Bussifani katosi jo, Loimaan tiehaaralla

Tiedätkö mitä, 9. syyskuuta laitettiin Vaitissa hyvän Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:n koneet käyntiin! Tapahtui ihanasti kello 8.29, tuosta tiellesi ihan Loimaata kohti. Uskomaton matka, odotit tuota paljon enemmän kuin mitään hupimatkaa aiemmin. Enemmän kuin sitä matkaa Saksaan. Enemmän kuin sitä matkaa Ruotsiin. Enemmän kuin sitä matkaa Kööpenhaminaan. Oli matka, jota odotin oikeasti. Se olisi yksi näistä kaikista unelmistasi, käydä ensimmäistä kertaa Loimaalla elinaikanasi ja teit sen vihdoin.

Uskon, että sinullakin olisi unelmia, mutta rahaa on jo tuhlattu. Ehkä otit pikavipin ja sitten toisen, ja siitä velkaantuisi niin maan perusteellisesti, ettei muuhun ole enää varaa. Ehkä, et edes uskalla poistua omalta mukavuusalueeltasi, asut edelleen kaupungin kalleimmissa vuokra-asunnoissasi muuttamatta pois. Nuukalle tuttua, että siinä vaiheessa kun asuntosi on liian kallis vuokrata, muutetaan pois. Olutta et juo vuosiin tuoppiakaan, joten rahaa on koko ajan ja niin riittävästi. Bacardi oksetti sekin, ei kiitos.

Loimaalla asuu noin 15 000 asukasta, ja se on introvertille parasta. Olen kaiken lisäksi erakko, joten se paikkakunnan pieni koko sopii oikein hyvin. Sinne on hyvä erakoitua, ja käydä välillä uimahallissa. Nyt ei ole aikeita muuttaa, sillä Pirkkalassasi asuminen on vielä varsin edullista, mutta muuttosi Loimaalle on totta kai mielessäni, jopa enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Rakastuit paikkaanne. Loimijoki oli sanoinkuvaamaton, Pirkkalasta ei saa tulla Tampereen lähiötä tai moni lähtee. Minäkin.

Tampereelle tuli nopeasti ilman ratikkaakin, Härmälän sivuavalla linjalla. Pian kohtaan joen nimeltä Loimijoki, ne turistinähtävyydet, Vuorisen liikenteen bussejakin varikolla. Pirkkalasta tykkään, mutta se muuttuu koko ajan entistä kaupunkimaisemmaksi. Pirkkala ottaa nykyisin liikaa mallia, Tampereen kaupungista. Halutaanko kasvaa, mutta eivät sitä kuntalaiset ikinä halua. Monet pirkkalalaiset ovatkin jääräpäisiä ihmisiä, täällä minäkin. Emme vain halua uudistuvaa Pirkkalaa, maalaiskuntana riittäisit.

Nuorempana janosin matkojanne ulkomaille ja niihin meni ainakin 600 euroa yhtä kohti. Nykyään voisin matkustaa kyseisellä summalla pitkin vuotta Suomessani, ja kaikkein onnellisempana. Yksi vai kymmeniäkin?

Jokainen, joka tätä blogia lukee, on huomannut oleellisen. Tykkään tehdä busseilla päiväreissuja. Se on jo huvittavaa, mutta säästät. Sinun ei tarvitse tuhlata rahaa hotelleihin, vaan yöt nukutaan kotosalla.

Lähdin aikaisimmalla mahdollisella vuorolla Loimaalle ja myöhemmällä mahdollisella vuokrakotiin.

Matkailulakko, jo vuodesta 2019 jatkuu, ei ulkomaille

Vuonna 2019 otit huumorilla matkailulakon käyttöön. Se kielsi matkailun jopa ulkomaille, mutta siitä huolimatta sain tehdä pari reissua Viroon, kun halvalla pääsi (alle 50 eurolla). Tuo ei koskaan kieltänyt päiväreissuja, joita teen aina välillä edelleen. Niissä pääsen myös alle 50 eurolla, kuten Loimaalla. Sepä tuntuu mahtavalta, että sinua ei kiinnosta Thaimaa, Japani, Ruotsi, Belgia tai Saksa! Ei edes Viro. Eikä! Paunun autossa Sirpa sanoi, että hän ei käy kuin kotimaassa reissussa, ja se on aina niin ihanaa. Jees.

