Siinä paperilla tulevaisuus näytti kirkkaalta: "Jyri on työskennellyt puoli vuotta Clas Ohlson Oy:n Ideaparkin myymälässä harjoittelijana. Hän on osoittanut olevansa tosi ahkera, tunnollinen sekä täsmällinen!" Perään saapui terävin näkemiin, loputon työttömyys ja leppoisa syrjäytyminen? Työskentele lujaa, koska kauppakoulusta sanottiin, että näin saa jalan oviesi väliin. Energiaa meni lopulta hukkaan, ja minulla oli ensimmäisiä lihassairauden oireita. Koin, että minua ei kuunneltu työntekijänä tästä. Voitot ajoivat kaiken muun alta.
Miksi ihmiset syrjäytyvät, hei? Palataan blogissa Loimaalle. Minulla oli älypuhelin, muttei yhtäkään toimivaa yhteyttä maailmaan. Minulla oli jopa karttasovellus, muttei siis yhtäkään luotettavaa arvostelua ravintoloista. Minulla oli tämä "Rajaton 4G" -liittymä testissä, muttei yhtäkään ystävää? Olen tullut siihen lopputulokseen, että nautin omasta ajastani aivan liian paljon pilatakseni sen muilla ihmisillä. Loimaalta, ja äskettäin uudistuneesta Hesburgerissa. Lihassairaus ei ole mitään uutta minulle, mutta vahinkoja sattuu siinä vieläkin aika usein.
Tämä alkoi jo Tesoman koululla, mutta jatkui pitkälle ammattiopistoon. Kovaääniset, niin ärsyttävät ja särisevät murrosiän aikaiset äänet saavat rasittumaan. Muistan tässä ne kaikki ihmiset, jotka yrittivät olla muka siistejä aina, mutten päässyt enää itse näihin kuppikuntiin automaattisesti. Olisi varmaan kannattanut juoda, polttaa, bilettää ja esittää jotain? Vannot vaikka Jumalan nimeen, että olin joka päivä henkisesti tosi kulunut, koska en päässyt eroon ihmisistä ja ekstroverttien show'sta. Sanoin päiväkodilla vuonna 1995: "Miksi olen täällä?"
Jotain tapahtui vaikka kuusivuotiaan päiväkodista. Olisin vain halunnut olla yksin kotona. Tämä tapa toimii myös tänä päivänä, tanssimusiikilla tai ilman, mutta onko virtaa enää ensi vuonna? Spotifyn Premiumista olen maksanut jo vuosikausia lahjakortilla, jolloin lopullinen ajo on jäänyt kymmeneen euroon. Hinnasto on jäänyt tavallaan vuoden 2009 tasolle, mutta viime kerralla R-kioskin myyjä kieltäytyi myymästä lisää! Järjestelmä on kai ajettu alas, eikä uusia lahjakortteja saa. Ilman älypuhelinta kuuntelu jää, joten pistäkääs euroja kaakkoon.
Harjoittelu kävi työttömyyteen
Olin kai työharjoittelussa Valkeakosken ammatti- ja aikuisopiston aikana Clas Ohlsonilla. Minulle syntyi ihanasti kuva, että tein ilmaista työtä täyttä päivää viidesti viikossa. Elin vain pienellä opintotuella ja asuin opiskelija-asuntolassa 199 eurolla kuukaudessa. Ruokataukoja ilman ruokaa! Kynsiäkin ja Lempäälän metsästä haettuja nokkosia syötiin työpäiväsi aikana. Aiheista on pyydetty kirjoituksia, ja niitä tulee? Työ alkoi muistaakseni aamuseitsemältä tai joskus aamukahdeksalta. Päiväsi alku riippui monesti oikeastaan vain kuorman määrästä.
