Seitsemän asiaa joihin minimalisti kompastuu juuri nyt

Moni tietää mitä päivän minimalismi on. Ilmiö on eräänlainen elämäntyyli, jossa luopumalla kaikesta turhasta voit yhtäkkiä paremmin, tämä ei ole aina totta. Olen minimalisti vuodesta 2014 ja sen jälkeen olen luopunut monesta tarpeettomasta roinasta, muun muassa toisesta laajakaistasta. Minimoin lisää ja luovuin toisista kuulokkeista, koska miksi omistaa kaksia? Vain ostaakseni piakkoin takaisin, koska yksillä ei pärjää. Musiikkia kuuntelen päivittäin, enkä jaksa odottaa kahta tuntia latausta välissä.

Aikoinaan tuo tuntui paremmalta, nyt vain hyvältä, mutta miksi? Onni ei tule luopumisesta ja ihminen kaipaa työtä — siksi joskus on ollut ikävä kaappien järjestämistä. Tilanne tänään on se, että käydessä kaappeja läpi, en löydä sieltä mitään poistettavaa. Nyt olen saapunut minimalismissa päätepysäkille. Tässä tilanteessa on aikaa miettiä mikä järki minimalismissa on? Tiedätkö sinä? Miksi omistaa näitä tavaroita, mutta miksi olla omistamatta mitään? Mikä on sopiva määrä tavaraa? Näitä mietin juuri.

Kotini on vihdoin helpompi siivota, mutta olen tullut matkalla pihiksi. Minulla ei ollut tarvetta toisiin kuulokkeisiin, minulla ei ollut halua toiseen nettiin, minulla ei ollut tarvetta edes olkalaukkuun. Tänä vuonna kysyin naapurilta pientä olkalaukkua matkalla Saksaan. Sain sellaisen, mutta nyt oli aikakin hankkia oma. Ei aina voi nojautua muihin. Toisaalta tykkään minimalismista, koska tyyli on siistinyt elämääni muun muassa laskujen ja tavaroiden osalta. Niin ei kuitenkaan voi jatkaa loputtomiin.

Minimalismissa mie rakastan eniten sitä, että voin tehdä omia päätöksiä. Valitettavasti ostosparatiisit panevat esille mitä mahtavimpia olohuoneita vitriineihin ja innostun koko ajan paremmista sohvista. Innostun, vaikka sohvia on kotona parisen kappaletta, jotka ajavat asiansa mahtavalla tavalla. Miksi ostaa uutta vain siksi, että se näyttää mahtavalta. Mietit samassa hetkessä kyseistä sohvaa kotonasi. Miten ihanaa on luopua vanhasta. Pian olet niin vakuuttunut, että kassahenkilö kiittää ostoksesta.
Näin olet köyhtynyt 499 euroa. Minimalismi on hyvä asia, mutta moni minimalisti kompastuu asioihin, jotka vievät elämästä ilon. Jos osaa asennoitua säästäväiseen minimalismiin, niin voi koittaa frugalismia.
Frugalismi on tavoitteena, mutta juuri nyt en siihen pysty. Jään työstämään asenteita siihen suuntaan, että voisin parin vuoden kuluttua elää niin vähällä kuin suinkaan voin. Nyt teen töitäni sen eteen.

Frugalistina, joskus tulevaisuudessa, en kuitenkaan lähtisi rikkomaan alla olevia oppeja.

Näihin asioihin minimalisti kompastuu ainutlaatuisessa elämässä

Minimalismin päätepysäkillä on aika kääntyä ympäri ja tarkastella mitä tekisin nytten toisella tavalla? Minusta tuntuu, että olen yrittänyt luopua jopa liikaakin vähän kaikesta. Irtisanoin 13.12.2015 kiinteän laajakaistan Elisa Viihde -nimellä. Okei, tämä digiboksi oli kasa paskaa, mutta se netti toimi yllättävän hyvin. Hinta palvelulla oli 39,90 euroa kk. Siirryin mobiililaajakaistaan, joka oli halvempi 14,90 euron hinnalla, mutta jolla sitten samat YouTubet pätki aamusta noin iltaan. Kaksi vuotta myöhemmin...

Soitin takaisin Elisalle ja tilasin alennuksesta kiinteän 50 Mb/s -kaapelimodeemin. Tyhmä olin, koska vanhan modeemin tietysti myin minimalismin nimissä, ja sitten ostin uuden. Tässä on mennyt paljon rahaa hukkaan. Samoin energiaa siihen, että Elisan 3G-verkossa jopa Pornhub pätki. Kaikki hölmöily vain minimalismin nimissä: että on luovuttava kaikesta turhasta. Mietin, että mikä oikein sai aikaan sen, että halusin luopua jopa ylimääräisistä tyynyistä ja peitoista? Meninkö jopa liian pitkälle?

