On aikainen maanantaiaamu, kun Vuorisen Liikenteen bussi aloittaa työpäivänsä kohti Loimaan hiljaista Alastaroa. Rauhallinen bussimatka Alastaroon, aikataulussa ja ilman kasvuseudun alkavia ratikkatyömaita. Sitten heräsin unesta karuun todellisuuteen. Ratikkatyömaita on pystyssä joka puolella, ja asukkaat saavat valmistautua isoihin ruuhkiin. Julkiset kulkuvälineet ovat miltei jatkuvasti myöhässä, eikä autollakaan ajo ole enää herkku. Tällaisissa ruuhkissa asumisen edut alkavat mietityttää, otanko kasvuseudulla vai ilman?
Raitiotie on paikallinen unelma. Partolassa on hakattu metsä, ja toinen viherkäytävä on menetetty. Valokuvastani näkyy, että raitiotie tulisi kulkemaan Rustan ja Motonetin välistä takaisin Naistenmatkantielle ja kohti Suupantoria. Päättäjät sanoivat, että arjen raitiotie on tulevaisuuteen katsomista, mutta uskallan olla eri mieltä ja perustelen aina: muualla kiskoa vedetään vasta, kun asiakasvirta on olemassa. Pirkkalassa ne vedetään ennen asiakasvirtaa, mikä on todella typerää ja jopa riskialtista. Raitiotien hinta on myös loputon luontokato.
Lähdetäänkö ajelulle? Vien lukijat kohti ruuhkia Tampereen seudulla. On ihanaa nousta tyhjään bussiin, joka täydentyy vasta Härmälässä, nauttien ruuhkista ja seisomisesta. Näitä kasvuseutuja myydään maailman pelastajina, mutta hoitojonot vain kasvavat, ja linja-auton penkit ovat jatkuvassa kilpailutuksessa: kuka ehtisi ensin? Töitäkään ei seudulla kaikille ole, Pirkanmaalla on enemmän kuin Pohjanmaalla työttömyysluvussa. Työmaasi vuoksi stressiä on jatkuvasti, kiireen tuntua on olemassa, ja sen nollan voit lisätä bussikuskien palkkaan.
Länsilinjan kuljettajien mukaan tiettyä ruuhka-aikaa ei ole enää. Väkeä on liikkeellä niin paljon, että linja-autot ovat täysiä melkein aamusta iltamyöhään. Työmaita nousee pystyyn miltei jatkuvasti, aiheuttaen täällä 20 minuutin myöhästymisiä. Aikataulujen varaan ei enää kannata seudulla laskea, mikä sai miettimään tulevia matkailukesiä. Välillä ollaan myöhässä reilummin, niin kuin sosiaalidemokraatit sanovat: "kaiken voi tehdä reilummin". Sen kuulin, mutta ei kannata tehdä enempiä, jottei maailman onnellisin kansa kärsi liikaa ruuhkissa.
Bussi oli 20 minuuttia myöhässä, seuraavatkin vuodet
Tavoite on, että raitiotie Partolaan valmistuu vuoden 2028 loppuun. Pienin ajatus linja-auton matelemisesta työmaiden labyrinteissä vaikka vuosikausia ei ole kovin houkutteleva. Se vaikuttaisi seudun asukkaisiin kohtuuttoman paljon. Se vaikuttaa niin hyvinvointiin kuin arkisiin menoihin, kulkutavoistasi riippumatta. Asioille on vain lähdettävä riittävän aikaisin, jopa tunti etuajassa, kotiseudun kulkutavoista välittämättä. Ei riitä, että meno on takkuillut lukuisiin linjastomuutoksiin, tänä aikana eivät ne aikataulutkaan pidä. Ollaan ilman niitä.
