Jyri, 15, tulin kouluun vain kiusattavaksi

Lausut niille kiusaajille, kiitos. Olette ilmaa mulle, satutetulle. Näinpä laulaa Chorale biisissään, kun istun paunulaisessa ja harrastan sitä mitä Tesoman koulussasi vihattiin. Olin bussifani jo lapsuudesta. Leikin bussikuskia jo Venäjällä, Vologdan kaupungissa, pellolle hylätyssä romuminibussissa. Rahastin kavereita ja tarjosin ikimuistoisia matkoja maan halki. Suomessa halusin tulla bussikuskiksi Paunulle, mutta vain Paunua odotellessa Tesoman yläasteelta kotiin hakattiin kunnolla. Ei ollut bussikuskiksi.

Intohimo näkyy niin teksteissä kuin blogin kuvauksessa. Enkä sanoisi, että maiden välillä olisi jotain poikkeuksellista. Vartuin nimittäin Venäjällä, mutta yhtä lailla kiusattiin sielläkin. Minua ja toki muita. Olen pahoillani, että olet kiusattu. Tunnen usein suurta empatiaa kiusattuja kohtaan, että toivottavasti jaksatte matkalla eteenpäin. Minulla on harvinainen INFJ-persoonallisuus. Se muodostui kiusaamisen takia. Osat tekstistä olen kirjoittanut silloin 15-vuotiaana ja julkaisenpa vasta nyt, ikää mittarissa 30.

Opettajista ei ole ollut mitään hyötyä, vaan kiusaaminen jatkui. Paha juttu sekin, että kiusaamista oli edelleen. Monikin olisi tehnyt itsemurhia kiusaamisen epätoivossa, mutta yksikin kuolema siitä liikaa. Vaikka pääsin turvaan ja elän hienointa elämääni yksin, kaikista ei riitä siihen. Pitäisit huonona asiana sitä, että kouluissa ei ole edelleenkään tarpeeksi henkilökuntaa. Että lapsilla olisi joku luotettava taho, jonka puoleen kääntyä, jos ei koulussa käyntiä kestä. Miksi ei? Tuonne tulet joka aamu kiusattavaksi.

On täynnä tätä, ettei opiskeluista tule mitään. Ajatukset vievät muut asiat, kuten miten tulla kouluun tavalla, ettei pahin kiusaaja huomaa. En halunnut olla maassas, enkä pahemmin tapaturmassa. Useasti pyöri ajatus, mitä koulu voisi olla. Paikka opiskella jotakin suurta. Paikkasi viisastua, että vanhempana voisin auttaa muita arkistonhoitajana tai vaikka it-asiantuntijana. Hän, joka on ainoa kaverini, kiusaat minua myös. Et vain uskalla sanoa, että kiusaamiset on väärin tai tulet kiusatuksi. En halua kavereita.

Kiusaaminen: voi johtaa itsetunto-ongelmiini, itsemurhan partaalle tai jopa erilaisiin persoonallisuushäiriöihin. Moni koululainen masentuu, ja mielenterveys saa harmittavan kolauksen. Kiusaaminen helvettiin, nyt.

Mitä olen tehnyt väärin, että synnyin Venäjälle? Ette tekään pysty valita synnyinmaata. Miksi en saisi kuunnella siitä tanssimusiikkia? Miksi käyvät vain minun kimppuuni käytävällä? Mikä niitä vaivaa?

Kiusaamisen takia omistat skitsoidin persoonallisuuden, yksin selviäminen on sinulle jo tuttuakin.

Jälki-istunto, kiusaaja ei ansaitse nyt puhutteluakaan

Pääasiallinen syy kiusaamiseen on erilaisuus. Tietyllä tavalla ehkä kansalaisuus. Se, että olen luokan vanhin, koska jouduin aloittamaan Suomessa alemmilla vuosiluokilla kielen takia. Enhän osannut sitä Suomen kieltä yhtään, kun tänne muutin perhetilanteen vuoksi. Minua on kiusattu niin pitkään ja niin paljon, etten usko tämän loppuvan. Olet niin tottunut siihen, että päivä ilman kiusaajia on outoa. Ehkä kiusataan silloinkin, jos on 30-vuotias. Ehkä saisin huonon parisuhteen, jossa tulee vain käytetyiksi.