Myymälä aukesi arkiaamuisin jo yhdeksältä ja ennen sitä oli toki toive, että oma lava olisi hyllytetty. Tämä ei vaan riittänyt monesti, mutta tavaraa sai hyllyttää vielä myös työpäiväni aikana mukavasti. Tein näitä töitä käsi sydämeltä joo, koska vastaava opettaja vakuutti, että näin pääsen työelämään. Päivittäistä oli myös infolla työskentely, ja muut asiakaspalveluuni liittyvät tehtävät tulivat perästä. Naurat, mutta pääsin palkattomaan harjoitteluun vasta 34. yritykseltä! Tunnin seisominen oli painajainen, koska reidet ja sääret kipeytyivät vartista.
Pyysin infopisteeltä edes tuolia, mutta sitä ei suostuttu sinne laittamaan. Tuoleilla istuva asiakaspalvelija laskee kuulemma myyntejä. Siinä vaiheessa ymmärsin, että mielipiteilläsi ei ole mitään väliä. Olisin vaikka kassallekin mennyt istumaan edes joskus, mutta toverit eivät antaneet sellaista mahdollisuutta. Lihassairauden takia on joskus hehkulamppuja tai muuta tavaraa tippunut myymälässä tai varastossa suoraan käsistä ja ilman ennakkovaroitusta. En kehdannut sanoa siitä: tavara meni vielä takaisin hyllyysi. Saako tulla teille hyllyttämään?
Kun puhutaan Lempäälän kauppakeskus Ideaparkista, ärsykkeitä onkin paljon? Erivärisiä tavaroita oli joka puolella huutamassa huomiota, asiakkaat tulvivat monesti erakon iholle ja paskaradiosta kuultava kaupallinen biisi, noin 25 kertaa työpäivääsi, vei paikoin itsemurhan partaalle ilman bassoja. Ilmiö viittaa siihen, että olen ollut autisti nuoruudesta alkaen, ehkä yläasteajoilta tai lapsuudesta. Pyysin sammuttamaan Radio Novan työpäiväni aikana, mutta myymäläpäällikkö vetosi jälleen myynnin laskuun! Asiakkaana 20 minuuttia riittää vallan.
Harjoitteluni tapahtui kahdessa jaksossa 30.11.2009 - 5.2.2010 ja 8.3.2010 - 3.6.2010. Noin 20-vuotias on tietenkin naiivi ja vähän kujalla, mutta tätä luulit koko ajan mahdollisuudeksi työllistyä tästä tai saada vähän sitä työkokemustakin jatkoja varten. Jos ei myymälässä, niin sitten elämällä! Yllätyin vähän, mutta jatkopaikkaa ei tarjottu. Myymäläpäällikkö sanoi, että hae sitten kun meillä on vapaita työpaikkoja. Myymälään tuli haku päälle, hain ensimmäistä ja viimeistä kertaa? Ostoksille ja kyselemään hakemuksen tilasta. Tuli alennusta, ei töitä?
Ennen sitä päällikkö antaa todistuksen ja Wii-pelikonsolin hyvästä työstä. Sillä oli hassua pelata työttömyyden alkutaipaleelta itsensä vaikka pitkäaikaistyöttömyyden sarjaan? "Jyrin työtehtäviin on kuulunut kaiken hyllytystä asiakaspalvelulla, asiakasvirtaseurantaa, tavaran visuaalista esillepanoa, kampanjoiden toteutusta sekä hinnoittelua! Hän on hoitanut kaikki työtehtävänsä kiitettävästi. Hänen työmotivaationsa on jo huippuluokkaa ja työsuoritukset korkealla tasolla. Lämpimästi saan suositella Jyriä vastaaviin tai haastavampiin tehtäviin."
Ravintolaan vailla älyä, mokaan
Tällaisen työharjoittelun jälkeen yksi votkapullo meni alas muutamalla kulauksella. Tulee petetty olo: olin niska limassa tekemässä työtäsi, eikä jalkaa jäänyt edes pinnan väliin. Tänä päivänä muistelet sitä alkoholistia. Sanotaan, että hyvä työtodistus on paras käyntikorttiisi. Valitettavasti tämä paperi kävi vain porttikieltogeneraattorista omaan työelämääsi – mutta sainpahan Clas Ohlsonissa Nintendo Wiin, ettei huoneesta tarvinnut enää työttömänä ulos lähteä keilaamaan. Se on sellaista se… Niin, syrjäytyä voi nähtävästi näinkin tästä maasta.
