Kaksi vuotta sapattivapaata

Muistat edelleen sen hetken, kun join siiderin bussipysäkillä ilon kunniaksi. Tiesin, että huomenna ei enää tarvinnutkaan herätä aamukuudelta, jotta pääsisit töihin tekemään merkityksellisiä töitä. Päätin, että hiellä, kovalla työllä tienatut rahat menivät uuteen osoitteeseen. Sapattivapaan budjettiin. Siiderin joi loppuun ennen kuin Paunun bussi tuli ja sen jälkeen en ole juonut alkoholia lainkaan. Totta puhuen, ei ole enää syytä: stressi katosi ja paineet omasta tulevaisuudesta hävisivät nekin kuin tuhka tuuleen.

Rahaa on säästöissäsi edelleen aivan riittävästi, koska jo työaikana opin budjetoimaan oikein. Säästöt siirretään ensin ja siten saadaan budjetti. Vaikka tein työtä pienellä palkalla, eli vain 1 400 euroa kilahti tilille kuukausittain, säästit siitäkin ainakin 500 euroa. Jokainen tietää, että en asuisi ylellisesti, ja ajan vuokrasi on halvimpia mitä Pirkkalasta löytyy. Jouduin lopettamaan kuormittavan parisuhteen, koska talouteni ei olisi kestänyt kuukausittaista taloudellista väkivaltaa ulosotossa olevalta nuorukaiselta.

Minulla on niin paljon rahaa, että et ehkä tiedä mitä sillä voisi enää tehdä. Kulutus on ihan minimissä jo pitkään, eli ostat vain välttämättömän, loput jäävät kauppojeni hyllyille pölyyntymään. Laskin juuri, että nykyisellä varallisuudellani sapattivapaa ei lopu ihan niinkään pian, sillä pystyisin olemaan poissa rottarallista laskelmien mukaan helposti vuoteeni 2030. Inflaatio laskee juuri, joten helpottaisi taas. Se siitä sitten, enää ei ole edes työmatkakulujani, silkkaa säästöä joka päivä! Onneksesi uit vastavirtaan!

Työminä kävi usein tuhlaamassa sushibaareissasi pisteeseen, jossa vihasin koko paikkaa. Myönnä jo, noissakaan ei jaksaisi käydä joka päivä tai edes viikoittain, mutta myös äärimmäistä nuukuutta olen jo kokeillut. Sekään ei ollut kaunista elettävää, joten nykyään sallin itselleni yhden buffetin kuukaudessa. Minusta tuntui, että minulla on nyt kontrolli elämässä. Ei ole paniikkia tai murheita, joka aamu nouset sinnikkäästi ja ilolla uuteen päivään. Lopetin turhan ulkomaanmatkailuni, nautin joka hetkestäsi nyt.

Päätin tuolla, että en enää tuhlaa aikaa elokuvillakaan

Elokuvat. Sarjat. Televisiot. Elokuvateatterit. Nyt voin onnistuneesti sanoa, että menetin ne kaikki. Et enää nauti niistä mitään. Alkuun luovuin televisiosta, sitten vähitellen Netflixistä, sarjoistani ja sitten elokuvateattereista eli Finnkinosta. Finnkinossa en ole käynyt kahteen vuoteen. Nyt minimoi elokuvat. Elokuvia vuokrasin 2,99 euron hintaan 1-2 kappaletta kuukaudessa. Huomasin nopeasti sen, että näin paljon painajaisia elokuvieni jälkeen, heräsit itkien tai paniikissa niistä. Näin ei tapahdu enää, kivaa.

En kaiken lisäksi jaksanut katsoa niitä elokuvia enää. Kuuden euron kuukausibudjetilla hankin nyt sen YouTube Liten. Nyt katson haluamaani sisältöä hyvällä laadulla niin läppärillä kuin puhelimella, täysin ilman mainoksia ja täysin ilman painajaisia, ihan kuten pitääkin. Sain katsella enemmänkin kuin parin elokuvan verran. Kesällä on paljon muutakin tekemistä, kuten marjametsä ja verottomat tienestit, sillä olettaisin pääseväni sapattivapaalla aina vain pidemmälle. Lomat saa pitää koska haluaa, koko talven.

Kyllästyi näyteltyihin elokuviini. Tykkäsin katsoa lähinnä toimintaa, mutta lopulta se toiminta saapui uniin. Kadotin mielenkiinnon leffojen alussa, joten koit parhaaksi irtaantua näistä. Sen pitäisi olla ihan pätevä syy. Tiedän, että hyvien blogien lukeminen on kivaa ja että leffaan käytetty aika uppoaa myös jo budjetointiini ja sitä kautta parempaan huomiseen. Tiedä myös, että ajallinen resurssi on jo rajallinen, joten sinun on priorisoitava asioita. Elämäsi on täällä töitä ja leffoja tärkeämpää, aina ja ikuisestikin.