Sinun elektronista tanssimusiikkia vihataan niin ala- kuin yläasteella, alat kuunnella hittimusiikkia tai raskasta heviä. Heviä kuuntelee pahaan olooni, koska en kehtaa varastaa isän oluita. Ne kuulemma auttavat pahaan oloon. Mitä opit heti? Minua kiusataan silti, vaikka miten yritän muuttua normaaliksi. Enkä ole ainoa kiusattava, jota kouluissa jahdataan: välitunneilla. Kaikki tiesi, että olen heikoin lenkki. Voimia ei ole, aikuiset eivät usko tai tee asioillekaan mitään, ja opettajaa ei näy välitunnilla missään.

En mene puhumaan siitä kenellekään. Opettaja on yksi niistä kiusaajista! Haluan vain pihalle tästä koulusta ja koko tästä yhteiskunnasta, elämään omaa elämää. Olisit satavarmasti kiusaamisvapaata, kun jättäisin kiusaajat ja ihmisstressin pois ihmisten mukana. Haluan elää yksin loppuelämäni. Mitä järkeä on edes opettajalle menemisisissä, ei ole ihan ensimmäinen kerta kun istun jälki-istuntoani ja kiusaajat eivät saa sitäkään vähää. Luulen, että tarvitsevat sitäkin, mutta oikeasti vähän enemmän.

15-vuotiaana hymyilin vaikka kiusattiin

Mistä jälki-istuntoja sai? Kiusaaja sanoi liikunnan opettajalle, että en ole käynyt suihkussa. Teinkö suuren rikoksen? Viime kerralla, kun olin suihkussa, ne repisi minun vaatteita käsistä. Ei hetkeäkään, kun vaatteet olivat kostealla puolella. Sitten, moni kiusaajista osoitteli sormella ja sanoi ettei minulla kasva edes karvojakaan, kasvaisit edes! Välitunneilla puitiin kaikkea tyttöjenkin kuullen murrosikäni viivästymisistä. Yrittäisit hei sinäkin käydä suihkussa! Istun kiltisti, mitä muuta voit? Istuisi nekin.

Pukeudu vaatimattomasti, koska elettiin köyhissä perheissä. Olit koululainen ilman kalliita Adidas-vaatteita tai muuta kovin merkillistä. Vaikka olisin pyytänyt vanhemmiltani, enpä olisi saanut mitään. Rahoja ei yksinkertaisesti ollut, ja jouduin tyytymään Tokmanni-vaatteisiin. Olipa tämä minulle hieno opetus, koska minun ei tee pahaa ostaa vaatteita Tokmannilta nytkään. Olenpa aidosti kiitollinen tästä kokemuksesta, joka leipoo minusta vielä nuukailijat, vaikka taloustilanne surkeinta joskus olisikaan.

Oli liian erilainen. Olin innostunut kaikesta mahtavasta. INFJ onkin sitä, että jos rakastat jotain, olet vannoutunut siihen. Paunulaiset ovat sellainen rakkaus, joka sykkisi sydämessäni nytkin. Mietin koko ajan matkojasi paunulaisilla ja haluan ihan aina tehdä yhden. Yläasteella omistautuneisuutta vihattiin. Olin liian erilainen hyväksyttäväksi. Vastustin kiesejä, arvostaen liikuntaani, enkä suostunut juomaan alkoholia. Muut panevat luokkakavereita, kun lähden kodin vankilaan ilman ainoatakaan ystävääni.

Näin tehtiin: "Etsi pyöräteline, kauempana kouluista"

Minua on kiusattu kouluissa, paitsi kauppakoulussa, mutta tuossa painotan erityisesti kokemuksia yläasteen ajoilta. Silloin minua kiusattiin eniten. Ensimmäinen koulupäivä oli vaikein, koska joutuisin tosiaan aloittamaan ylemmällä luokalla, ja tämä oli yhteinen päätös. Vaikka sain opetusta aiemminkin Itä-Suomen koulussa reilun vuoden ajalta, kielitaitoni ei ollut vielä riittävä. Otin kuitenkin riskin, sillä en halunnut olla liian vanha kutosluokalle. Menit siis seiskalle, missä sukunimesi oli vaikea palanen.