Samaa mieltä olen nykyään älypuhelimistasi. Luovuin sellaisesta aiemmin, joten Loimaan kaupungissa piti vähän yrittää. Minustakin voi tulla yrittäjä? Koita löytää täältä edes se yksi ravintola toki ilman, että Google Maps neuvoo tai antaa Naapurikunnan Ninjan, Sipsipussin Suojelijan tai Pirkon Serkun vaikuttaa siihen lopulliseen ravintolapäätökseesi hei. Välillä voi toki olla oikeitakin nimiä jossain, mutta et tarvitse minkäänlaisia arvioita tästäkään kojusta. Piha näyttää siistiltä, ja ravintolan sisällä kannattaa katsoa lattian sekä pöytien siisteyttä!
Ihmiset ovat täysin riippuvaisia ulkoisista palveluistaan... Jos 5G-netti menee poikki, eikä tähän tarvita muuten edes Venäjää, ne ravintolasi asiakkaat ovat kusessa? Pystyisit sentään itse navigoimaan vaikkapa Loimaalla ilman sitä nettiäkin. Katso sitten jo ravintolan Wi-Fillä ruokaa odotellessa arvioita tästä tai paremmasta pizzassa. Kassajonon Kapinallinen kissalla kirjoitti Hesburgerista näin: "Kävelin ohi vuonna 2019, tunnelma jäi mysteeriksi." Arvosanan mukaan yksi tähti. Ymmärsin vihdoin, että en ole menettänyt mitään ilman älypuhelimia.
Yritit siis lukaista jotain internetistä, mutta sielläkään ei ollut missään luettavaa. Minusta tuntuu, että suurin syy masennukseen on tämä internetin ja siis elämämme sisällöttömyys. Hetken kuluttua hän huutaa 892… Onko muuten pakko! Kyttään taukoamatta yhtä näyttöä. Mikä mielenkiintoisinta tässä, olen ainoa yksin ravintolasta. Nappailen tarjottimesta, mutta kävellä saa hyvin tarkasti, ettei mikään putoa. Luullaan vielä, että olen jossain työkunnossa. Pitää varoa sitäkin, ettet kompastu nyt. Hyvä, että sentään muissa pöydissä on kavereita.
Olenkin tällainen autisti! Tartun jo ranskalaisiin ja juon välillä Fantaa. Aloitan sitten tässä hampurilaisesta ja juon välillä Fantaa. Tämäkin on sellaista oravanpyörää hei, jota vihaan yli kaiken. Loppua kohti yritän tarttua siihen Fantaan vielä, mutta arviointikyky pettää ja lähes puolikas juoma tippuu lattialle. Syön rauhassa loppuun, mutta hävettää suuresti. Tämä vain johtuu lihassairaudestani. Pahoittelen, en ole tullut tiskille sanomaan? Joku nuorisossa teki siivouksen siellä. Syyskuu on minulle stressin aikaa: TAYSin neurologia antaa diagnoosia.
Pois lähtiessä paikallinen mummo sanoi omia elämänviisauksiaan ilman älypuhelimia kai, Puujalkalasta. Tykästyin niin, että ne on pakko jakaa. Irmelihän sanoi: "Vältä turistipaikkoja. Vältä ravintoloita, joiden ruokalistassa on kuvia. Vältä jopa ketjupaikkoja. Vältä tyhjiä saleja. Seuraa paikallisia." Hän teki Nokiat ja jatkoi: "En ole koskaan omistanut älypuhelinta. Vanha peruspuhelin minulla on, ja mielestäni sellainen vaan on tarpeellinen. Mutta älypuhelimet? Ei käy. Voi tulla päivä, jolloin on pakko hankkia eräs, mutta sitä päivää ei ole vielä tullut?"