Ratkaisut ongelmaan löytyvät: Suomi pitäisi asuttaa tasaisemmin, jotta vältyttäisiin liian suuriksi käyviltä kasvukeskuksilta. Jos esimerkiksi jo Tampereen seudulla ei olisi niin paljoa väkeä, bussipalvelu riittäisi täysin, samalla kun urhea maaseutu kukoistaisi työpaikkoineen. Silloin koko Suomi olisi kasvussa. Tilanne oli surkeampi aikaisemmin, mutta se paheni siinä linjani muuttuessa uudelle väylälle. Alkuun luvataan, että runkolinjan lyhentäminen poistaa ruuhkia. Ratikkatyömaa huomioidaan aikatauluissa, mutta missä huomio tänään näkyy?
Todellisuudessa kuljettajien työoloilla leikitään jälleen kerran. Matkustajan kärsimyksiä testataan jatkuvasti. Asukkaiden sietokykyä koetellaan kohta, sillä juuri valmistuneen talon alla on ratikkatyömaa, josta aiheutuu meteliä edellä mainittujen ruuhkieni lisäksi. On syytä muistaa, että työmaa ei ole kylässä edes kunnolla alkanut, mutta monia masentaa, ahdistaa sekä vie sairaslomille. Moni tarttuukin pulloon, kun taas toisaalla voidaan nauttia elämästä: vehreistä puista, kuuluvasta linnunlaulusta ja huolettomista työmatkoista kohti unelmia.
![]() |
Tampereen ruuhkat jatkuvat vielä vuosia |
Linja-autonkuljettajien keskimääräinen kuukausipalkka on yhtiöillä 2 742 euroa. Ottaen huomioon, että kuljettajat joutuvat huomennakin ajamaan kalustoa korkeilla stressitasoilla myöhästymisten vuoksi, palkkataso pitäisi korottaa matalana. Naiskuskille sanoin heti, kun olimme menossa kohti liikenneympyrän irvikuvaa, ettei näissä maisemissa voida masentua. Voisivat yhdellä hengenvedolla kohottaa perään nolla ja siirtää pilkku pykälän oikeammalle. "Vähintään, tämä työ vaatii hermoja. Sitten vain muistellaan kuljettajapulaa!" hän nauroi.
Kaiken voi tehdä reilummin, eikö niin olekin? Eräs kuljettaja tuumii, miten vessa voi olla edelleen ongelma, etenkin vain kuvanmukaisissa iltaruuhkissa. Hän kysyy suoraan: "Ovatko kuljettajat ihmisiä teille?" Esimerkiksi kotilinjalla 12 ei ole enää vessaa linjan kummassakaan päässä. Linjalla 30 koppi on Kyöstin puolella, mutta tarve voi yllättää Pyynikintorillakin. Jos liikennöitsijänä ei innostu vastuusta, vastuun voisivat ottaa seutukunnat tai Nyssen johtaja. Näitä asioita ei ratkaista kiskollakaan, valitettavasti. Ennen lähin vessa oli tunnin päässä.
Uutinen ei enää lohduta linjan 12 kuljettajaa, koska reitti on nyt katkaistu Sorin aukiolle. Kauppakeskuksiin voi mennä, mutta silloin linja lähtee 23 minuuttia myöhässä. Pitää jatkaa hymyillen, palvella myöhästymisestä kiukkuisia asiakkaita ja yrittää muistaa juoda nestettä. Vaikka nesteytät itseäsi säännöllisesti, muistatko sen tosiasian: olisipa vessoja näköpiirissä. Sinusta piti tulla Väinö Paunun kuski, niin ainakin nuoruudessa unelmoin, mutta työoloissa en huomannut minkäänlaista kehitystä. Eikä ole tuolla Paunujakaan, missä bussiliike on?
Ratikka jatkaisi tästä välistä, ja metsikköä kaatuu taas
Raitiotie on paikallinen unelma. Kaikki himoitsevat siitä. Taidan olla ainoa, joka huomaa ratikan tuomia ongelmakohtia, kuten aika tiiviin metsärivin katoamisen kauppareissulla. Se vaikuttaa pahalta, koska Partolan ostoshelvetti näkyy ja kuuluu, ainakin tuohon kaukaiseen omakotitaloon. Et ole ennen huomannut. Kysyttiin, onko talojen arvo ehtinyt jo laskea? Se, että kauppareissu on muuttunut sietämättömäksi. Jatkuva huoli harmaudestakin, jota eivät muutamat ratikka-aukiolle pystytettävät puut tule pelastamaan. Mikään ei enää lohduta.