Katse kääntyi minuun, koska oli se "venäläinen tyyppi". Sukunimesi oli yksinkertaisesti liian vaikea opettajille, ja jotkut oppilaista alkoivat sen vuoksi kiusaamaan. Kiusaaminen olemattoman asiani takia kävi näin suureksi, että jouduin vaihtamaan tämän takia sukunimeä. Siihen ei kiusaaminen tietenkään loppunut, koska olin edelleen "venäläinen tyyppi" elikkä "ryssä". Myös homoksi haukuttiin koko ajan, vaikka siinä olivat kyllä harvinaisen oikeassa. Olen edelleen homo, kerro tuosta häpeilemättä muille.

Kiusaamista olisi niin paljon, että pelkäsi tulla kouluun. Alkuun tulin kouluun pyörällä, koska asuin Raholassa, mutta sitten huomasin erään asian. Mikäli jätin pyöräni koulun alueelle, sitä aina rikottiin tavalla tai toisella. Tuli tapa, tietynlainen OCD, että kävelin joka välitunti katsomassa pyöräni kuntoja. Kaikki johti lopulta siihen, että sitähän oikeasti rikottiin muun muassa puhkomalla renkaita. Tuolloin aloit pysäköidä muualla kuin koulunne alueella sekä vaihdoit aina välillä majapaikkaa polkupyörille.

Koulun jälkeen kiusattiin jo internetissä

Vaihdoit sitä siksi, koska pelkäsin että joku kiusaajista näkee, ja pyörä on taas rikki. Oppitunneilla sai hiuksiini purukumia. Sen pois ottaminen kävi töistä, ja minun hiuksia hävisi päivän päätteeksi. Kotona valehtelin, että nämä häviävät kuulokkeiden takia. Katso, tässä näyttää olevan yksi hius, joka jäi niissä säätömekanismiin. Välitunnilla halusin kadota hetkeksi, koska ketään ei halunnut nähdä. Paitsi yhden Jennan luokalla, hänen kanssa ujo jutteli Messengerissä. On yksi syy, miksi en miettinyt itsemurhaa.

Kiusaaminen jatkuu, uimahallissa liikunnan tunneilla. Opettaja painosti hyppäämään viiden metrin hyppytorneista, vaikka et osannut uida kunnolla. Kipeää teki hyppy, ja pelkäät näitä: vieläkin. En edes mene Tesoman uimahalliini enää, koska en halua muistella niitä tapahtumia nähdessäni hyppytornin ties miten monen vuoden päästä. Haluan vain uida, itsekseni ja olla joskus saunoissa, mieluiten ilman kaikkia muita. Miksi minua pakotetaan siihen, jos en osaa? Eikö opettajakaan voi olla, kiusaamatta.

Minua on potkittu, koska oli useasti se heikoin lenkki. Maassa oli voimaton ja täysin vapaata riistaa. Suomessa. Se mitä kerroin, ei ole tässä kovin pala. Venäjällä minua kiusattiin paljon rankemmin, enkä tiedä voiko tästä edes puhua. Venäjällä sinua hakattiin ihan kunnolla koulumatkallasi, kiusaajat tulivat oppitunneille hoitamaan minua, opettajasi ollessa täysin pelästynyt puuttumaan. Etkä ole saanut vielä pahinta kiusaamista Venäjällä, jopa invalidilapsi raahattiin koulun vessaan, ja siinä päälle virtsattiin.

Entä jos kukaan ei välitä? Opettajakin kiusaa paljon...