Otin opiksi ja lähdin itsekin Loimaalle. Se oli tajuton reissu. Olin täynnä energiaa, musiikkia ja onnea. Tuntui uskomattomalta, koska arjen hetkessä tajusit että matkat, joihin upposi tuhansia olivat vain ok. Olit tietyllä tapaa onnellinen, mutta tuo ei tuonut lainkaan sitä onnea, että yhteen matkaan upposi 500 euroa. Usein edes 500 euroa ei riittänyt Euroopassa, Saksaan upposi aktiviteetteineen jopa tuhat euroa. Sitten pomo odotti takaisin konttoriin, vaikka voisi säästää nekin lomarahat vuosia ja sanoa hyvästi!

Vielä vuosi sitten kotini jääkaappipakastin olikin täynnä sukulaisten tuomia rakkaita matkamuistoja. Omia matkamuistojani, juuri niitä muistoja, joita ilman pärjään nykyään hyvin. Kävin siellä Loimaalla, mutta et tarvinnut reissulta muuta kuin muutaman kuvan blogiin, et magneettia tai Loimaa-voiveistä. Loimaa on tässä näin, muistoissa ja blogimerkinnöissä, olipa metkat reissut. Onneksi kuunteli Paunun bussikuskia, koska olit lähellä mennä Saksaan. Pääsi vähemmällä stressillä ja rahalla Loimaalle näin.

Elektroninen musiikki Loimaan pelloilla

Yksi tarkoitus elämälläni oli näyttää persoonallisuuttani ja sitäkin miten minimalisti olen. Tarkalleen ottaen miten helppoa matkustamiseni sinullekin olisi, jos voisit vain heittää joitakin vaatteita sängylle sekunneissa ja suoraan vaatekaapistasi. Se oli positiivisen yllättävää, puin itseäni minuutissa ja jatkoin matkaa keittiöön rauhaisalle, stressittömällekin, aamiaiselle sapattivapaalla. Tiesit, että minulla ei ole autoa, joka voisi ennen matkaa mennä rikki (yhdellä tutullani menopelistä hajoaa aina jotakin, aina).

Käytän busseja aktiivisesti jo aivan 15-vuotiaasta, ja mikään suunnitelma ei ole vielä jäänyt elämättä, ainakaan Paunulla. Aina on bussisi tullut. Sitten kun kilpailutettiin Pirkanmaan Tilausliikenne Oy, niin lähtöjä jää ajamatta kuljettajapulaan. Kyseiseen firmaan ei  haluta töihin, on parempiakin. Perille pääsi improvisoimalla, nurkan takana on Länsilinjat! Jokainen tyylillään: yksi tiedosti, että raha on työkalut, toiselle vain palkkio töistä ja tuhlattavissa. Ikea on tuolla auki, ostoksille. Vaan ei Loimaalla, hyvä on.

Jos haluaisi asua nykyistä ylellisemmin, olisinko valmis palaamaan työelämään? Silloin sitä lomaakin tarvitsi niin paljon! Nykyään tuntuu, että joka päivä on lomaa, elektronisen tanssimusiikin seurassa tai ilman. Minulla ei ole ystäviä tai suhteitani, mutta olen tällainen erakko, en kaipaa sosiaalisia tilanteita. Se tulee pian tarinan kautta ilmi, ja juuri sen vuoksi 29. marraskuuta teet äkkilähdön Loimaalle. Silloin kun ystäviäsi oli, niin olivat tuhlareita, oluitten suurkuluttajia ja ennen pitkään sinun lompakollakin.

Varoitus, introvertti Loimaalla! Löysin hyvän saunan!