Haluat puolustaa vain lähiluontoamme. Partola oli viihtyisin ja todella luonnonläheinen ostosparatiisi vain parisen kuukautta sitten. Päivittäiset hakkuut tekivät palvelusta hieman stressaavan ja poistivat samalla asioita Pirkkalan identiteetistä. Täällä pystyi rentoutumaan kauppareissun aikana, vaikka kivan metsikön kivellä notkuen, etenkin paratiisin pahimpaan ruuhka-aikaan. Mitä siitä on enää jäljellä? Ei mitään. Mistä eläimeni uusia koteja ostaisivat? Toivottavasti muistavat tehdä muuttoilmoitukset, jotta ystävä osaa uuteen osoitteeseen.
![]() |
Ratikka kaatoi lisää metsikköä Partolassa |
Muut puhuvat lemmikeille, minä ketuille, oraville ja naakoille. Kuule kettu, metsä on nyt kadonnut, alle kilometrin päässä on toinen. Ehkä energiaa riittää, toivottavasti. Raitiotie on tälle kunnalle tärkeämpi kuin monen koti. Se on myös minun kotini, metsä on minulle kuin mökki, missä tahansa olenkin – mutta näitä perustuksia ei ole enää. Kaikki on maan tasalla. Siellä sanotaan, että miksi olet niin masentunut ja naama peruslukemilla. Mene töihin! Hän on niin tuttu mies: "Seutu tullaan rakentamaan lähivuosina, ulkoilla pääset muuallakin!"
Kiitos, saisinko sinulta kyydin? Joskus mietin tosissani, olenko tulossa hulluksi. Tästä on vaikeaa kertoa, mutta monessa hetkessä mietit, näetkö harhaa. Tässä olikin tiivis metsikkö, mutta sitä ei ole enää. Alan epäillä, näenkö harhoja. Huomaan ohikulkijoita, joista seuduilla ei ole vielä pulaa, ja kysyn: "Oliko tässä metsikkö noin kuukausi sitten? Näenkö harhojani?" Sieltä tulee yksi: "Ei tietoja, olen muuttanut vasta vain vähän aikaa sitten." Kysyn taas: "Joo, se vietiin pois. Tosi harmi, tykättiin siitä melko paljon", koiraa ulkoiluttaneet mainitsivat.
Päättäjäsi ovat silmälasit huurussa vieneet kunnan stressitilaan. Sen sijaan, että olisivat ensin haalineet tarvittavia asukkaita, kunta lukitsi kalliiksi tulevan raitiotien jo lukkoon. Se pakottaa tolkuttomaan kasvuun, jossa jokainen ikipelto pitäisi valjastaa hyötykäyttöön. Voi tuntua ikävältä, että miltei luontoystävällisissä kunnissani voi tapahtua näin epäystävällistä toimintaa. Minusta ainoa oikea väylä hoitaa pirkkalalaisten joukkoliikenne olisi ollut bussin varassa Partolan raitiotieaukiolle, ilman tätä suurempaa luontotuhoa muualla kunnassa.
Nolla lisää kuljettajapalkkoihin tästä, lakolla tai ilman
Lähdetään ajeluille pitkästä aikaa, 19.3.! Kaikki alkaa tietenkin Nyssestä. Linjalla on vain kaksi lähtöä, mutta ne ovat uudistuksiesi vuoksi useasti etuajassa. On selvää, että linjalla 12 lyhentäminen on tältä osin jopa onnistunut, mutta kyseisen autoni sijainti ei ollut tiedossa. GPS ei ilmeisesti toiminut ainakaan Koiviston Auton yksilöissä, enkä jäänyt tässä vaiheessa iltaa odottamaan tätä tuomiopäivää, vaan juoksin äkkiä useammin kulkevalle kotilinjalle 30. Kiire oli kuusi minuuttia ja bussijuoksua hauska kilometri, joten suoriuduin melko hyvin.