Monia kiusataan just nyt, kun luit sitä juttua. Omista kiusaamisista on onneksi jo 14 vuotta? En minä tiedä, en halua edes muistella. Kaipa tuo yläasteelle loppui. Voi sitä aikaa muutenkin, kun ihan oikeasti toivoin koko ajan, että tuo helvetin yläaste loppuisi jo. Mitään muuta en olekaan odottanut näin paljon. Ollessani vain seiskaluokalla, erästä poikaa kiusattiin ensimmäisestä koulupäivästä, koska nuori olikin ylipainoinen. Eihän opiskellut kuukauttakaan, kun joutui vaihtamaan koulua. Miksi ei koulukiusaaja?

Entä jos opettaja kiusaa? Opettaja pysäyttää tunnit ja sanoo sinulle, että nyt yrität sitä kuperkeikkaa. Sanon, että en halua, enkä osaa. "Kokeilet nyt!", ja samalla koko se luokka katsoo. Enkä edes kokeillut. Selkäni ei ole niin notkea kuin muilla, ja pelkäsin että se koko selkä menee samalla, kun asiaa kokeilen. Tämä tietysti näkyisi sitten liikunnan numeroissa, koska en uskaltanut kokeilla rajojani. En ollut teini, joka hyppää viiden metrin tornista ja hyppää uudelleen. Numeroissa näkyi, vaikka pyöräilit kouluun.

Muut tulivat vanhempien taksikyydeillä. Jos olisi liikunnan opettaja, enpä kehtaisi pakottaa ketään tekemään sitä, mitä kuollakseen pelkää. Sattumalta näin vuosiakin sitten kyseisen opettajan matkalla Haukiluomaan. Voinet olla varmana, että en edes tervehtinyt. Sen verran niitä huonoja muistoja tämän oppitunneilta on. Ihme, että eipä ole sattunut pahemmin, kun hyppäsin niin kokemattomana Tesoman uimahallissa: viidestä metristä. Ällistyt kuinka kymmenvuotiaat hyppäävät siitä, itse en toki uskalla.

Miten kiusaamisen saisi loppumaan?

Jyri, hän ei uskalla katsoakaan kyseistä asiaa tai yläasteeni liikuntaopettaja tulee mieleen. Hetki, kun luokka nauroi, että oli vähästä kiinni etten olisi satuttanut jotakin tai hukkunut sinne. Kiusaajista tämä olisi varmaan hauskin juttu. Sen verran ahkerasti on kuitenkin aina haukuttu ryssäksi, rillirouskuksi ja vinosilmäksi. Rillirouskuksi haukuttiin niin pitkään, että rikoin silmälasit, vaikka enpä nähnyt taululle luokan takaa. Ei ollut lasia päässä, niin oli yksi haukkumasana vähemmän kiusaajan sanavarastossa.

Seiskalla lopetit tanssimusiikin kuuntelut, koska sitä vihattiin tosi paljon. Elelin köyhässä perheessä, ja he tiesivät tuosta, joten laitetaan vaivalla saatu MP3-soitin rikki. Eipä sitten tämäkään idiootti pääse paskaa musiikkiaan kuuntelemaan. Sitä sitten on käyty koulua kuukausia ilman melua, kunnes tärkeät vanhempani saivat jostakin säästettyä uuteen. Sitten oli taas musiikkia hetkeksi, kunnes jälleen kerran eräs luokkalainen varasti MP3-soittimestasi osan omaansa. Eikä jaksanut sitä vastustaa, en koskaan.

Olin liian voimaton, enkä luottanut siihen, että luokanvalvoja tekee asialle yhtään mitään. Hän olikin juuri tämä opettajasi, joka pakotti hyppäämään hyppytornista ollen mukana juonessa. Tai niin ainakin koin, koska pidin tornista hyppäämiseni suorastaan pakottavana, vaikka ilmaisin kantani suoraan. Jos joku huutaisi sinulle moottoritiellä "Paina lisää kaasua!", vaikka tiedät nopeusrajoituksien olevan 120, tekisitkö niin? Et varmasti, tai liikkuva poliisi olisi tyytymätön sinuun (jos heitä enää tässä löytyisi).