Loimaa on noin 15 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Varsinais-Suomessa. Loimijoessa pystyisi jo uimaan, mutta se vesi on aika ruskeaa. Tämä johtuu siitä, että alueella on paljon savimaita. Et siltikään uskaltanut sitäkään koittaa, vaan kävelit uimahalliin, joka yllätti positiivisesti. Luinpa ennakkoon sitä, että moni lapsiperhe on säästänyt aikaa, rahoja ja energiaa menemällä tänne Caribian sijasta. Se olikin kaikki mitä halusin kyseisestä paikasta kuulla. Miksi menisi vielä pidemmälle Turkuun, aika kortilla.

Olen sapattivapaalla ja siltikin tuntuisi, ettei aikaa ole riittävästi. En pystyisi hukkaamaan kymmentä tuntia päivästä siihen, että kävisin työpaikoilla kuulemassa mitä esimies haluaisi minun tekevän, kun voisit olla Loimaan uimahallissa Hovissa kolme tuntia putkeen kiireettä. Kerrankin näin päin. Esimies oli sitä mieltä, että voin lähteä Loimaalle 9.9. ja kysyin vielä itseltäni oliko myöhäinen paluu ok? Oli ja sekin kävi mainiosti, että keskiyön jälkeen aloit naputella tuoretta faktaa elämyksineen Loimaaltasi.

Puhutaan välissä editoinneista. Olet introvertti, joten en tykkää olla kuvissa. En ainakaan, jos et pääse itse näkemään lopputulosta ja poistamaan erittäin huonot otokset roskakoriinsa, näinpä juuri. Teininä olin videokuvaaja perheteatteriin. Kuvasin monia hetkiä, joita DVD-levyiltä edelleen katselemme, siitä näkyy kuinka osasin editoida videoita jo lapsena. Vanhemmille se oli kovan luokan helpotus, koska tuo heidän kamerakäsi olikin yksinkertaisesti huono. Itse taas onnistuit videokuvaamisissa täydellisesti.

Loimaa on kaunis maalaiskaupunki, kyllä

Loimaalla kävely ei vaadi navigaattoria, mutta jatkuvat pellot olivat hankalia. Tuntui, että ei liikkunut yhtään, koska peltoja oli vieressä aina. Uimaan löysit helposti, mutta uimahalli on vähän halpamainen. Maksaa kuusi euroa illasta, ja kassalta saa uintikertaan oikeuttavan kortin. Mietin itsekseni kävellessä näitä loputtomia peltomaisemia, että mitä jos Pirkkalan kunta yrittäisi olla Loimaan kaupunkisi? Se ei yrittäisi kasvaa loputtomasti, vastustaisi ratikkaa ja pyrkisi palvelemaan asukkaita maalaiskuntana.

Tosin, hän tietää miten huono Lapinniemen kylpylä on 22 euron hinnalla, sinne en mene enää. Tämä näyttäisi ratkaisevan ongelmani. Aktiviteettia olisi riittävästi niin, että olin siellä kolme tuntia. Olipas siellä ulkoallasta, vesi oli muuten 10 astetta plussalla, ja se ei tuntunut edes kylmältä! Avantoon tästä! Se oli myös upeaa, että vaikka uimahalli oli pieni, siellä lähtee myös 31-vuotias bussifani kokeilemaan onneaan vesiliukumäkeä. Saisiko olla edes hetken lapsimielinen? Laskin ainakin 12 kertaa tunneissa.

Isompi allas löytyi, lapsillesi altaita, porepisteitä ja suhteellisen tehokas niskahierontasuihku. Ihanan parasta oli sauna. Introvertin mieleen. Kävi kolmen tunnin aikana siinä useita kertoja, minään kertana kukaan ei ole sanonut sanallakaan mitään. Siellä rentoutui niin, eikä tarvinnut rupatella mistään. Siitä pidin kovasti, sillä introverttina en jaksaisi puhua paljon. Vastailen siitä, jos jotakin kysyisit, mutta en kovin mielelläni puhu. Se vie energiaa ja väsyttää introvertteja. Ylöjärven uimahalliisi samat saunat!