Pysäkillä oli toinen matkustaja hetkisen, nainen tuli Veskan kauppakeskuksesta. Bussisi ollessa edessä etuajassa, hän päätti mennä Citymarketiin. Se tietää shoppailuja, mutta eipä tarvitse ainakaan odotella bussia kovassa tuulessa ja hengittää ikäviä pölyhiukkasia. Juoksu teki sen sijaan kotona viihtyvälle erakolle hyvää, ehdin minuutilleen ja kuljettajana oli tuttu kasvo. "Montako tuntia on vielä jäljellä?" kysyin. "Siinä, jos viisi tuntia jaksat ajella kanssani, niin juuri sen verran!" hän kertoi. Tehdään pari hyvää lenkkiä, jos en väsy kesken kaiken.
"Me pidetään puolessa välissä varmat paussit, rohkeasti väkijoukkoon!" naiskuski sanoi. Tässä vaiheessa linja-autoja eteni vielä 9 minuuttia myöhässä, mutta kotimatkalla Kyöstille ajettiin lähes tyhjällä kalustolla. On vaikea kuvitella, että osuudella Pirkkala - Kyösti ratikka olisi tarpeeksi notkea investointi suhteutettuna sen hintaan ja bussin reiluun välityskykyyn Pirkkalan rajalta päätepysäkille asti. Katseeni kiinnittyisi jo kuljettajien työoloihin: ajokirjan mukaan joutoaikaa jää kymmenen minuuttia, mutta se kului täysin myöhässä ajamiseen.
![]() |
3 h bussissa, kuski jätti yksin latautumaan |
Bussit kuluvat tällaisilla ajoilla satavarmasti. Kuljettajista olisi huolta: vessareissu ja taas jatkettiin. Mahdollista roskaa, löytötavaroita tai muitakaan yllätyksiä et ehdi käsittelemään, joten tilannetta tarkistettiin tällä kertaa omin silmin, tulisiko sinustakin bussikuski? Sanoin kuljettajalle: "Jos vain takapenkeillä miljoonasalkku näkyy, linja-auto suuntaa Panamalle!" ja kuski nauraa tovin. Puolisoja ovelle ja linjaa vaihtoon! "Se olisi ikimuistoinen lähtö, mutta ei ole sattunut kertaakaan uralle!" hän hymyili. Ei sitä tiedä, tilausajo voi osua kenelle vaan.
Pian oltiin 20 minuuttia myöhässä. Työmaita saat väistellä jatkuvasti, tiet ovat kapeita ja bussien perät kuluvat tiukissa mutkissa. Ihmisiä on seuduilla liiaksi, eikä palkka vastaa enää työn vaativuutta tai hyviä työoloja. Iltaa kohti saadaan aikataulua kurottua kiinni, ja lopuksi saa monia hetkiä latautua. Naiskuski tarjoutui antamaan erakolle enää kotirauhaa ja poistui nopeasti herkkukauppaan. Viidessä minuutissa voisin kuunnella musiikkikappaleesi, siivota autosi roskilta ja todeta löytötavaroiden rehellisen poissaolon. Pari saliharjoitusta tässä.
"Tässä ovat minun paheeni!" naiskuski sanoi. Hän näyttää vain Pepsi Maxia ja banaaneja. Alkaa olla kiire, 50 sekuntia lähtööni, ja Pepsi Max tipahtaa jo bussikuskin ohjaamoon. Ehkä ei parane aukaista lähtökiireissäsi, ettei istuimia kastu, ja seuraavaksi sanomista. "Annetaan sen tasoittua, avataan Pyynikintorilla!" hän toivoi. Linja-auto kävi, ja olette vain 86 sekuntia myöhässä, mutta yksi mahtuu aina ja jää siinä Tampereella niihin Härmälän ruuhkiin. Voiko sanoa, että Pirkkalassa ei kiskolle tarvetta ole, mutta Tampereella on. Ei ole meidän vika.