Elektroninen tanssimusiikki on ainoa ystäväni, kerrot

On selvä, että ystäviä sinulla ei ole. Et ole luottanut ihmisiin. Elämän varrella oli liian paljon ainaista kiusaamista, ja olen oppinut selviytymään aina yksin, jolloin minua ei kiusattu lainkaan. Se on minulle tila, siellä koen olevani turvassa. En vihaa ihmisiä, mutta haluaisi olla yksikseni. Ennen kaikkea muuta olen tottunut siihen, että olen yksin enkä esimerkiksi kaipaa lainkaan sosiaalisia tilanteita, ja siitä kun lähden liikkeelle ihan kunnolla voin jutella kyllä paljon esim. paunulaiselle bussikuskille kotilinjalla.

On aihe arkaa, mutta siitä on pakko vihdoin puhua. Ihmisiä kiusataan juuri nyt, kaikkialla. Koulussa. Työpaikoilla. Harrastuksissa. Internetissä. Olen erakoitunut nauttien arjestasi, koska olet nuoresta asti oppinut olemaan yksin. Tämä oli juuri minulle turvallisinta aikaa, että en enää pahastu, vaikka en saisi koskaan ystäviä. Elektroninen tanssimusiikki on ystäväni. Vaikka sitä vihattiin kouluissa, muutettuani Pirkkalaan vuoden 2012 aikana palasin tähän. Minua ei enää kiinnosta, jos joku ei mausteistasi pidä.

Koulukiusaaminen näkyi arjessa niin pitkään. Vaikka lopetteli koululaisina vuoden 2007 aikana, niin kiusaaminen saapui uniini. Käteni tärisivät, kun yhtäkkiä hiljaisille kaduille ilmestyi ihminen tai kaksi. Pelkäsin, että he käyvät kimppuun. Mikäli joku ohitti yhtäkkiä, hiljaisella kadulla, pelästyin niin paljon että puhelin saattoi tippua asfaltille. Tästä olen päässyt onneksi jo eroon, enkä enää tärise, vaikka olen vastaavissa tilanteissa. Tämä olkoon varoituksena kiusaajille, mikäli välitätte muista ihmisistä siinä.

Elektroninen tanssimusiikki on elämäni

Elektroninen tanssimusiikki on asia, jonka vuoksi on valmiina kuolemaan. Kyseinen musiikkityyli on antanut elämääni sisältöä, iloa ja tyytyväisyyden tunnetta. Ilmiö on auttanut niinkin paljon, että miten voisin auttaa enää muita? Vaihdoin juuri Deezerin musiikkipalvelusta Spotifyyn enkä kadu päivääkään. Suositukset, sovellusten ulkoasu, kaikki on parempaa. Myös äänenlaatu on parempi kuin MP3. Tuntuu, että elelen unelmaelämää, vaikka minulla ei olekaan ketään, joille puhuisi hetkistä kaverimuodoissa.

Suurista vastoinkäymisistä huolimatta sinusta tuli empaatikko. Herkkä ja ihmeen helppo huolestuja. Huolestun koko ajan maailmanmenosta ja pelkään aina tulevia sotia. Itken tietääkseni miltei koko ajan suosikkimusiikkiin. Se saa minun tunteeni pintaan ja karvat pystyyn. Enkä osaa liikkua isossa jengissä. Ei, en edes halua sitä. Minun on ihan hyvä yksin. Kahdestaan tulen hyvin toimeen. Porukoissa jään tosi usein hiljaiseksi, kolmanneksi pyöräksesi, lähinnä omista syistäni. Pitäisi varmaan jutella enemmän.

Elämään jäi iloinen elektroninen tanssimusiikki. Jokainen, joka sitä blogia lukee tietää, että oli INFJ. Persoonallisuus on harvinainen, mutta ei niin vaarallinen. Olen iloinen tyyppi, enkä yritä manipuloida ketään, vaikka yksinäisyydestäni tykkäänkin. Pystyin joustamaan ja pystyn kommunikoimaan muiden kanssa. INFJ:t ovatkin parhaita ystäviä, jotka osaavat kuunnella, puhumalla vähemmän. Valitettavasti monet käyttävät meitä ilmaisina terapeutteina antamatta itse mitään. Niitä kannattaa varoa arjessa.