Kaverittomuus on rahaa, tanssimusiikki on seuraakin

Olit ymmärtänyt jo teininä miten säästää rahaa. Kiusattiin, joo. Halusit sen vuoksi olla yksin. Se säästi rahoja. Kouluissa ei opetettu sanallakaan miten säästää tai budjetoida, joten opit niin itse. Näitä oppeja et saa todennäköisesti edes vanhemmilta. Ainoa oppi oli nyt se, että avaa ASP-tilisi ja hommaa asunto! Silti, en ole kuunnellut heitä, ja ASP-tiliä ei minulla koskaan ollut. Velattomuus on ihan ikioma juttuni. Kummasteltiin sitäkin, että en aio autoa hankkia, se rajoittaisi työtäsi! Sapattivapaallakin? Bussit on.

Minua ei mikään muuta. Olen tottunut matkustamaan busseilla jo lapsesta, enkä muuta halua. INFJ ei pidä muutoksista, joten tyydyt tuttuun ja turvalliseen bussiin, sen ei tarvitse olla aina Paunu. Muu käy, kunhan pääsee välillä ajelemaan Paunun kyydillä vaikkapa Loimaalle. Toivon, että ette lopettaisi ikinä. Minuun jäisi tuo kaipuu, jos Paunun firma menisi konkurssiin tai lopettaisitte noin muuten, suuri fani. Se, että 15-vuotiaille Paunu oli eka bussi, johon astuin sisään Tampereen seudun joukkoliikenteessä.

Sitä ei voi koittaa mitenkään muuten kuin velattomuudella. Toistat, minulla ei ole vieläkään velkaa. Et ole velkaa kenellekään sentilläkään. Vuokraan monia asioita, mutta ne tulevat halvemmiksi, ainakin se stressi pysyy poissa. En ole eläessäsi ottanut yhtäkään pikavippiä tai rahoituslainaa. Enkä ota, ikinä. Se on tuttua, että kauppakoulussa antoi koulukaverille rahaa ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Oli euroista kyse, mutta se opetti. Hän ei maksanut siitä suklaansa takaisin, etkä rupea näistä euroista itkemään.

Elektronista tanssimusiikkia Loimijoella

Loimaalle seikkailijoita olisi ilman minua tasan nolla. Useimmat menivät Turkuun, joten Väinö Paunu Oy:n bussikuski joutui pysähtymään Loimaan tiehaaroilla niin meno- kuin paluusuunnassa pelkästään vuoksesi. Oli metka reissu! Illan viimeisin lähtö oli klo 21 jälkeen, mutta oli pimeää. Onneksi et stressaa mistään bussitietäjänä, vaan heilautit sille heijastavaa puolta Nysse-kortistasi ja jatkat kotimatkaa. Oli metka reissu! Anteeksi, oli ihan pakko sanoa tästä vielä kerran. Hyppäät oravanpyörästäsi rohkeasti!

Kysyin, mutta muilla oli töitä, ei arjen aikaa Loimaalle! Näin työelämäsi rikkoo meitä palasiksi. Ennen kuin joku huutelee, että työtä tarvitaan, jotta pääsen bussilla. Ymmärrän täysin. Meitä ihmisiä on tässä kuitenkin paljon, jotka voisivat sitä työtään jakaa keskenään, saaden sitä vapaa-aikaa. Tulethan joskus Loimaalle, kenties kaverisi tai perheesi kanssa. Jos tuntuu jo siltä, että juokset muita kuin itseä varten, tarvitset hermolomia. Sapattivapaa tarjoaa sitä, kunhan alat säästää, minimoida ja uida vastavirtaan.

Onko työelämää ihan pakko rakentaa ehdolla, että muutama "hullu" ei keksi mitä tehdä vapaa-ajalla? Jotkut nimittäin asuvat töissään ihan mielellään, vaikka aamuista iltaani, jos niin käsket. Enempi aikaa tuo terveyttä, moni bussikuski tai muuta istumatyötä tekevä, on ylipainoinen. Sairaana. Eikö se yhtään niin kuin harmita yhteiskuntaasi? Se kuitenkin kostautuu ennen pitkään yhteiskunnalleni. Ihmiset, ne jäävät eläkkeelle kuormittamaan sairauksillaan yhteiskuntaa. Sairaudet, jotka vältettävissä elämällä.