Kuinka pääsen junaan Loimaalle? Fillari kutsuu tästä!
Kysyn kuljettajalta mikä on linjatilanne aamulla, päivällä, iltapäivällä ja illalla. Hän totesi, että esimerkiksi Loimaalle matkustelu on nykyisin vaikeampaa ratikkatyömaiden takia. Sitä väkeä sataa kuin ovista ja ikkunoista, joten ruuhkaiset bussit kulkevat aamuisin hissukseen. Kuljettajan mukaan tällä hetkellä pääsee keskustaan nopeammin polkupyörällä, vaikka olen kuinka huono pyöräilijä, saattaisit päästä keskustaan nopeammin kuin autoilla tai busseilla. "Aamuisin ajetaan 10-15 minuuttia myöhässä, kyllä siitä saat aikaisin lähteä!" kuski sanoi.
Maaseudulla unelmoidaan tällaisesta elämästäni. Tampere on opiskelijakaupunki, sinne jäädään mielellään asumaan, mutta mitä on "mielellään"? Nousenko mielellään, jos tiedossa on valtavia ruuhkia? Oletko onnekas, jos Prisman pihalla kiemurtelee ratikkatyömaa? Sekin on kysymys, tuntuuko vehreystaso hyvältä? Tuntuu se, viherkäytävähän on siirtynyt jälleen kauemmaksi. Mikään ei tunnu muuttuvan äänestämällä, kamalasti teitä luonnonsuojelijoita on tänään liikkeellä, mutta kun pitäisi tuloksia nähdä... luonnonsuojelijat ovat jo lomalla.
Raitiotietyömaa kestää seudulla kolme vuotta, mutta jatkuu siitä edelleen, Suupalle asti. Tilannetta seuranneena voisin sanoa, että ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään intoja lähteä kotoa. Bussit ovat myöhässä, ja junamatkoille saat herätä koko ajan aikaisemmin. Stressi on sitä luokaa, että se ei ainakaan helpota työhön paluitani. Nykytilanteissa vain autoton hullu yrittäisi näissä labyrinteissa päästä työpaikalle. Ole kiitollinen siitä, että päätin joskus aikaa sitten pitää sapattivapaata melkein tässä hetkessä, kovin lujaa pahimpien häiriöiden ohi.
![]() |
Onnistuuko matkailu näin? Saletisti onnistuu |
Todennäköisesti matkailukin junissa jää tänä vuonna laihaksi. Olen miettinyt junatonta elämää, koska ei yhtään huvittaisi mennä rautatieasemalle tuntikausiani ennen junaa. Se ei vain tule enää mieleenkään. Fillari kulkee vain ratikkatyömaiden ohi, Loimaalle ja Forssaasi, Häijään maisemiisi ja tänne Metsäkylään, mutta ennen kaikkea Jämijärvelle. Joku, joka enää saattaa asua onnellisesti pienissä paikoissa, oletko yksi onnekkaista? Saattavat olla Suomen onnellisinta kansaa, kasvuseudulla onnea ei kukaan ruuhkilla löydä. Hymy hyytyi äkkiä.
Se on liian kaukana oikeasta onnesta, jota kaipaamme. Pyöräilykauteni alkaa virallisesti huhtikuun alussa, silloin lähdet Häijään Äijään. Tänä vuonna testataan sekä pyöräilijän kuin myös maastopyörän kestävyyttä, saatan jopa polkea Humppilassa. Tilanne näyttää heikolta raitiotietyömaan suhteen, ettei kaupungin keskustaan kannata enää edes yrittää. Se toinen asia on edelleen tapetilla: rautatieasemalta en löydä vieläkään tilaa sille omalle menopelille. Linja-autoaseman läheisyydessä tilanne on vielä huonompi, kun ei löydy edes telinettä.