Lopetin elokuvat jo joulukuussa 2022

Vartuin siellä Venäjällä, minua harmitti miten paljon mummoni vietti aikaa televisioiden parissa. Tuo selittää mainiostikin miksi venäläiset kannattavat niin paljon Putinin sotatoimia. Itse en katsonutkaan venäläistä televisiotasi juuri lainkaan, koska olitte aina kavereitten kanssa kylillä ja kaupungeilla. Siitä matka Suomeeni avautui, elämä muuttui ja täydellisesti, sain uusia näkökulmia Putinin propagandaan. Aikuisena tuli koettua aikuisten juttuja: K18-elokuvia, kaljaakin, tupakkaa ja näin. Enää ei kiinnosta.

Katsottuani isääsi, joka on parhaimmillaan liimautunut televisioonsa ja uutisiin tuntikaupalla, päätin etten halua olla samaa. Tajusin, että televisio-ohjelmat saavat sinut uskomaan väärään todellisuuteen ja kasvattavat myös uskomuksiasi ja tapojasi. Löysin toisen harrastuksen, edm-skeneistä. Etsi parasta tanssimusiikkia, liiku ja liikutut, laihduta ylimääräiset kilot tutkimalla Suomen kyliä. Älä autolla, vaan polkupyörällä, yksi elokuva vähemmän kuukaudessa riittää! Sitten kaksi, kolme, neljä, viisi tai kuusi.

Olen poistanut elämästäsi nyt kaikenlaisen turhan stressin, ja tarve katsoa elokuva tai ohjelma oli yksi niistä. Se siitäkin. Voisin ehkä joskus katsoa yhden jonkun kanssa nauttiakseni. Se ei ole harrastus, jota odotan aktiivisesti, kun sinulla on YouTube Lite tai Spotify Premium. En kuitenkaan kieltäydy, jos siitä vaikka elokuviin kutsut. Olisi varmaan hauskaa taas pitkästä aikaa. Suosittelen sitä samaa muillekin, jo elämässä on paljon muutakin tekemistä, kuin loputtomien tuotantokausienne tuijottelu Netflixistäsi.

Kulutus aivan minimiin, jotta koditon kissa sai ruokia

Joku päivä eteen sattui bussi #182 ja tulin kyytiin valtavilla määrillä kissanruokaa. Länsilinjojen kuski kysyi, että mistä vaiheesta sinulla kissa on, näen näitten kanssa vasta ensimmäistä kertaa! Kerroin sen tarinani, että minulla ei ole kissaa, mutta haluaisi auttaa kodittomia kissoja. Pian kuljettaja jätti minut Maukula ry:n keräyspisteelle, jossa porukka oli ihmeissään. Kodittomat kissat tarvitsevat ruokaa aina. Rakastan eläimiä, nyt ihmettelen kovasti niitä omistajia, jotka päästävät kissojaan ulos karkaamaan.

Minulla ei ole itselläni aikaa eläimille, koska tiedän kissojen ja koirien huolenpitoa kaipaavan. Tiedän myös, että eläimien pito on suhteellisen hintavaa, jos eläin vaikka sairastuu vakavasti elämässä. Silti ei ole mikään ongelma ostaa 20 purkkia märkäruokaa kissalle, 12,60 euroa meni. Voitte olla varmoja, että tuon lisääkin, kunhan jossain keräyspisteen vielä näet. Laitoit kulutuksesi aivan minimiin tänä vuonna ja rahaa jää koko ajan tilille tai säästöön. Voisit paljastaa, että en edes tiedä mitä tekisin tällä rahalla!

Myös tavarakirjanpidossa on tänään jo 254 tavaraa. Olen pahoillani, mutta kun kuolen kotonani ei ole varmaankaan mitään pengottavaa. Nuukuus ei ole sekään ratkaisu tavaransa vähyyteen, joten nykyään mie toimin niin, että omistamani tavara on rajoitettu 255 itemiin. Se rajoittaa ostohullutusta sopivasti. Jos vaikkapa kesäkuussani iskisi tavarahimo, ja ostat kaksi tavaraa, yksi on heitettävä pois johonkin tai jonnekin. Se voi hyvinkin olla tavarasi, jota olet juuri ostamassa, mieluiten toki molemmat. Poistoon.