Päättötodistuksella voi pyyhkiä
Irmeli on jo eläkkeellä, ja ikää on kuulemma 80 vuotta? Voit kuulla, mistä eläkeläisen arki on. Kannattaako töitä tehdä, ja onko lihassairauteni mahdollisuus jäädä eläkkeelle heti nyt? Mummo tiuskii: "Kuuletko… Ensin elämässä sattuu joka paikkaan kerran kuussa, sitten joka viikko ja lopulta joka päivä. Sitä se minun sijoitus on, aina löytyy joku uusi kolotus." Omassa tilanteessani VAAO:sta on juuri nyt yli 16 vuotta, ja minulla niin on myös elämänkokemusta. Päättötodistuksella saa pyyhkiä vaikka sitä persettä yli vuoden kuluttua valmistumisesta.
Sitten rupesin puhumaan rehelliselle eläkeläisellesi Loimaan kaupungin Keskuspuistosta omasta ajastani Valkeakoskella. Paahdoin syksyllä 2007 opiskelemaan, mutta olin ihmisarka ja vietin välitunnit yksin nurkasta, DJ Manianin konemusiikkia selaillen iPod Classicilla! Joo, opettaja tuli viikon sisään sanomaan muille aina siitä, että menkää nyt ihmeessä puhumaan tälle ihmiselle. Ei mennyt tuolla aikaakaan, kun autistina olin itsekäs ja alleviivasin jopa: "En ole täällä kavereita hakemassa, olet erakko, ja Rob Mayth kuulostaa kenties paremmalta."
Irmeli jatkoi: "Jos olet sairas, selvitä ensin eläkkeesi! Ei tässä maailmassa mitalia saa siitä, että itsesi rikot. Ensin katsotaan, onko kuntoutuksesta hyötyä väliaikaisesti, sitten piästään pysyvästi." Tunne valtaisan ammattiopiston loputtomia käytäviä, joitten tyhjyyteen kokeilin vieläkin piiloutua. Tulin sinne Tesoman koulusta, jossa arki oli fyysistä ja tosi henkistä! Yksi tietää ja toinen ei, mutta en ole enää vuosiini päästänyt ketään lähelle… Siksi muutin meille Pirkkalaan! Vähemmän ihmisiä on vähemmän stressiä, ja Loimaalla jopa vielä vähemmän.
Itse asiassa koko merkonomin tutkinto oli vain hurjin tapani kuulua tähän yhteiskuntaasi mallioppilaana. Olin niin poikki fyysisestä ja vallan henkisestä kiusaamisesta, että yläasteen jälkeen silmät eivät katsoneet pulpetteja päin. Motiivina oli oikeastaan lotota koulutuksella, käy mitä käy. Tiesin, että ilman sitä Suomi tulee rankaisemaan, ja juuri niin siinä kävi: ilman tutkintoa tukiesi haussa on pienoinen karenssi. Huutavat sitä, että uusi pitäisi saada, mutta harjoittelun jälkeen hain ensimmäistä paikkaa Salesta? Päällikkö moitti työkokemuksella.
Vastaan autistina sekunnin murto-osalla: "Oletko tosissasi, ettei tämä ole työkokemusta? No sitten, tänään olen vasta työelämän juniori tai kymmenen vuoden päästä työttömyyden seniori." Täytyy ilmoittaa seuraavassa CV:ssä, että olen sinun kokenut työtön, jos vielä töitä joudun hakemaan! Onhan sekin kokemusta, että on hakenut vuosikausia mahdollisuuksiani valmistumisesta. Kävin haastattelussa ja kuulin, että yhteiskuntasi on rikki? Päällikkö sanoi: "Tarvitsetko kuitin tästä työhaastattelusta vai meneekö S-mobiiliin?" Eikä työkokemusta.