Olisi kiva käydä reissussa, osallistua valtiosi kassavajeisiin, mutta siitä on tullut vaikeaa. Jaksat hetki, mutta riittää. Polkupyörällä pääsee helposti, ja Humppilasta elämyksiä. Eräänä päivänä sain paniikkikohtaukset ruuhkabussista kotimatkalla. Tunne, että en saa happea, ja sydän hakkasi vimmatusti. Jouduin poistumaan bussista ja kävelemään loput kotiin. Ei ollut vielä ongelmasi polkupyörällä. Joko siitä masentuu? "Moni on, yksi kaveri on sairauslomalla tuon ratikkatyömaan takia!" hän sanoi. Muista, tarvitaan lehmän hermoja ja pari nollaa.
Yhteenveto: pyöräilyaika alkaa 1.4., Keravalle blogissa
Tiedä, että blogia luetaan Hämeestä, Varsinais-Suomessa ja myös Pohjanmaalta, mutta minulla on loistava uutinen sinulle. Elämä, se ei välttämättä ole täydellisintä priimaa, mutta tulkaa meille kylään. Täällä saat vaikka paniikkikohtauksen bussista, kun jokainen nurkkaus on äärimmilleen. Olet yrittänyt viestiä asiasta Pirkkalan päättäjille, mutta ratkaisu on tässä. Sinun on vain jaksettava katsoa raitiotietyömaita. Kyllähän vaunu joskus Partolaan tulee. Ei ongelma silläkään häviä, kun kyydissä olisi sitten joukko liputtomia vapausmatkustajia.
Mitä ratkaisua on päättäjillä olemassa, kun tänne muuttaa heti Lahden verran ihmisiä? Miettikää tosissaan tilannetta, että seudulle tulisi yli 100 000 asukasta lisää, eikä ratikoihin niin vain mahdu. Ilmiö, jossa hoitojonossa ei ollut vapaata aikaa. Vain kerran soitan lopuksi hammashoitolaan, ja jos kesäkuulle ei saada aikaa, mene yksityiselle. En jaksa enää soittaa, pian ei ole hampaita. Hoitoikkuna on kesäkuussa, se on kesäkuusta. Pian on kesäkuu. Anna jostain ajan, vai pitääkö mennä ruuhkabusseista Tampereelle suuhygienistiä etsimään?
Jos vielä joskus miljoonasalkun Länsilinjoista kanssasi löydän, me lähdetään Panamalle. Tarjoan kuljettajalle puolet, olet Panaman-reissun ansainnut. Jos et kerkeä, voisin vilkaista. Ei pidä olla liian pessimistinen, kyllä se rahasalkku vielä joskus löytynee. Pitäisi olla erittäin onnellinen elämästä, mutta ei ole kaksista se, kun kuljettajasi lähti juuri aivan nokan edestä seuraavaan lähtöön. Ei vain sekuntiakaan taukoa. "Ei ole kaksista, mutta näilläkin mennään, onneksi on jauhesammutin autolla ja pari vapaapäivää kiltisti edessä!" naiskuski toistaa.
Voimaa monille työmaille, aloita 1. huhtikuuta pyöräilykauden. Nappaa reppu täyteen ja lähden maisemiin. Häijään Äijä siinä, pääset mukavasti linja-autoilla, noin neljässä tunnissa. Et kuitenkaan ole hullu, koska pyörilläsi pääset paraatipaikoille kolmessa tunnissa. Julkinen liikenne on todella hidasta. Myös paluu voi tuottaa pieniä pettymyksiä, koska iltavuorolla ei ole. Jos hyvin käy, blogimerkintä saattaa ilmestyä, matkan voidaan tehdä erittäin edullisina. Jos näen pantteja missään, lähdetäänkö lähijunasta Hyvinkäälle, vaikkei kävisi Hyvinkää.
Kommentit