Jyri, 15, saapui kouluun kiusattavaksi

Lausun niille kiusaajille, kiitos. Olette ilmaa mulle, satutetulle. Näinpä laulaa Chorale biisissään, kun istun paunulaisessa, ja harrastan sitä mitä Tesoman koulussa vihattiin. Olin bussifani jo lapsuudesta, mutta sitä paheksuttiin niin maan perusteellisesti, että minulle naurettiin päin naamaa. Olin kiusattu poika, mutta vasta nyt alan asiastani puhua. Teitte minusta vahvemman, joten olen kiitollinen kaikille kiusaajilleni. Blogista olette huomanneet, että en enää välitä paskaakaan, että olen "tämä bussifani".

Intohimosi näkyy niin teksteissä kuin blogin kuvauksessa. Enkä sanoisi, että maiden välillä olisi jotain poikkeuksellista. Vartuin nimittäin Venäjällä, mutta yhtä lailla kiusattiin sielläkin. Minua ja toki muita. Olen pahoillani, että olet kiusattu. Tunnen usein suurta empatiaa kiusattuja kohtaan, että toivottavasti jaksatte matkalla eteenpäin. Minulla on harvinainen INFJ-persoonallisuus, ja luulen että se muodostui kiusaamisen takia. Olen teinistä asti oppinut selviytymään yksin, koska aikuisiin ei ollut aina luottoa.

Opettajista ei ole ollut mitään hyötyä, vaan kiusaaminen jatkui. Paha juttu sekin, että kiusaamista oli edelleen. Monikin olisi tehnyt itsemurhia kiusaamisen epätoivossa, mutta yksikin kuolema olisi liikaa. Vaikka pääsin turvaan, ja elän hienointa elämääni yksin, kaikista ei riitä siihen. Pidän huonona asiana sitä, että kouluissa ei ole edelleenkään tarpeeksi henkilökuntaa. Että lapsilla olisi joku luotettava taho, jonka puoleen kääntyä, jos ei koulussa käyntiä kestä. Miksi ei? Tuonne tulee joka aamu kiusattavaksi.

Oli täynnä sitä, ettei opiskelusta tullut mitään. Ajatukset veivät muut asiat, kuten miten tulla kouluun tavalla, ettei pahin kiusaaja huomaa. En halunnut olla maassas, enkä pahemmin tapaturmassa. Useasti pyöri ajatus, mitä koulu voisi olla. Paikka opiskella jotakin suurta. Paikkasi viisastua, että vanhempana voisin auttaa muita arkistonhoitajana tai vaikka it-asiantuntijana. Tänään koululainen lähtee kouluun kiusattavaksi, ja heille suosittelen sitä, että olkaa yhteyksissä aikuisiin. Jos eivät muut, välitän täällä.

Kiusaaminen voi johtaa itsetunto-ongelmiin, itsemurhan partaalle tai jopa erilaisiin persoonallisuushäiriöihin. Moni koululainen masentuu, ja mielenterveys saa harmittavan kolauksen. Kiusaaminen helvettiin, nyt.

Minua on kiusattu yläasteella aina, ja ala-asteella miltei joka viikko, ja muistan edelleen kaikki maassa olemiset sekä lukuisat yritykset poistua ilman että kukaan näkee. Opettelin ulkoa ne hiljaisimmat ajat.

Kiusaamisenne takia löysin skitsoidin persoonallisuuden, mutta sitä on oppinutkin olemaan yksin.

Luulen, että olen erilainen ja siksi meitä on kiusattu usein vuosia

Pääasiallinen syy kiusaamiseen oli erilaisuus. Tietyllä tavalla ehkä kansalaisuus. Tuo, että olin luokan vanhin, koska jouduin aloittamaan Suomessa alemmilla vuosiluokilla kielen takia. Enhän osannut sitä Suomen kieltä yhtään, kun tänne muutin perhetilanteen vuoksi. Minua on kiusattu läpi kouluaikojeni, myös Venäjällä, mutta mitä minä sille voisin? Olin aivan liian voimaton vastustamaan mitään. Annoin kaiken tapahtua, vaikka yritin itsestäni välittää kaikkialla. Halusit muuttua, että nyt hyväksyttäisiin.