Vuoden loppuun mennessä hain kymmeniä työpaikkoja, mutta pääsin haastatteluun vain viiteen. Sitten pääsen joskus uudelleen, mutta erityisesti nämä ryhmähaastattelut ja niiden jälkeen tuleva seulonta olivat kiusatulle vaikeita paloja. Joskus siinä vuonna 2015 luovutin ja hain töitä enää minimin mukaan. Hakemuksia on tehtailtu siinä satoja, kunnes haastattelija paljasti, että hänen silmissään koulutus vanhenee vuodesta? No jaa, jos koulutus vanhenee, niin aika hyvin se on pärjännyt tähän asti? Kuusitoista vuotta, etkä vieläkään homeessa :)
Myyjä heittää Spotifylla roskiin
Koska meidän vanhempamme kasvoivat aikana, jolloin tutkinto jo käytännössä takasi sen työpaikan, he näkevät sen edelleen turvallisena vaihtoehtona. Samaan aikaan työmarkkinat sanovat: "Jeesus sentään, hyvä. Näyttäkää meille viiden vuoden työkokemus aloittelijatason työpaikkaan!" Silloin olen työttömänäkin tehnyt ryhmähaastatteluista stand-upia siitä, että viiden vuoden palkka valitulle ennen ensimmäistäkään työpäivää. Yhtä absurdia kuin kaikki muutkin vaatimukset täällä. Täytyykö maksaa koko palkkani itse, että saa työkokemusta?
Olen niin syrjäytynyt, että tähän paljouteen meneminen tuntuu vastenmieliseltä. Kukaan ei edes halua kuulla filosofisia mistään, kun tällaiset pohdinnat eivät oikein kahvitaukoanne rikastuta: ilman älypuhelintani olen joutunut miettimään musiikkivirran jatkuvuutta. Kunto on laskenut aiemmasta 12 tunnista tasan puoleen? Samaan aikaan palvelu maksaa nyt Visa-kortilla tilattuna vain 12,99 euroa. Olen nähnyt artikkelin, jossa kerron säästäväni ostamalla lahjakortteja. Sait näillä palvelun hinnan pidettyä vuoden 2010 tasolla ja todella pitkään…
Tulispa varta vasten ostamaan uuden lahjakortin Tampereen linja-autoasemalle. Pirkkala on nimittäin sellainen kasvukunta, ettei ole enää eres yhtä R-kioskia täällä, joten kannattaa ehdottomasti muuttaa. Ihan mukavaa se on kai ajella Länsilinjoilla joka puolella palveluiden perässä. Otan monta lahjakorttia naulakosta, mutta vehje ei jostain syystä käsitä huumoria. Käteistä on kuin aasiakkaalla yleensä. Lopuksi myyjä käyttää oljenkortta. Pomo sanoi, ettei näitä saa enää myydä. Premium boikottiin, tulen käyttämään vuoden kuluttua YouTubea.
Metsässä liikkuminen edellyttää, että olento arvioi puiden välistä etäisyyttä liikkuessaan! Tämä vaatisi silmiltä kykyä tunnistaa, missä näkemäsi puu oli vain hetkeä aiemmin… Puissa on hämmästyttävin samankaltaisuus musiikin kanssa siinä, miten ohuemmat oksat liittyvät paksumpiin oksiin – aivan kuten korkeat, nopeat äänet liittyvät hitaisiin ja mataliin ääniin… Tunnistamalla oksien suunnan ja niiden paksuuden aivot voivat erottaa puut toisistaan. Jos meillä oli jo tämä kyky, se saattoi toimia oikotienä äänimaisemasi kuvion havaitsemiseen.
Perustelellaan lisäpalvelua sillä, erityisesti peruspuhelimesi aikana, että käytämme jotain tarpeeksi. Päädyin kuitenkin lopulta siihen, etten uusi sitä yhtään korkeammalla hinnallani. Olen oppinut vastikään nauttimaan ilman kuulokkeita tai nettiä poluilta kodin ulkopuolella. Siellä se harakka juttua kirjoitettaessa muuten taas on. Missä harakka on? Harakka on siinä vesikipossa! Se on paljon tärkeämpää kuin videoklippi tai joku muu sisältö, mitä muutaman minuutin aikana kerkeät kahvitauolla vilkaisemaan. Saan iloita, harakka sai puhdistautua.