Koulukiusaaminen teki minusta jo yksinäisen erakon

Annan nyt jonkun esimerkin miten sekä kuinka koulukiusaaminen muutti minut, ja mahdollisesti niitä muita viattomia ihmisiä. Toivottavasti kiusaaja miettisi sitä, että onko se lopultakaan miten järkevää.
  1. Käteni tärisivät, nähdessäni kiusaajia. Käteni vapisivat, kun olin yksin ulkona ja yhtäkkiä ihmisiä tuli kulkemaan kadulle jostakin. Pelkäsin, että kaikki käyvät kimppuun kaiken lopuksi koko ajan.
  2. Pelästyin ohikulkijaa tai juoksijaa. Pelästyin asiaa niin, että puhelin on saattanut tippua kädestä. Kaikki johtaa teinivuosiin, jolloin yhtäkkiä joku ilmestyi esim. bussipysäkille kiusaamaan mua.
  3. Änkytin tosi pitkään. Änkytin jo lapsuudesta ja terapialla änkytys lähti, mutta koulukiusaaminen laukaisi änkytyksen taas. Jokainen, joka vähänkin ymmärtää asioista, tietää mitä se änkytys on.
  4. En uskalla hypätä uimahallin hyppytornista. Yläasteella liikunnan opettaja, eli se henkilö, jonka ei pitäisi kiusata pakotti hyppäämään vaikka en osannut edes kunnolla uida. Tuossa oli sellainen hyppy, että joka puolelle kehoa sattui, enkä sen vuoksi uskalla hypätä hyppytornista vieläkään.
  5. Ihmisiin luottaminen vei aikansa, ja olen vieläkin tosi arka, kun on uusia ihmisiä. Kestää aikansa, ennen kuin avaudun kunnolla, ja kaikki alkaa luistamaan. Tämä juurtuu lapsuuden kiusaamiseen, jolloin opin elämään yksin, mistä oli minusta hyötyä. Pärjään nimittäin yksin aina oikein hyvin.
  6. Kauppakoulussa lintsasin Valkeakosken uimahallit, enkä käynyt edes suihkussa hyvän liikunnan jälkeen, koska pelkäsin samaa mitä tapahtui yläasteella. Siellä minua osoitettiin sormella jne. Nyt en enää pelkää käydä uimahalleissa, mitä nyt hyppytorni jää aina kokeilematta, mutta mitä siitä.
  7. En enää välitä mitä muut ajattelevat minusta. Kyllä ääntä maailmaan mahtuu, joten kuuntelisin elektronista tanssimusiikkia, olen bussifani, teen niitä omia juttuja. Kaikki eivät voi pitää meistä. Se on vaan karu fakta, ja sen vuoksi ei kannata jättää huomioitta asioita, joita nyt niin rakastaa.
  8. Tiedä, miltä tuntui olla koulukiusattu, joka päivä tai joka toinen päivä. Henkilökohtaisesti. Siksi en kiusaa muita, koska en halua muille samaa. En riko toisen omaisuutta tai varasta keneltäkään. Koulukiusattuna oleminen opetti sen, että kiusata ei kannata ikimaailmassa. Ei ikinä, koskaan.
  9. Koe, että olisi parempi tyydyttää sosiaalista tarvetta puhumalla esim. tutulle bussikuskille, kuin hommata ystäviä, jotka kuitenkin juoruavat selkäsi takana. Tai niin ainakin on ollut joskus ennen. Kumppaneitasi, jotka käyttävät sinua rahallisen tilanteesi vuoksi, mitä luusereita siellä onkaan!