Vaikka elektronista tanssimusiikkia vihattiin niin ala- kuin yläasteilla, aloin kuunnella hittimusiikkia tai raskasta heviä. Heviäni kuuntelin muistaakseni pahaan oloon. Huomasin joka tapauksessa nopeasti sen, ettei sillä ollut mitään merkitystä. Minua kiusattiin silti, vaikka miten yritin muuttua normaaliksi. Enkä ollut ainoa kiusattava, jota koulussa jahdattiin välitunneilla. Kaikki tiesi, että olen heikoin lenkki. Enhän pystynyt vastustamaan, aikuiset eivät uskoneet, tai eivät tehneet asioille tarpeeksi jos mitään.

Kävi ilmi, että en enää sitten kertonutkaan. Olisin saanut siitä jälki-istuntoa, jos en käynyt liikunnan tunneilla suihkussa. Sehän oli kuitenkin ahdistava paikka, koska myös siellä kiusattiin sekä osoiteltiin sormella. Kaikki tämän tiesi, että minusta ei olisi nyt mihinkään, enkä koskaan tule pärjäämään. Tämä lannisti itsetuntoa sen verran paljon, että otin etäisyyttä alan ihmisiin. Kesälomiani odotin kuin kuuta nousevaa, koska silloin kukaan ei ole kiusannut minua. Elelin aidossa yksinäisyydessäni ja olin itseni.

15-vuotiaana hymyilin vaikka kiusattiin

Olen bussifani pienestä pitäen. Nuo ovat minusta ihania. Venäjällä nautiskelin bussimatkoista, joihin perheellä oli harvoin varaa. Mummolassa tervehdin pikajunia kylässä. Suomessa nautin paunulaisista. Yläasteella kiusaamiseni jatkui koulun jälkeen bussipysäkillä, joten jouduin vaihtamaan pahimmillaan bussipysäkkiä, vuoroa tai linjaa. Jokainen, joka tätä blogia lukee, tietää olevani bussifani. En enää jaksa välittää mitä muut ajattelevat minusta. Mikäli joku ei persoonasta pidä, en voi auttaa ja koita pärjätä.

Pukeuduin vaatimattomasti, koska elelin köyhässä perheessä. Olin koululainen ilman kalliita Adidas-vaatteita tai muuta kovin merkillistä. Vaikka olisin pyytänyt vanhemmiltani, enpä olisi saanut mitään. Rahoja ei yksinkertaisesti ollut, ja jouduin tyytymään Tokmanni-vaatteisiin. Olipa tämä minulle hieno opetus, koska minun ei tee pahaa ostaa vaatteita Tokmannilta nytkään. Olenpa aidosti kiitollinen tästä kokemuksesta, joka leipoi minusta aidon nuukailijan, vaikka taloustilanne surkeinta tässä olisikaan.

Olin liian erilainen. Olin innostunut kaikesta mahtavasta. INFJ onkin sitä, että jos rakastat jotain, olet vannoutunut siihen. Paunulaiset ovat sellainen rakkaus, joka sykkisi sydämessäni nytkin. Mietin koko ajan matkojasi paunulaisilla ja haluan ihan aina tehdä yhden. Yläasteella omistautuneisuutta vihattiin. Olin liian erilainen hyväksyttäväksi. Vastustin kiesejä, arvostaen liikuntaani, enkä suostunut juomaan alkoholia koululaisten keskuuksissa. Partureissa en ole käynyt koululaisena ikinä, ei ollut sitä rahaa.

Näin kiusattiin: "Etsi uusia pyörätelineitä kauempana koulusta"

Minua on kiusattu nyt kouluissa, paitsi kauppakoulussa, mutta tässä painotan erityisesti kokemuksia yläasteen ajoilta. Silloin minua kiusattiin eniten. Ensimmäinen koulupäivä oli vaikein, koska joutuisin tosiaan aloittamaan ylemmällä luokalla, ja tämä oli yhteinen päätös. Vaikka sain opetusta aiemminkin Itä-Suomen koulussa reilun vuoden ajalta, kielitaitoni ei ollut vielä riittävä. Otin kuitenkin riskin, sillä en halunnut olla liian vanha kutosluokalle. Menin siis seiskalle, missä sukunimeni oli vaikea palanen.

Katse kääntyi minuun, koska olin se "venäläinen tyyppi". Sukunimeni oli yksinkertaisesti liian vaikea opettajille, ja jotkut oppilaista alkoivat sen vuoksi kiusaamaan. Kiusaaminen olemattoman asiani takia kävi näin suureksi, että jouduin vaihtamaan tämän takia sukunimeä. Siihen ei kiusaaminen tietenkään loppunut, koska olin edelleen "venäläinen tyyppi" elikkä "ryssä". Myös homoksi haukuttiin koko ajan, vaikka siinä olivat kyllä harvinaisen oikeassa. Olen edelleen homo, kerron tästä häpeilemättä muille.