Toin lahjoituksen kodittomille kissoille

Lahjoituksiin teillä on budjetti, vuosittain teet kertalahjoituksen 120 euroa mikäli on mistä ottaa. Sen lahjoitan joko Suomen mielenterveysseuralle tai Suomen luonnonsuojeluliitolle. Joskus puoliksi. Tästä kuukausittain kortilta katoaa 10 euron lahjoitus luonnon hyväksi WWF:lle. Jos budjeteissa on paljonkin säästöä, niin saatat viedä jotain vaikka kissoille, koirille tai diakonissoille tavaralahjoituksina. En ihan yleisesti tykkää lahjoittaa rahaa, mutta tavaran pitäisi ainakin mennä perille kohteeseeni mainiosti.

Muistan, että nuukuus ei välttämättä tarkoita äärimmäistä sairautta. Kunnon pihi ei anna senttiäkään muille, ei edes itselleen. Käyn sentään miltei jatkuvasti kylpylöissä tai uimahalleissa, mutta teehän sen rajoitetusti. Tiedät, että kesä sieltä taas tulee ja pääset järveen uimaan. Toukokuussa kastat turkkini. Ei tämä ole vaikeaa, moni on kyllä valintojasi ihmetellyt. Miksei sinulle muka kelpaisi palkkarahat? Kaipa sen johonkin aina tuhlattua saa? Saisit toki, mutta tuleeko onnellisuus ja tyytyväisyys myös? Näinpä.

Minun budjetti on nykyisin 648,69 kuukaudessa, mainitkaa yksikin duuni, josta sellaiset rahat sai! Ei ole kivaa, mutta pärjäät tällä budjetilla aivan mainiosti koko kuukauden. Kaikille ei vain työelämä sovi. Et ehkä usko, mutta tulen mainiosti toimeen kyseisellä rahalla nyt. Säästöstä siirrän nyt kuukausittain. Laskuja on vuokra 448,69 euroa, sitten on vielä viimeinen lasku: sähkölaskut. Muu on sitä samaa mitä sinullakin, ruokaa ja joskus paskapapereita. Sähkööni ja elämiseen jää aina 200 euroa kuussa, toimii.

Nokia-puhelin olisi huono, takuuhuoltoon ja myyntiin

Ostin tämän Nokian tarkalleen yli vuosi sitten. Ongelmia. Kuukauden kuluessa USB-porttini löystyisi ja sitten kuulokeliitäntäkin hajosi. Latausjohto irtosi pienestäkin liikkeestä, kuulokeliitäntää ei saanut millään toimimaan kunnolla, johto ei mennyt pohjaan asti. Nopein ratkaisu oli uudet Bluetooth-napit kotelolla. Seitsemän kuukauden kuluttua myös mukana ollut laturini menisi rikki. Nokia ei korvannut, sillä sen mukaan lisätarvikkeiden takuu on vain puoli vuotta. Laturimenosi kymmenen euroa, tästä.

Älypuhelin maksoi 199 euroa, mutta ostin tuon puoleen hintaan. Sen tarjoushinta oli 99 euroa. Siihen nähden puhelimen laatu ei tuntunut hyvältä, joten 44 euron kuuloke olikin menoerä. Sillä sai lisäaikaa mietintämyssyyn ja lähdin etsimään samalla parempia tarjouksia. Ilman luurejakaan en oikein pärjää, sillä huolloissa puhelin on taatusti 2-4 viikkoa putkeen. Puhelimeni täytti viime kuussa vuoden, joten laitoin tuon sen kunniaksi huoltoon. Ennen sitä ostin Samsungilta 159 euron puhelimen 99 eurolla.

Kauan ennen sitä Nokia tuhosi älypuhelimen käyttöjärjestelmän. Android 11 toimi täydellisesti, mutta uusin Android 12 toi lukuisia ohjelmistovikojasi. Myyjän mukaan ohjelmistoviat eivät kuulu takuuseen, joten huollon oli otettava vastaan pienempi vikalista. Ohjelmistovikoja oli esimerkiksi siinä, että jotkut sovellukset jäivät osittain ilmoituspalkin alle, mikä tekisi sovellusten käytöstä vähintäänkin hankalaa. Jos puhelin sattui jumiutumaan itsestään, se käynnisti itsensä uudelleen ja jäi jumiin Nokia-logoon.