Ennen kuin pääsemme töihin oman tietokoneen ääreen, Suomipop tarjoaa meille mainoksia siitä, mitä voisimme kyseisessä konttorituolissa ostaa hommia pakoon. Ostan täältä ruokailuryhmän, niin jaksan toivottavasti sitten hieman töitä painaa, kunnes se ei enää toimi. Ostamalla nostat fiilistä hetkellisesti. Jos tulevaisuudessa minusta tulee frugalisti, tulen nipistämään kaikesta mistä pystyn. Shoppailu ei saa olla ratkaisu siihen, että tilillä on paljon rahaa. Ylimääräinen hajautetaan salkkuihin sijoittamalla.

Muista tämä sisustaessa omaa kotia ja shoppaillessa

1. Mitään ei saa ostaa tai hankkia. Tiedän tunteen, kaupassa on herkullinen munkki paistopisteessä, mutta mielesi sanoo "tänään olen minimalisti". Toisaalla näet paremman satulan pyörääsi, mutta et voi oikeastaan edes hankkia, koska olet edelleen minimalisti. Et voi hankkia edes kiinteää laajakaistaa, koska sinulla on jo netti, täällä puhelimessa ja päätät minimalistina nauttia pätkivästä videokuvasta sen sijaan. Elämä ei voi jatkua pitkään näin, ainakaan minulla, on haettava omaa keskipistettä.

2. Ystävän yövyttäminen tuotti ongelmia. Kaverini tuolta Helsingistä tuli tänne viikoksi kylään kesän aikana ja minua harmitti se, etten voinut ottaa häntä kunnolla vastaan. Ainakin pääsin kärsimään siitä itse. Minulla on toki sohva, joka tarvittaessa muuttuu kahden henkilön patjaksi, mutta vieressä ei ole kuin yksi tyyny ja peitto. Tämä oli täysin naurettavaa, koska jouduimme jakamaan yhtä peittoa ja yhtä tyynyä. Lopulta jouduin nukkumaan sisustustyynyjen päällä. Minimalismi ei saa olla tällaista.

3. Yhtenä päivänä on enää patja. Toiset minimalistit menevät lujempaa. Esimerkiksi moni ulkomainen minimalisti nukkuu vain pelkällä patjalla. Minimalistilla matkalla Saksaan oli sohvasurffailuni aikana vaikeuksia syödä ilman ruokapöytää. Heillä kotiruokaa nautittiin frugalistisin tavoin suoraan lattialla istuen. Pöytänä toimi saksalainen laminaatti. Nyt en halua elää tällaista elämää, jossa minulla on vain koti, eikä mitään muuta. Tyhjät tilat ovat mielestäni ankeita, mutta olihan se toki helmi kokemus!

4. Elämyksiä ei saa olla, koska ilmankin pärjää. Minimalistina olen joskus kieltäytynyt lähes kaikesta muustakin, muun muassa Saksan matkoista. Ajattelin, etten voi lähteä nyt. Minimalistina tulee olla onnellinen kotona, lähimetsässä ja sorsapuistossa. Matkailu on tiettyinäkin vuosina jäänyt kokonaan väliin. Rahan säästäminen on oikein, mutta se ei saisi siltikään olla radikaalia. Sitä paitsi kansantalous romahtaa, jos kaikista ihmisistä tulee minimalisteja ja enää vain Lidlin ruokaa ostetaan jatkossa.

5. Ei mene niin hyvin kuin Joshua Beckerillä. En ole varmaan ainoa, mutta kun luin Leo Babautan tai Joshua Beckerin blogeja minimalismista, ajattelin heidän elävän unelmaelämää. Otat pari vaatetta pois ja itsetuntosi kohenee. Luovut muutamista kengistä nyt ja ulkoilun into herää täysin uuteen uskoon. Muutat hiirenloukkuun ja sinusta tulee ikionnellinen. Vaikka yritin mallintaa heidän elämäntyyliä, en ollut aina niin iloinen kuin he näyttivät olevan, joka voi päteä muihin ihmisiin samalla tavalla.