Kiusaamista olisi niin paljon, että pelkäsin tulla kouluun. Alkuun tulin kouluun pyörällä, koska asuin Raholassa, mutta sitten huomasin erään asian. Mikäli jätin pyöräni koulun alueelle, sitä aina rikottiin tavalla tai toisella. Tuli tapa, tietynlainen OCD, että kävelin joka välitunti katsomassa pyöräni kuntoja. Kaikki johti lopulta siihen, että sitähän oikeasti rikottiin muun muassa puhkomalla renkaita. Tuolloin aloit pysäköidä muualla kuin koulunne alueella sekä vaihdoit aina välillä majapaikkaa polkupyörälle.

Koulun jälkeen kiusattiin netissä

Vaihdoit sitä siksi, koska pelkäsin että joku kiusaajista näkee, ja pyörä on taas rikki. Oppitunneilla sain hiuksiini purukumia. Sen pois ottaminen kävi töistä, ja minun hiuksia hävisi päivän päätteeksi. Kotona valehtelin, että nämä häviävät kuulokkeiden takia. Katso, tässä näyttää olevan yksi hius, joka jäi niissä säätömekanismiin. Välitunnilla halusin olla yksin, koska kavereita ei ollut. Jospa oli, olivat kaverit aina kiusaajien puolella, mikäli päälleni käytiin. Sanoisin, että se oli valehtelematta aitoa kouluväkivaltaa.

Liikunnan oppitunneilla enpä aina käynyt suihkussa, koska oli paikka kiusata. Milloin naurettiin, ettei ole edes murrosikä alkanut, toisinaan vaatteitani heitettiin suihkuun. Jos en ole käynyt suihkussa, joku ilmoitti siitä opettajalle, joten sain aitoa jälki-istuntoa arkeen. Kiusaajat eivät saaneet koskaan mitään. Kaiken lisäksi kiusaamiseni jatkui uidessa liikunnan tunneilla. Opettajani painosti hyppäämään viiden metrin hyppytornista, vaikka en osannut uida kunnolla. Kipeää teki hyppy, ja pelkään näitä vieläkin.

Minua on potkittu, koska olin useasti se heikoin lenkki. Maassa oli voimaton ja täysin vapaata riistaa. Suomessa. Se mitä kerroin, ei ole tässä kovin pala. Venäjällä minua kiusattiin paljon rankemmin, enkä tiedä voiko tästä edes puhua. Venäjällä sinua hakattiin ihan kunnolla koulumatkallasi, kiusaajat tulivat oppitunneille hoitamaan minua, opettajasi ollessa täysin pelästynyt puuttumaan. Etkä ole saanut vielä pahinta kiusaamista Venäjällä, jopa parit lapset raahattiin koulun vessaan, ja siitä päällesi virtsattiin.

Entä jos kukaan ei välitä? Entä jos opettajat on mukana pelissä?

Monia kiusataan just nyt, kun luet tätä juttua. Omasta kiusaamisesta on onneksi jo 14 vuotta? En minä tiedä, en halua edes muistella. Kaipa tuo yläasteelle loppui. Voi sitä aikaa muutenkin, kun ihan oikeasti toivoit koko ajan, että tuo helvetin yläaste loppuisi jo. Mitään muuta en olekaan odottanut näin paljon. Ollessani vain seiskaluokalla, erästä poikaa kiusattiin ensimmäisestä koulupäivästä, koska nuori olikin ylipainoinen. Eihän opiskellut kuukauttakaan, kun joutui vaihtamaan koulua. Miksi ei koulukiusaaja?

Entä jos opettaja kiusaa? Opettaja pysäyttää tunnin ja sanoo sinulle, että nyt yrität sitä kuperkeikkaa. Sanon, että en halua, enkä osaa. "Kokeilet nyt!", ja samalla koko se luokka katsoo. Enkä edes kokeillut. Selkäni ei ole niin notkea kuin muilla, ja pelkäsin että se koko selkä menee samalla, kun asiaa kokeilen. Tämä tietysti näkyisi sitten liikunnan numeroissa, koska en uskaltanut kokeilla rajojani. En ollut teini, joka hyppää heti viiden metrin tornista, ja juoksee tänne uudelleen. Silti hän oli opettajani. Luokalla.