  10. Opiskelu ei ole kiinnostanut minua, joten en usein innostu siitä vieläkään. Mitä on enää opiskelu, mikäli joudut tulemaan joka päivä kouluunne kiusattavaksi? Eihän siellä opiskele kukaan. Minulle opiskelu oli sitä, että odotin todistuksienne jakoa ja kotiin, kauaksi kouluista eikä koskaan enää.
  11. OCD. Ymmärrä pian miksi. Jokainen koulupäivä käyt tarkistamassa onko pyöräsi ok. Joka päivä ei edes riitä, sanotaanko näin, että useita kertoja päivässä. Siinä välitunti. Nykyisin tarkistan tyylillä ainakin kaksi kertaa, että ovet olivat lukossa, jääkaapin ovi kiinni ja sisärenkaassa olisi painetta.
  12. Lapsena minusta piti tulla bussikuski Väinö Paunu Oy:lle, mutta yläasteeni kiusaajat torppasivat idean. Ei sinusta siihenkään ole, olet luuseri. Bussipysäkillä minua potkittiin usein Paunun bussia odotellessa kotiin. Se unelma, joka minussa vahvana loisti, ei ollut kohta enää mikään unelmani.
  13. Opin jo lapsena sen, että muille ei kannata pahemmin kertoa mitään, tai tulee sanomista. Olin se ujo poika, joka ei ikinä puhunut kenellekään, ei edes perhelounaallasi. Sitä pelkäsi, että kukaan ei välitä mitä mielipiteitä sinulla on. Unelmiakaan ei saanut olla, joten tiesit olevasi luuserina aina.
  14. Vaikka ei ole koskaan ajatellut sitä itsemurhaa, laajalla kiusaamistaustalla, niin moni muu arjen koulukiusattu päätyi siihen ratkaisuun. Mandi teki itsemurhan vain 19-vuotiaana, ja miksi? Hän oli niin pahasti koulukiusattu, että jossakin välissä annettu elämä oli hänelle liikaa. Surullista.
  15. Koulukiusaaminen teki minusta introvertin, näin luuli. Sitä vain teininä oppi olemaan yksin, se oli rauhallista aikaa, eikä kukaan kiusannut. 15 vuotta myöhemmin, jo 30-vuotiaana, Sirpa sanoo Paunun autossa että joko sä taas nukahdit kun et puhu mitään. Bussikuskilla pitkä päivä, ja satuin juuri kohdalle, mutta kerroin olevani introvertti. Hän tiesi herätellä keskustelua. Minua pitää jopa oikeasti auttaa, että keskustelua pyörii, esimerkiksi jatkamalla sitä tai menen lukkoon ajatuksiini. Ei mitään, vielä ehtisi jutella, ja Suupalta mennään Paunun varikolle, se linja-auto hermolomalle. Mennään varikolle laittamaan #148 hermolomille? Joo, kai sä tuut mukaan, siitä #141 vie kotiin.
Sinusta on surullista, että koulukiusaaminen ei ole loppunut vieläkään. Vaikka minua ei nyt kiusata, niin useita muita kiusataan joka päivä. Eipä ollut kivaa, että ketään ei kiinnostanut, vaikka opettajalle puhui. Jotain joku opettaja yritti tehdä, mutta miksi kiusattavan pitäisi vaihtaa koulua, eikä kiusaajan? Siihen en ole suostunut koskaan, koulua en ole vaihtanut, stressaisi vain lisää uudet ihmiset ja kaikki. Silti on kurjaa lukea lehdistä kuinka näin yksinkertaista asiaa kuin kiusaaminen ei saada loppumaan.