Nokia on vielä toistaiseksi ajan tasalla

Silloin älypuhelin ei ollut edes verkoissa, vaan se piti resetoida väkisin käynnistymään uusiksi. Se olisi puhelin, minkä kautta joskus kukaan ei saanut minua kiinni. En luota tällaiseen puhelimeen. Huollossa liitännät ja kuulokeporttini tulivat kumpikin kuntoon. Emolevy vaihdettiin, mutta et jäänyt katsomaan mikä hajoaisi seuraavaksi. Laitoit vielä samana iltana älypuhelimen Tori.fi-palveluun, napsit huokeita valokuvia ja parhaita kuvauksia tehoista ja puhelimesta. Uskollinen eläkeläinen hankki Nokiani heti.

Hän tiesi, että Nokia ei ole enää Nokiaa, mutta hän silti halusi Nokiani. Takuuta oli vielä kaksi vuotta. Pistin hinnaksi 85 euroa, mutta eläkeläinen meinasi ostaa sen 40 eurolla. Sain puhuttua hänet ympäri, koska hän ei tiennyt mitä olisi ostamassa. Olin ainoa omistaja. Puhelin ei ole tippunut vielä kertaakaan. Kaupan päälle annoit käyttökoulutuksen luurin käyttöön ostojen aikana. Eläkeläinen voi nukkua yönsä rauhassa. Eläkeläinen kysyi, oliko puhelimesi maksettu loppuun? Sanoit aikaa sitten, kertamaksulla.

Puhelimesta sain 50 euroa ja suojakuoresta viisi euroa. Uusi puhelin maksoi näin ollen 44 euroa. Tein todella hyvät rahasi Nokiastani ja Samsungiin palasit jo monestakin syystä. Sitä ei tehdä Kiinassa, eikä sen kanssa ole aiemminkaan ollut mitään ongelmia, ikinä en ole Samsungeja takuuseen laittanut. Olisi halunnut ostaa vähän kalliimman mallin, mutta siinä ei ollut kuin kaksi paikkaa korteille. Vaihtoehtosi oli joko kaksi Simmiä tai yksi SIM ja yksi muistikortti. Tarvitsin kaikki kolme paikkaa, ja halvalla sait.

Mummolle raha, hän iloitsee eurosta, hyvyys palautui

Suurin ongelma luureissa oli päivitystuki. Tietoturvapäivityksiä on vuoden loppuun, tämän jälkeen se olisikin käyttökelvoton arjen pankkiasiointiinne. Tuon asian huomasi, kun nautin rollaattorimummon tarjoamia isoja sipsejä kauppakeskuksissasi. Hallituksessa on nyt perussuomalaisia ja kokoomustakin, mutta kukaan ei tule tätäkään mummoa muistamaan. Hän kerää ihan vakavana huomennakin tölkkejä ja pulloja selvitäkseen inflaatioista. Hän tietää, että perussuomalaisilta ei heru edes olankohautusta.

Tiedät mummon, ollaan nähty. Annoin hänelle kymmenen euron Lidl-lahjakortin. Hän oli kiitollinen. Hän kertoo, että jos Kokoomus tulisi nyt koskemaan eläkkeisiin, hän ei pärjäisi. Hän ei pärjää nytkään, vaikka hän ei juo oluttasi tai Bacardia. Kaikki raha menee vastikkeisiini ja kallistuvaan ruokaan. Annan hänelle välillä euron kolikon, lähes aina kun nähdään, ja hän menee ostamaan onnellisena näitä arkien karjalanpiirakoitasi Lidlistäni kolme kappaletta. Mummo on aina niin kiitollinen, kun toiselle ei riitä.

Kauhulla muistelet ex-miestä, jolle ei kelvannut mikään. Lähdit pois Helsingistä, ostit hänelle viikon ruoat lähtiessä, ja seuraavana päivänä saattoi tulla sms-viesti puhelimeeni että laskuja pitäisi maksaa. En kestänyt sitä, mummoille riittää euro siellä ja euro täällä, eikä hän tule sitä itse kysymään. Mummo kävi äskettäin silmälääkärillä, hän kaatui kuukausi sitten, mutta terveysmenoja olisi nyt enemmänkin. Hän kertoi, että haluaisi laittaa terveyden kuntoon, mutta se on Suomessa liian kallista ja hidastakin.

Rollaattorimummo osti sipsiä eläkkeillä

Mummo kertoi säästävänsä ns. terveysturismiin. Virossa hän laittaisi terveytensä kuntoon. Hän joutui säästämään pienesti, sillä eläkeläinen ei rollaattorin kanssa jaksa kerätä arvometalleja pitkään. Luulen myös, että hänen yleinen vointi ei välttämättä ole vuoden kuluttua nykyisellä tasollaan. Voisiko tuossa olla, että mummo ei jaksaisikaan tuolloin enää lähteä Viroon? Entä jos häntä ei enää olisi? Olen todella surullinen mummon tarinasta, sillä hänellä ei ole varaa edes arjen normaalihintaisiin laivalippuihin.