Opettaja, johon minun olisi pitänyt voida luottaa. Jos olisin liikunnan opettaja, enpä kehtaisi pakottaa ketään tekemään sitä, mitä hän niin pelkää. Sattumalta näin vuosia sitten kyseisen opettajan matkalla Haukiluomaan, ja voinet olla varma, että en edes tervehtinyt. Sen verran niitä huonoja muistoja tämän oppitunneilta on. Ihme, että eipä ole sattunut pahemmin, kun hyppäsin niin kokemattomana Tesoman uimahallissa viiden metrin hyppytornista. Edelleen ällistyn kuinka kymmenvuotiaat hyppäävät siitä.

Miten kiusaamisen saisi loppumaan?

Jyri, 30, ei uskalla edes katsoa kyseistä asiaa tai yläasteen liikunnan opettaja tulee mieleen. Hetki, kun luokka nauroi, että oli vähästä kiinni etten olisi satuttanut jotakin tai hukkunut sinne. Kiusaajista tämä olisi varmaan hauskin juttu. Sen verran ahkerasti on kuitenkin aina haukuttu ryssäksi, rillirouskuksi ja vinosilmäksi. Rillirouskuksi haukuttiin niin pitkään, että rikoin silmälasit, vaikka enpä nähnyt taululle luokan takaa. Ei ollut laseja päässä, niin oli yksi haukkumasana vähemmän kiusaajan sanavarastossa.

Seiskalla lopetin tanssimusiikin kuuntelun, koska sitä vihattiin tosi paljon. Elelin köyhässä perheessä, ja he tiesivät tuosta, joten laitetaan vaivalla saatu MP3-soitin rikki. Eipä sitten tämäkään idiootti pääse paskaa musiikkiaan kuuntelemaan. Sitä sitten on käyty koulua kuukausia ilman melua, kunnes tärkeät vanhempani saivat jostakin säästettyä uuteen. Sitten oli taas musiikkia hetkeksi, kunnes jälleen kerran eräs luokkalainen varasti MP3-soittimestasi osan omaansa. Enkä jaksanut sitä vastustaa, en koskaan.

Olin liian voimaton, enkä luottanut siihen, että luokanvalvoja tekee asialle yhtään mitään. Hän olikin juuri tämä opettajasi, joka pakotti hyppäämään hyppytornista ollen mukana juonessa. Tai niin ainakin koin, koska pidin tornista hyppäämiseni suorastaan pakottavana, vaikka ilmaisin kantani suoraan. Jos joku huutaisi sinulle moottoritiellä "Paina lisää kaasua!", vaikka tiedät nopeusrajoituksen olevan 120, tekisitkö niin? Et varmasti, tai liikkuva poliisi olisi tyytymätön sinuun (jos heitä enää edes löytyisi).

Elektroninen tanssimusiikki on ainoa ystäväni, ja olen ylpeä siitä

On selvä, että ystäviä minulla ei ole. En ole luottanut ihmisiin. Elämän varrella oli liian paljon ainaista kiusaamista, ja olen oppinut selviytymään aina yksin, jolloin minua ei kiusattu lainkaan. Se on minulle tila, jossa koen olevani turvassa. En vihaa ihmisiä, mutta haluaisi olla yksikseni. Ennen kaikkea muuta olen tottunut siihen, että olen yksin enkä esimerkiksi kaipaa lainkaan sosiaalisia tilanteita, ja siitä kun lähden liikkeelle ihan kunnolla voin jutella kyllä paljon esim. paunulaiselle bussikuskille kotilinjalla.

Onpa aihe arka, mutta sitä on pakko vihdoin puhua. Ihmisiä kiusataan juuri nyt, kaikkialla. Kouluissa. Työpaikoilla. Harrastuksissa. Internetissä. Olen elämäni yksin, ja nautin siitä, koska olen nuoresta asti oppinut olemaan yksin. Tämä oli juuri minulle turvallisinta aikaa, että en enää pahastu, vaikka en saisi koskaan ystäviä. Elektroninen tanssimusiikki on ystäväni. Vaikka sitä vihattiin kouluissa, muutettuani Pirkkalaan vuoden 2012 aikana palasin tuohon. Minua ei enää kiinnosta, jos joku ei mausteistasi pidä.