Yhteenveto: mitä käy vielä ennen kuin päättäjät herää

Ymmärrät, että kiusaaminen on tunnettu ongelma. Ole kuitenkin erilainen. Hukkasi valtavasti aikaa kuuntelemalla hittimusiikkia, vaikka tämä ei poistanut kiusaamista elämästä. Tämä pakotti uskomaan siihen, että onkin ihan vitun sama miten elän, muut tulevat aina vertaamaan sinua johonkin. Elämä on kilpailua, eikä kiusaaminen mielestäni aikuisenakaan lopu. Siitäpä tulee ehkäpä piilokiusaamista tässä muodossa: ensin kysytään paljolla elän, ja sitten summa ei miellytä, sanotaan nuukaa tuilla eläjäksi.

Vaihtoehto nimeltä "rakkaan" kouluni vaihto. Tätä on ehdotettu juuri Tesoman koulussa silloin, kun vanhemmat eivät enää uskoneet tarinoihini ja vaativat kouluja puuttumaan tähän asiaan. Koulu tarjosi mahdollisuutta vaihtaa sitä, johon en tietenkään suostunut vanhempien vastustaessa asiaa. Mielestäni kiusaajan pitäisi vaihtaa koulua, ei kiusattavan. Neuvon, että pidä asiaa tietynlaisena mahdollisuutena. Olen helvetin kiitollinen kiusaajilleni, teitte minusta vahvan ja puutun kiusaamiseen nähdessäsi sitä.

On turha muuttaa itseään, koska vaikka kuinka yritit sitä, niin minua kiusattiin silti. Kiusaaja löytää aina jotain, mistä kiusata seuraavaksi. Minua kiusattiin henkilökohtaisista asioista, kuten murrosiän viivästymisestä, koska muilla oli jo kunnolla ääntä ja erilaista karvoitusta. Sainpa partakoneeni vasta aikuisempana, koska teini-iässäni partakarvoja ei yksinkertaisesti löytynyt etsinnöistäni huolimatta. Sinänsä et halunnut tuhlata koneeseeni, jolle ei löytynyt tarvetta, eivätkä takuut menneet hukkaan.

Olit sitten aikuisena, lapsi tai eläkkeellä oleva nautiskelija, muista juuri se mitä sanoin. Kiusaaminen on väärin. Jos sinua kiusataan, puhut asioista. Puhu jollekin, joka kuuntelee. Ihmiset välittävät ja onpa oikein, että haluaisit ottaa etäisyyttä: tai tulla lähemmäksi. Päätin, että elän INFJ-elämääni ilman, että haikailen omien kavereitteni perään. Lopulta nautit siitä. Ymmärrän kuitenkin, että kaikista ei erakkoa valmistu. Juttuseuraa sai esimerkiksi kahviloista tai erilaisista yksinäisyyden linjoista älypuhelimilla.

Kouluväkivalta pitää olla tuomittavaa, nyt kaikissa muodoissa. Kiusaaminen on vaarallista, koska se voi ajaa kiusattavan pahimmillaan itsemurhien partaalle ja yksikin sellainen on liikaa tähän maahani. Koulukiusattuna en hyväksy yhtäkään kiusaajaa, enkä ikinä anna anteeksi tuhotuista ihmismielistä.

Et antanut kuunnella tanssimusiikkia, nyt kuuntelen korkojen kera, soittakaa hautajaisissa tämä!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Me selvittiin! Meistä löytyikin sitkeyttä ja voimaa. Terveisin toinen entinen koulukiusattu, joka on nykyään jo pian 50 ja kuuntelee edelleen elektronista musaa..
Niin siinä käy, tervetuloa kerhoon.

Hienoa, että itsekin nautiskelet elektronisesta, ja on oikeastaan lottovoitto että olemme tässä tilanteessa. Parempi olla onnellinen, omalla tavallaan eletyllä elämällä, kuin rikkinäinen rokkitähti joka yrittää mallintaa muita tai elää heidän ehdoilla. Kiusaajilla ei loppupeleissä ole omassa elämässä kaikki hyvin, joten viha puretaan muihin.

Toivon sisimmässäni, että kiusaaminen loppuisi.

Olen aidosti kiitollinen siitä, että päätit nautiskella.

Kuten minulle, niin elämä on vähän kaikille, niin elämisen arvoista.

Viimeisimmän viikon luetuimmat

Viiden vuoden juhlahetki Loimaalla nyt

Kymmenen vuotta blogina, Pirkkalasta

Näinkö tunnistat narsisteja tuoreeltaan

Erakon juhannus olohuoneessani, yksin

Ääriminimalisti, Jyri, omistaa 217 asiaa

Ääriminimalisti poisti kaiken vapauteen

Olepa seitsemän kuukautta, S-pankissa

Keuruttaako? Monta ideaa metropoliin

Minimoinko kaupat, teatterit ja parturit

Sääli, kuusi vuotta S-pankin asiakkaana