Saako arvioida tähän väliin blogissa laitehankintojani

Sinulla meni puhelin rikki puoli vuotta sitten niin, että se käy enää kakkospuhelimeksi. Uusi ostos oli arjen halvin, vain 99 euroa tarjouksistasi, ja Nokia 5.4 tuntuu suoriutuvan haasteista loistavasti. Hinta oli normaalisti 199 euroa, eli kannattaa todellakin kytätä niitä tarjouksia, varsinkin silmälaseissa. Ajan hankinta ei ole pettänyt Jyriä siitä kertaakaan. Tehokas, nyt 4 000 milliampeerin akku ei jättänyt ilman virtaa Loimaallakaan, vaikka kuuntelin Spotifyssa musiikkia, kuvasin aineksia videooni ja navigoisin.

Monilla mielikuva on se, että halpa puhelin hidastelee, tai siitä on usein muisti täynnä. Ei ole, ei ikinä. Se on yllättävän normaalia, että nykyään halvimmassakin halossa on 64 gigatavua sisäistä muistia ja 4 gigatavua näyttömuistia. Jos tuon lisäksi olit minimalisti, sinulla on puhelimessa vain 20 sovellusta. Ei ole tilannetta, että kumpikin muisti olisi täynnä, ja itse asiassa kaikki toimii aamusta iltamyöhään. Nyt haluaisin mainostaa tehneeni oikeasti hyvän puhelinvalinnan. Toivottavasti se kestää aikaa, vuosiani.

Nokian konsepti on Android One. Se tarkoittaa sitä, että puhelimessa ei ole turhia sovelluksia. Luulisi. Silti tänne asennetaan kaiken maailman roskia YouTubesta alkaen. Miksi tuo Google tuputtaa niitä? Ei, en katso YouTubea puhelimella, vaan tietokoneella. Luulisit, että olin joku poikkeustapaus, eikä minua sen vuoksi kannata huomioida. Parasta siinä laitteessa on se, että ei voi turhia edes poistaa, ainoastaan poistaa käytöstä. Sekin toimisi, ja oletkin bussissa Loimaalle siivonnut valikkojasi, eli säästänyt tilaa.

Loimaalla oli aikaa testata niitä laitteita

Minulla hukkui myös kuuloke, langaton sellainen, ja joutui ostamaan uudet mustassa kotelossa. Sillä kertaa olin nuuka, ja ostin myös tarjouksesta, mutta heti kohtuullisempaa. Aiemmat maksoivat tuosta 129 euroa, nykyiset jopa 44 euroa ja tarjousteni jälkeen. Eipä ainakaan pääse harmittamaan, jos joskus nekin hukkuvat. Tarkoitus olisi paneutua kuulokkeisiin lyhyesti. Malli on Huawei Freebuds i4. Sitähän myytäisiin kai vieläkin, mutta kalliimpaan normaalihintaan. Siihen en ostaisi. Odotat vain rauhassa.

Tarjoukset uusiutuvat. Yleisvaikutelma on ihan OK, mutta kuulokkeiden ottaminen kotelosta on aikaa vievää. Magneetti olisi tehokas, että ainakaan sateisilla käsilläsi poisto ei onnistu, mutta vastapainoksi kuulokkeet kestävät niin urheilun kuin sadetta korvissa ollessa. Lisäksi se kuulokkeiden kosketuspinta reagoi liian herkästi, se vaihtaa kappaleesta toiseen silloinkin, kun haluaisit vain korjata kuulokkeiden asennon paremmaksi korvissa. Kotelo itsessään on niin pieni, joten tämä sujahtaa taskuusi vaivatta.