Koulukiusaaminen näkyi arjessa vielä pitkään. Vaikka lopetteli koululaisena vuoden 2007 aikana, niin kiusaaminen saapui uniini. Käteni tärisivät, kun yhtäkkiä hiljaisille kaduille ilmestyi ihminen tai kaksi. Pelkäsin, että he käyvät kimppuun. Mikäli joku ohitti yhtäkkiä, hiljaisella kadulla, pelästyin niin paljon että puhelin saattoi tippua asfaltille. Tästä olen päässyt onneksi jo eroon, enkä enää tärise, vaikka olen vastaavissa tilanteissa. Tämä olkoon varoituksena kiusaajille, mikäli välitätte muista ihmisistä tässä.

Elektroninen tanssimusiikki on elämäni

Elektroninen tanssimusiikki on asia, jonka vuoksi on valmiina kuolemaani. Kyseinen musiikkityyli on antanut elämääni sisältöä, iloa ja tyytyväisyyden tunnetta. Ilmiö on auttanut niinkin paljon, että miten voisin auttaa enää muita? Vaihdoin juuri Deezerin musiikkipalvelusta Spotifyyn enkä kadu päivääkään. Suositukset, sovellusten ulkoasu, kaikki on parempaa. Myös äänenlaatu on parempi kuin MP3. Tuntuu, että elelen unelmaelämää, vaikka minulla ei olekaan ketään, joille puhuisi hetkistä kaverimuodoissa.

Suurista vastoinkäymisistä huolimatta minusta tuli empaatikko. Herkkä ja ihmeen helppo huolestuja. Huolestun koko ajan maailmanmenosta ja pelkään aina tulevia sotia. Itken tietääkseni miltei koko ajan suosikkimusiikkiin. Se saa minun tunteeni pintaan ja karvat pystyyn. Enkä osaa liikkua isossa jengissä. Ei, en edes halua sitä. Minun on ihan hyvä yksin. Kahdestaan tulen hyvin toimeen. Porukoissa jään tosi usein hiljaiseksi, kolmanneksi pyöräksesi, lähinnä omista syistäni. Pitäisi varmaan jutella enemmän.

Elämään jäi iloinen elektroninen tanssimusiikki. Jokainen, joka sitä blogia lukee tietää, että olen INFJ. Persoonallisuus on harvinainen, mutta ei niin vaarallinen. Olen iloinen tyyppi, enkä yritä manipuloida ketään, vaikka yksinäisyydestäni tykkäänkin. Pystyn joustamaan ja pystyn kommunikoimaan muiden kanssa. INFJ:t ovatkin parhaita ystäviä, jotka osaavat kuunnella, puhumalla vähemmän. Valitettavasti monet käyttävät meitä ilmaisina terapeutteina antamatta itse mitään. Niitä kannattaa varoa arjessa.

Näin ainainen koulukiusaamisennne muutti minua ajan saatossa

Annan nyt jonkun esimerkin miten sekä kuinka koulukiusaaminen muutti minut, ja mahdollisesti niitä muita viattomia ihmisiä. Toivottavasti kiusaaja miettisi sitä, että onko se lopultakaan miten järkevää.

