollut joskus ennen. Kumppaneita, jotka käyttävät sinua rahallisen tilanteesi vuoksi, mitä luusereita sitä onkaan!
  10. Opiskelu ei ole kiinnostanut minua, joten en aina innostu siitä vieläkään. Mitä on enää opiskelu, mikäli joudut tulemaan joka päivä kouluun kiusattavaksi? Eihän siellä opiskele kukaan. Minulle opiskelu oli sitä, että odotin todistuksien jakoa ja kotiin, kauaksi kouluista eikä koskaan enää.
Minusta on surullista, että koulukiusaaminen ei ole loppunut vieläkään. Vaikka minua ei enää kiusata, niin useita muita kiusataan joka päivä. Eipä ollut kivaa, että ketään ei kiinnostanut, vaikka opettajalle puhui. Jotain joku opettaja yritti tehdä, mutta miksi kiusattavan pitäisi vaihtaa koulua, eikä kiusaajan? Siihen en ole suostunut koskaan, koulua en ole vaihtanut, stressaisi vain lisää uudet ihmiset ja kaikki. Silti on kurjaa lukea lehdistä kuinka näin yksinkertaista asiaa kuin kiusaaminen ei saada loppumaan.
Nykyään puutun heti, jos jotakuta kiusataan. Puutuin kiusaamiseen tänä vuonna Metsäkylän kyläkaupalla Julkujärvellä. Puutuin heti, kun teini yritteli tussilla bussin perään. Koska. Se. On. Aina. Niin. Väärin.

Yhteenveto: Kiusataanko sinua? Tällaisia vinkkejä annan

Ymmärrän, että kiusaaminen on tunnettu ongelma. Ole kuitenkin erilainen. Hukkasin valtavasti aikaa kuuntelemalla hittimusiikkia, vaikka tämä ei poistanut kiusaamista elämästä. Tämä pakotti uskomaan siihen, että onkin ihan vitun sama miten elät, muut tulevat aina vertaamaan sinua johonkin. Elämä on kilpailua, eikä kiusaaminen mielestäni aikuisenakaan lopu. Siitä tulee ehkäpä piilokiusaamista tässä muodossa: asut vuokralla, joten sinua sanotaan köyhäksi. Minulla onkin omakotitalo, ajattele nyt.

Vaihtoehto nimeltä "rakkaan" koulun vaihto. Tätä on ehdotettu juuri Tesoman koulussa silloin, kun vanhemmat eivät enää uskoneet tarinoihin, ja vaativat koulua puuttumaan tähän asiaan. Koulu tarjosi mahdollisuutta vaihtaa sitä, johon en tietenkään suostunut vanhempien vastustaessa asiaa. Mielestäni kiusaajan pitäisi vaihtaa koulua, ei kiusattavan. Neuvon, että pidä asiaa tietynlaisena mahdollisuutena. Olen helvetin kiitollinen kiusaajilleni, teitte minusta vahvan ja puutun kiusaamiseen nähdessäni sitä.

On turhaa muuttaa itseään, koska vaikka kuinka yritin sitä, niin minua kiusattiin silti. Kiusaaja löytää aina jotain, mistä kiusata seuraavaksi. Minua kiusattiin henkilökohtaisista asioista, kuten murrosiän viivästymisestä, koska muilla oli jo kunnolla ääntä ja erilaista karvoitusta. Sainpa partakoneen vasta aikuisempana, koska teini-iässä partakarvoja ei yksinkertaisesti löytynyt etsinnöistäni huolimatta. Toisaalta en halunnut tuhlata rahaa koneeseen, jolle ei ollut vielä tarvetta, maksoi kuka maksoi.

Olit sitten aikuinen, lapsi, tai eläkkeellä oleva nautiskelija, muista juuri se mitä sanoin. Kiusaaminen on väärin. Jos sinua kiusataan, puhu asiasta. Puhu jollekin, joka kuuntelee. Ihmiset välittävät ja onpa oikein, että haluat ottaa etäisyyttä, tai tulla lähemmäksi. Päätin, että elän INFJ-elämääni ilman, että haikailen omien kavereiden perään. Lopulta nautin siitä. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät siihen kykene. Juttuseuraa saa esimerkiksi kahviloista tai erilaisista yksinäisyyden linjoista puhelimella.

Kouluväkivalta pitäisi olla tuomittavaa sen kaikissa muodoissa. Kiusaaminen on vaarallista, koska se voi ajaa kiusattavan pahimmillaan itsemurhan partaalle ja yksikin sellainen on liikaa tähän maahan. Koulukiusattuna en hyväksy yhtäkään kiusaajaa, enkä anna edes anteeksi särkyneistä sydämistä.

Olitko koulukiusattu? Onko työpaikallasi huono ilmapiiri? Kommentoi tarinalla vapaasti.

Kiusaajille kiitos, teitte minusta vahvemman, yksinäisen suden.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Me selvittiin! Meistä löytyikin sitkeyttä ja voimaa. Terveisin toinen entinen koulukiusattu, joka on nykyään jo pian 50 ja kuuntelee edelleen elektronista musaa..
Niin siinä käy, tervetuloa kerhoon.

Hienoa, että itsekin nautiskelet elektronisesta, ja on oikeastaan lottovoitto että olemme tässä tilanteessa. Parempi olla onnellinen, omalla tavallaan eletyllä elämällä, kuin rikkinäinen rokkitähti joka yrittää mallintaa muita tai elää heidän ehdoilla. Kiusaajilla ei loppupeleissä ole omassa elämässä kaikki hyvin, joten viha puretaan muihin.

Toivon sisimmässäni, että kiusaaminen loppuisi.

Olen aidosti kiitollinen siitä, että päätit nautiskella.

Kuten minulle, niin elämä on vähän kaikille, niin elämisen arvoista.

Viikon luetuimmat blogissa

Näin tunnistat narsistin tuoreeltaan

Kannattaako pesukoneita korjauttaa?

Ensimmäinen televisioton vapaapäivä

Minimoi soittolistat ja ostoslistat heti

Facebook lähti vain 365 päivää sitten

En enää hoida ruokaostoksia Lidlissä

Talvi, Nysse, TKL ja Lassila&Tikanoja

Länsilinjoilla 2 vuotta ilman narsistia

Asioita, joihin minimalisti kompastuu

Blogger voittaa WordPressin näin