Ainoa kuulokkeiden miinus on korvissa pysyvyys. Pyöräillessä on tästä toinen osa tippunut korvistasi asfaltille. Ei ole käynyt mitenkään onneksi, mutta kuulokkeita saat välillä korjata korvissa. Äänenlaatu on kylläkin optimaalinen. Palauttaisin tuotteen heti kauppaan, jos esimerkiksi bassotoisto olisi huono. Näissä kuulokkeissa basso on miltei täydellinen, kunhan säädät Spotifyssa kaikki asetukset kohdilleen. Tärkeintä olisi ottaa käyttöönsä paras 320K-äänenlaatu, äänentasaus ja normaali äänenvoimakkuus.

Yhteenveto: sen palkattoman päivän arvoinen Loimaa

Olin jonkun verran pyörittänyt blogissa sapattivapaata, koska aika harvalla on loppupeleissä edes sitä pienintäkään mahdollisuutta siihen. Moni ei edes tiedä mitä sapattivapaalla voisi arjessa tehdä, kun on koko ikänsä asunut työpaikoilla, eikä Loimaalla, Metsäkylässä tai Julkujärvellä. Silloin kun asuin tuolla kortistossa, ja sain niitä sosiaalitukia, niin kyllä oli energiaa. Poljin työttömänä jopa Kiimajärvelle, etsi siitäkin. Työt löytyi ja harrastukset jäi... se siitä harrastamisestasi. Jaksamista ei ollut, eikä aikaakaan.

Bloggaamiseen ei ollut aikaa tai energiaa. Tämä näkyi tässä blogissa pitkään, kun juttuja ei ollut kuin ehkä kerran kuukaudessa, ja tuo ainoakin merkintä syntyi vaivallani. Aikaa ei työelämässä ole liiaksi ja asioitani pitää todellakin priorisoida. Siivous jäi väliin, mutta niin kävi myös perjantaina. Onneksi olen joustava, eikä perjantai ole kiveen hakattu, joten siivosin loistokkaasti lauantaina. Sain viimeisteltyä jo toisenkin artikkelin, joten julkaisen tuonkin perässä. Onneksi minulla on aikaa ja energiaa, kyllä vain.

Olen vähän outoja, jos arjessa huomaat. Tanssin ilosta tanssimusiikkiin. Yritän nauttia joka hetkestä. On tuttua, että Paunun busseissa menee välillä vetistelyksi, kun tulee joku tosi koskettava tanssikipale. Pirkkalassa kaipaat ennen muuta jokia, joista tykkään valtavasti. Loimijoki on koettu nyt ensimmäistä kertaa, mutta ei viimeistä. Rakastan sitä. Joista tulee lapsuus mieleen, Loimijoki pystyi viemään minut 90-luvulle, aikakoneella. Silloin oli jokia ja paljon, Dvinitsa-joki kylällä ja Vologda-joki kaupungilla.

Mitä haluaisit tehdä huomenna, jos saisit itse valita? Jääkö joka kerta siivous väliin työkuormaan? Se on sanottava, että se työelämä tai urapolku ei pitäisi olla ainoa asia elämässä. Ei jää siivous väliin, eikä jää Vesihovi käymättä jaksamattomuuteen. Siksi sanon vielä kertaalleen, varautukaapa Vesihovillakin, että bussifani tekee pian Paunulla paluun ja aion nauttia tästä täysin siemauksin. Toivo silti, että myös siellä tapahtuisi jotain ainutlaatuista. Kaikkea ei edelleenkään kannata mitata rahassa, ota palkaton!

Loimaalaisia kuulolla? Olkaa hyvät! Rakastuin maalaiskaupunkiinne ensisilmäyksellä. Jos poistun jo Paunun busseista ensimmäistä kertaa tiehaaralla ja huudan, että tämä on minun paikka, se on silloin sitä. Muuttaisin saman tien Loimaalle asumaan ja vilkuilen asuntotarjontaasi tositarkoituksellakin.

Jätin kauniin Loimaan vähäsen siistimpänäkin keräämällä roskiakin pussiin, nautitaan Loimaasta!