1. Käteni tärisivät nähdessäni kiusaajia. Käteni vapisivat, kun olin yksin ulkona ja yhtäkkiä ihmisiä tuli kulkemaan kadulle jostakin. Pelkäsin, että kaikki käyvät kimppuuni kaiken lopuksi koko ajan.
2. Pelästyin ohikulkijaa tai juoksijaa. Pelästyin asiaa niin, että puhelin on saattanut tippua kädestä. Kaikki johtaa teinivuosiin, jolloin yhtäkkiä joku ilmestyi esim. bussipysäkille kiusaamaan mua.
3. Änkytin tosi pitkään. Änkytin jo lapsuudesta ja terapialla änkytys lähti, mutta koulukiusaaminen laukaisi änkytyksen taas. Jokainen, joka vähänkin ymmärtää asioista, tietää mitä se änkytys on.
4. En uskalla hypätä uimahallin hyppytornista. Yläasteella liikunnan opettaja, eli se henkilö, jonka ei pitäisi kiusata pakotti hyppäämään vaikka en osannut edes kunnolla uida. Tuossa oli sellainen hyppy, että joka puolelle kehoa sattui, enkä sen vuoksi uskalla hypätä hyppytornista vieläkään.
5. Ihmisiin luottaminen vei aikansa, ja olen vieläkin tosi arka, kun on uusia ihmisiä. Kestää aikansa, ennen kuin avaudun kunnolla, ja kaikki alkaa luistamaan. Tämä juurtuu lapsuuden kiusaamiseen, jolloin opin elämään yksin, mistä oli minusta hyötyä. Pärjään nimittäin yksin aina oikein hyvin.
6. Kauppakoulussa lintsasin Valkeakosken uimahallit, enkä käynyt edes suihkussa hyvän liikunnan jälkeen, koska pelkäsin samaa mitä tapahtui yläasteella. Siellä minua osoitettiin sormella jne. Nyt en enää pelkää käydä uimahalleissa, mitä nyt hyppytorni jää aina kokeilematta, mutta mitä siitä.
7. En enää välitä mitä muut ajattelevat minusta. Kyllä ääntä maailmaan mahtuu, joten kuuntelisin elektronista tanssimusiikkia, olen bussifani, teen niitä omia juttuja. Kaikki eivät voi pitää meistä. Se on vaan karu fakta, ja sen vuoksi ei kannata jättää huomioitta asioita, joita nyt niin rakastaa.
8. Tiedä, miltä tuntuu olla koulukiusattu, joka päivä tai joka toinen päivä. Henkilökohtaisesti. Siksi en kiusaa muita, koska en halua muille samaa. En riko toisen omaisuutta tai varasta keneltäkään. Koulukiusattuna oleminen opetti sen, että kiusata ei kannata ikimaailmassa. Ei ikinä, koskaan.
9. Koen, että olisi parempi tyydyttää sosiaalista tarvetta puhumalla esim. tutulle bussikuskille, kuin hommata ystäviä, jotka kuitenkin juoruavat selkäsi takana. Tai niin ainakin on ollut joskus ennen. Kumppaneitasi, jotka käyttävät sinua rahallisen tilanteesi vuoksi, mitä luusereita siellä onkaan!
10. Opiskelu ei ole kiinnostanut minua, joten en usein innostu siitä vieläkään. Mitä on enää opiskelu, mikäli joudut tulemaan joka päivä kouluunne kiusattavaksi? Eihän siellä opiskele kukaan. Minulle opiskelu oli sitä, että odotin todistuksienne jakoa ja kotiin, kauaksi kouluista eikä koskaan enää.
11. OCD. Ymmärrä pian miksi. Jokainen koulupäivä käyt tarkistamassa onko pyöräsi ok. Joka päivä ei edes riitä, sanotaanko näin, että useita kertoja päivässä. Siinä välitunti. Nykyisin tarkistan tyylillä ainakin kaksi kertaa, että ovet olivat lukossa, jääkaapin ovi kiinni ja sisärenkaassa olisi painetta.
12. Lapsena minusta piti tulla bussikuski Väinö Paunu Oy:lle, mutta yläasteeni kiusaajat torppasivat idean. Ei sinusta siihenkään ole, olet luuseri. Bussipysäkillä minua potkittiin usein Paunun bussia odotellessa kotiin. Se unelma, joka minussa vahvana loisti, ei ollut kohta enää mikään unelmani.
13. Opin jo lapsena sen, että muille ei kannata pahemmin kertoa mitään, tai tulee sanomista. Olin se ujo poika, joka ei ikinä puhunut kenellekään, ei edes perhelounaallasi. Sitä pelkäsi, että kukaan ei välitä mitä mielipiteitä sinulla on. Unelmiakaan ei saanut olla, joten tiesit olevasi luuserina aina.
14. Vaikka ei ole koskaan ajatellut sitä itsemurhaa, laajalla kiusaamistaustalla, niin moni muu arjen koulukiusattu päätyi siihen ratkaisuun. Mandi teki itsemurhan vain 19-vuotiaana, ja miksi? Hän oli niin pahasti koulukiusattu, että jossakin välissä annettu elämä oli hänelle liikaa. Surullista.
15. Koulukiusaaminen teki minusta introvertin, näin luulin. Sitä vain teininä oppi olemaan yksin, se oli rauhallista aikaa, eikä kukaan kiusannut. 15 vuotta myöhemmin, jo 30-vuotiaana, Sirpa sanoo Paunun autossa että joko sä taas nukahdit kun et puhu mitään. Bussikuskilla pitkä päivä, ja satuin juuri kohdalle, mutta kerroin olevani introvertti. Hän tiesi herätellä keskustelua. Minua pitää jopa oikeasti auttaa, että keskustelua pyörii, esimerkiksi jatkamalla sitä tai menen lukkoon ajatuksiini. Ei mitään, vielä ehtii jutella, ja Suupalta mennään varikolle laittamaan linja-auton hermolomalle. Mennään varikolle laittamaan #148 hermolomille? Joo, kai sä tuut mukaan, sieltä #141:llä kotia.