Myyjä heittää välissä pinon roskiin? Ehkä juuri siksi en tarvitse enää kuukausimaksullista suoratoistoa kertomaan sinulle, miltä maailman pitäisi kuulostaa. Kun jättää ne usb-johdot kauppaan ja kävelee metsässä tai istuu Loimaan Keskuspuistosta katselemassa niitä lintuja, ympärillä on jo lähes valmis, miljoona vuotta vanha, ihana sinfonia. Elämän kauneus syntyy totuudesta. Hardstyle on hyvin puhdas ilmaus jostakin tietystä totuudesta. Ne ovat raakoja ja tehokkaita. Niillä on kyky ammentaa kaaoksestasi ja sanoa: "Tästä. Tämä on todellista!"
Perutaan häät Ylöjärvellä, tästä
Kun palveluitten maksut nousevat ja yhteiskunta pitää itsestäänselvänä sitä, että ihmiset mukisevat välillä hiukan ja maksavat lopuksi kiltisti kaiken, mitä heillekin syötetään, tilanne onkin jotain aivan muuta minulle. Siitä sanoin myyjälle näin: "Mieluummin sanon irti vaikka koko puheliittymäni tai sen musiikkipalveluni kuin suostun siihen, että minua karhutaan se euro kerrallaan hengiltä." Pahoittelen toki, mutta autisti. Sellaisesta ei ole pakko olla minun kanssani tekemisissä! Eihän tämä ystävyys ole mitään vaihtokauppaa sentään ja sokeasti!
Vielä sopii lähteä, ensi viikolla palaan nimittäin takaisin Venäjälle – aiemmassa blogissani minua on sanottu naiiviksi, itsekkääksi, todella ylimieliseksi ja lopulta katkeraksi! Olin tämä 20-vuotias, mutta todellisuudessa soppa oli lauman hätähuuto. Kirjoitin silloin parisuhteen turhuudesta ja siitä, etten odota lapsii. Tosi moni koki tämän suorana hyökkäyksenä, mutta palaan tähän aiheeseen vielä ensi viikolla suoraan Ylöjärveltä. Mikään ei ole muuttunut, isä. Kukaan ei halunnut tiedustella: "Oletko ehkä homo?" tai "Onko sinulla identiteettikriisi?"
Kun luen vanhoja tekstejä, vanhasta blogista, huomaan oikeastaan WebArchivessa yhden asian. Olen aina ollut tällainen! En ole koskaan piitannut muiden mielipiteissä... Se on tämä autismin oppikirjaesimerkki. Tähän liittyen on jo tiistaina ensimmäinen käynti psykologilla. Voisi olla, että työttömyys johtuu tästä. En minä muutakaan keksi siihen, miksi en menesty missään. Onneksi vain muutaman vuoden kuluttua taidan olla sairaseläkkeellä, joten loruni on päättynyt. Ehkä minun näköalapaikkani oli tässä etupenkillä? Jotkut kulkevat eri tietä.
Yli 16 vuotta sitten anonyymi kommentoi: "Haluat tällä psykologisella defenssillä suojella haurasta, kaltoin kohdeltua itsetuntoasi jossain alitajunnassa… Sanon kaltoinkohdeltu, sillä päättelen niin katkerasta, vittumaisesta asenteestasi." Tässä blogissa olenkin kirjoittanut jo koulukiusaamisesta, ja ensi viikolla jatkuu! Näet, että nuoruuteni katkeruus ja vittumaisuus johtuu liian karusta lapsuudessa. Olen 9-vuotiaana yrittänyt itsemurhaa. Mikä tärkeintä en edes puhunut naisista vaan siitä mitä, en yksin siis tee. Huuda, jos se tekee tyytyväiseksi.