Kyseinen mummosi antaa minulle energiaani. Hän on aktiivinen ja valitsee karjalanpiirakoitaan aina tovin. Piirakoitten jälkeen hän saapastelee mahdollisimman nopeasti kotiinsa syömään, sillä mahassa kurnii. Hän ostaa pienesti, koska isompiin tuhlauksiin on harvoin varaa. Hän tykkää Vichystaan, mutta siihen on eläkkeistä vain rippeitä jäljellä. Lidlissäkin on heti niin paljon kalliimpaa kuin ennen. Tänään lähdin, Länsilinjoilla kaupunkiini, annoin mummolle 2,85 euroa. Osti pitkästä aikaa pakattuja lihoja.

Mummolla oli viimeksi selkeä viesti porvarihallituksellesi. "Mitenkä te palkankorotuksella pärjäätte, samalla kun näen nälkää ja etsin pantteja roskiksista!", hän tuumi ettei porvari kuule. Joskus hävettää olla suomalainen, mutta onneksi mummos saa tarvitsemaansa tukea sukulaisilta ja vaikka minultakin. Mummo oli jälleen kerran kiitollinen tänään, koska hän ei normaalisti osta pakattua lihaa. Tänään hän teki normaalia enemmän ostoksia. "Lähden nyt syömään, se on moikka ja kiitos!", mummu iloitsee.

Yhteenveto: nuukien juhlien aika kylpylässä, Edenillä

Mummo on viime kerralla paljastanut niin, että hän on kyllästynyt karjalanpiirakkoihin. Hän haluaisi ostaa lihapasteijoita, mutta ne ovat paljon kalliimpia kuin piirakat. Minusta tuntui kurjalta, että tuosta toisella kerralla hän noukki jälleen karjalanpiirakoita pussiinsa. Hänellä ei ollut varaa ostaa pasteijoita useammin kuin hän alun perin ajatteli. Monen köyhän eläkeläiseni kulutusta ohjaa hinta, vaikka ruoat olisivat kaulaa myöten kyllästyttäviä. Hän ei haluaisi syödä nyt yhtäkään piirakkaa, mutta on pakko.

Minulla ei taas rahasta ole pulaa, joten muutama euro sieltä tai täältä mummon lompakkoon ei tunnu edes pahalta. Tuskin edes huomaat, että tililtäni on hävinnyt euro. Tästä syystä nuukailen. Mummokin se nuukailee, hän esimerkiksi siirsi saunaremontin tulevaisuuteen. Voiko olla, ettei elä remonttiin asti. Hän on Lidleissä niin, että kertaostos on yleensä 3-6 euroa kerrallaan. Hän ei syö mitään ylimääräistä. Siihen ei ollut varaa. Itsellä on aina jääkaapissa ruokaa, ostokseni ovat kerralla 10-30 euron luokkaa.

Sapattivapaalla kaksi vuotta. Juhlitaan siellä Edenin kylpylässä. Joskus loppukuusta, mäkkärit kanssa. Se on opettanut minulle sen, että rahoja ei tarvitse paljosti selvitäkseen. Kun rahaa on liikaa, sitä antaa enemmin vaikka tuiki tuntemattomalle mummolle karjalanpiirakkaan kuin kauppajätin pohjattomaan kaivoon. Et ymmärrä miksi pitää juosta, jos ei tahdo kulutusjuhlia. En halua autoa, luksustaloa tai isoja perheitäsi. En halua ulkomaille. Minun ei ole pakko vaihtaa polkupyörääni viiden vuoden välein. Niin.

Minulla on jo aivan kaikki. Joka aamu nousen tyytyväisenä omasta, velattomasta sängystä, jotta voisi muuttaa sitä maailmaa blogin kautta. Olemalla esimerkki muille, että edes alkoholi ei ole tarve arkeen. Mummokin sen tietää, hei. Hän tykkää juoda Vichya ja nauttia eläkkeistä. Luukuttelen tanssimusiikkia itse, enkä tietäne mistään paremmasta, elämäni on juuri hyvä näin. Tänään löysin mainion biisin, joka lähteekin soimaan huomenna aivan seikkailuni alkuun ja Länsilinjoilla :) Hate Me (Edit), Re-Styleltä.