Minusta on surullista, että koulukiusaaminen ei ole loppunut vieläkään. Vaikka minua ei nyt kiusata, niin useita muita kiusataan joka päivä. Eipä ollut kivaa, että ketään ei kiinnostanut, vaikka opettajalle puhui. Jotain joku opettaja yritti tehdä, mutta miksi kiusattavan pitäisi vaihtaa koulua, eikä kiusaajan? Siihen en ole suostunut koskaan, koulua en ole vaihtanut, stressaisi vain lisää uudet ihmiset ja kaikki. Silti on kurjaa lukea lehdistä kuinka näin yksinkertaista asiaa kuin kiusaaminen ei saada loppumaan.

Yhteenveto: Kiusataanko sinua? Tällaisia vinkkejäni voisit antaa

Ymmärrän, että kiusaaminen on tunnettu ongelma. Ole kuitenkin erilainen. Hukkasin valtavasti aikaa kuuntelemalla hittimusiikkia, vaikka tämä ei poistanut kiusaamista elämästä. Tämä pakotti uskomaan siihen, että onkin ihan vitun sama miten elät, muut tulevat aina vertaamaan sinua johonkin. Elämä on kilpailua, eikä kiusaaminen mielestäni aikuisenakaan lopu. Siitäpä tulee ehkäpä piilokiusaamista tässä muodossa: asut vuokrallasi, joten sinua sanotaan köyhäksi. "Mulla on omakotitalo, juntti vuokraa!".

Vaihtoehtoni nimeltä "rakkaan" koulun vaihto. Tätä on ehdotettu juuri Tesoman koulussa silloin, kun vanhemmat eivät enää uskoneet tarinoihini, ja vaativat koulua puuttumaan tähän asiaan. Koulu tarjosi mahdollisuutta vaihtaa sitä, johon en tietenkään suostunut vanhempien vastustaessa asiaa. Mielestäni kiusaajan pitäisi vaihtaa koulua, ei kiusattavan. Neuvon, että pidä asiaa tietynlaisena mahdollisuutena. Olen helvetin kiitollinen kiusaajilleni, teitte minusta vahvan ja puutun kiusaamiseen nähdessäni sitä.

On turha muuttaa itseään, koska vaikka kuinka yritin sitä, niin minua kiusattiin silti. Kiusaaja löytää aina jotain, mistä kiusata seuraavaksi. Minua kiusattiin henkilökohtaisista asioista, kuten murrosiän viivästymisestä, koska muilla oli jo kunnolla ääntä ja erilaista karvoitusta. Sainpa partakoneeni vasta aikuisempana, koska teini-iässäni partakarvoja ei yksinkertaisesti löytynyt etsinnöistäni huolimatta. Sinänsä en halunnut tuhlata koneeseeni, jolle ei löytynyt tarvetta, eivätkä takuut menneet hukkaan.

Olit sitten aikuinen, lapsi, tai eläkkeellä oleva nautiskelija, muista juuri se mitä sanoin. Kiusaaminen on väärin. Jos sinua kiusataan, puhu asioista. Puhu jollekin, joka kuuntelee. Ihmiset välittävät ja onpa oikein, että haluaisit ottaa etäisyyttä, tai tulla lähemmäksi. Päätin, että elän INFJ-elämääni ilman, että haikailen omien kavereiden perään. Lopulta nautin siitä. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät siihen kykene. Juttuseuraa saa esimerkiksi kahviloista tai erilaisista yksinäisyyden linjoista älypuhelimella.

Kouluväkivalta pitäisi olla tuomittavaa sen kaikissa muodoissa. Kiusaaminen on vaarallista, koska se voi ajaa kiusattavan pahimmillaan itsemurhien partaalle ja yksikin sellainen on liikaa tähän maahani. Koulukiusattuna en hyväksy yhtäkään kiusaajaa, enkä anna edes anteeksi tuhotuista ihmismielistä.

Olit koulukiusattu? Onko töissä huono ilmapiiri? Kommentoi vapaasti, pääsit nyt vihdoin turvaan.