Kommentit
Olet kyllä kirjoitustesi perusteella jo pitkän ajan ja toistuvasti ollut tosi kiinnostunut ja perehtynyt erinäisistä asioista. Eiköhän niitä uusia juttuja vielä joskus tule, kun antaa tulla. Ja jos saat vielä jonkun kuntoutus- tai eläkepäätöksen niin aikaakin perehtyä voi olla.
Valitettavasti aika yleinen kokemus vastavalmistuneilla ja työttömillä. Tästä työttömyydestä on muutenkin kirjoitettavaa, erilaiset työnhakukurssit, kuntouttavat työtoiminnat ja sillä erotuksella, että nykyään ei taida saada edes yhdeksän euron verotonta kulukorvausta.
Aika lailla tunne, että Clas Ohlson on käyttänyt hyväksi. Tosin kuten sanoin, olen jo luovuttanut ja äitikin sanoi äsken, että olen meinannut kompastua omiin askelmiin jo kolmevuotiaasta alkaen. Paljon oli paikkoja mustelmilla kaatumisten johdosta. Tämä tieto oikeastaan tuli autismin nuoruuden kartoituslomakkeen myötä, jossa pyydettiin haastattelemaan äitiä. Loppupeleissä tilanne on nyt se, että taidan olla työvoiman ulkopuolella. Ensimmäisenä päivänä syyskuuta menen taas työnhakuvalmentajan luo sanomaan saman kuin viimeksikin, eli olen työkyvytön — ilman mitään häpeän tunnetta. Sen verran vielä voin lisätä terveydestä, että ruoka jää aika usein ruokatorveen jumiin sen ahtauman takia ja silloin on tukehtumisen tunnetta. Kassin kantamisesta bussipysäkiltä kotiin tulee hiki. Lihassairaus on lopulta täysin lamaannuttava: en voi sanoa, olenko työkunnossa edes ensi maanantaina, puhumattakaan huomisesta.
Nykyajan koulutus vuosina 2007–2010 ei ollut mielestäni lainkaan huono. Vahvistin sitä suomen kielen taitoa, mielenkiintoisin aihe VAAO:ssa oli yhteiskuntaoppi, ja pääsi tutustumaan mukaviin datanomeihin. Yksi niistä harrasti muuten myös Paunun busseja ja kovasti vaihtelimme kuvia keskenään. Psykologi sanoi tänään, että jos se olisi hänestä kiinni, hän olisi jo laittanut OmaKantaan diagnoosin F84 eli vanhalla nimellään Aspergerin oireyhtymä. Kyse ei ole vammaisuudesta vaan erilaisesta käyttöjärjestelmästä.
Se muuten vaikuttaa työelämässä ja suhteissakin. Kyllä, minulla on tiettyjä, harvoja, toistuvia ja muiden mielestä liian intensiivisiä mielenkiinnon kohteita. Kunpa tietäisit, montako tuntia olenkin joskus jutellut Paunun bussikuskille linjalla, paras juttu oli silloin varmaan se, kun bussiliikkeeseen oli tulossa uusia, mielenkiintoisia kalustoja. Vieläkin on ajossa, toisella liikennöitsijällä.
Kirjoitan tuosta Clasusta oikeastaan siksi, koska tämä oli pitkäaikaisen lukijan toive. Hän halusi tietää mikä meni pieleen, kun olin 16 vuodessa jo lähes 10 vuotta työttömänä. Ei kyse ole työn välttämisestä, vaan työnantajien työvoiman välttämisestä. On tosiaan hankalaa heittää hatusta työkokemusta, jos ei kukaan ota edes töihin. Ehkä meille erilaisillekin on tässä maailmassa joku tarkoitus.
Tärkeintä on muistaa, että pahin on jo toivottavasti takana. Ja ennen kaikkea blogini lukijakunnassa on paljon köyhiä, on siksi varmaan voimaannuttavaa, kun joku toinen löytyy myös ja siten tällainen lukija ei ole ainoa näiden hylkäysten ja pitkäaikaistyöttömyyden kanssa.
Kiitos kommentistasi ja hei hei!