6. Kaikesta ei voi luopua. Tarvitsen HP:n läppäriä blogini ylläpitämiseen. Tarvitsen puhelinta musiikin kuunteluun. Tarvitsen vaatteita pukeutumiseen. Tarvitsen aina jotain, koska ilman olisi huonommin. Tarvitsen tätä Googlea muun muassa sähköpostiin ja blogilla kahvirahan tienaamiseen. En voi tällä hetkellä luopua kaikesta, en etenkään itsestäni. Minimalismi on hieno elämäntyyli, mutta se ei saa olla päämäärä. Oletko miettinyt miten tulla paremmaksi minimalismissa? Tunnistan tämän ongelman.

7. Minimalistista tulee totaalikieltäytyjä. Joku kysyy sinua parhaalle matkalle, et voi. Joku kysyy sinua kahvilaan, et voi. Joku kysyy sinua kauppakeskukseen, et voi. Olet minimalisti. Minimalisti voi keittää kahvit kotona. Minimalisti voi nauttia kotikadun puista. Minimalisti ei shoppaile. Ennen pitkään kaikki suhteet katoavat, koska minimalismiin vedoten et saa tehdä mitään ja sinusta tulee totaalikieltäytyjä. Minimalisti opettaa lapselleen kuinka tulla sellaiseksi maksimalistin sijasta. Järkevää, eikö vain?

Aina on hyvä päivä nauttia minimalismista

Vaikka tietyllä tavalla harmittaa, että luovuin niin paljon kaikesta sellaisesta, josta olen jäänyt sitten vuosien kuluttua paitsi. 3G-verkko oli aikoinaan nopea, mutta H+ alkoi Elisalla hidastumaan vuoden 2015 loppupuolella. Juuri, kun vaihdoin lopullisesti siihen kiinteästä. Luovuin asiasta ehkä miettimättä tarkemmin onko nykyinen asia, joka sitä korvaa tulevaisuudessa, vielä käyttökelpoinen ajan päästä? Jos joku kertoisi, että ei olisi, nauttisin kiinteästä edelleen kenties pienemmällä perusnopeudella.

En harmistu, koska olen oppinut jotain ja jaan sattumuksia muillekin. Älä tee samaa virhettä omassa kodissa. Puhuin aiemmin, että frugalismi kiinnostaa. Sehän kiinnostaa, mutta ainakaan vielä en osaa nauttia vähästä. Rakastan käydä ajoittain sushilla, Saksa kiinnostaa enemmän kuin lähiluonto, ja olen ehkä vielä hukassa itseni kanssa. Jos joskus minusta tulee frugalisti, ilmoitan siitä varmasti blogissa. Sitä odotellessa unelmoin asiasta, että voisin oikeasti säästää kunnolla ja nauttia frugalismista.

En nauti kuluttamisesta, mutta en ehkä nauti siitäkään, että vaurastumisen mahdollisuudet menevät sivu suun. En nimittäin vieläkään sijoita. Kuulen kuitenkin jatkuvasti muista, jotka bloggaavat minun tavoin, omasta vauraudestaan. Varallisuuteni on pelkästään Bank Norwegianin säästöissä. Tällainen säästäminen on tyhmää, koska tilillä makaava raha laskee arvoaan jatkuvasti. Se ei kuitenkaan ratkea sillä, että pistät rahat haisemaan ihan tuoreeltaan erilaiseen kulutushyödykkeeseen ostarissa.

Miksi sekasotku on normaalia myös tänään kodin arkistossa

Moni maksimalisti miettii kuinka ostaa jotain ja reilusti lisää. Moni minimalisti miettii kuinka luopua jostain ja huomenna aina lisää. Näetkö, kaikki nämä ihmiset miettivät kuinka poistaa tai hankkia uusia asioita. Tämä on kuin ammattiruokailija ja buliimikko. Yksi yrittää syödä lisää ja toinen yrittää laihtua enemmän. Mielestäni tässäkin olisi kultainen keskitie parasta taktiikkaa. Syödä juuri niin paljon kuin tarvitsee. Nauttia oikeasta määrästä tavaraa kuin kulloinkin tarvitsee omaa elämää toteuttamaan.

Monilla on se mielikuva, että tavaroita myymällä rikastuu aina. Minimalisti myy tavaroita, jotka ovat tarpeettomia esimerkiksi keittiön sotkuista. Näistä saa ehkäpä jotain, mutta tämä ei korvaa myyntiin hukattua aikaa ja lukuisia kaupan peruutuksia. Oikea tapa on lahjoittaa hankkimatta yhtään lisää.

Minimalismin nimissä olen ostanut kestävämpää tavaraa sinänsä vain kuluneen asian tilalle. Tämä on väärin, koska tavarasta pitäisi kuitenkin voida nauttia täysin loppuun, ennen kuin parempi ostetaan.

Sekasotku on taas normaalia kahdesta syystä:
  1. Mikään ei ole koskaan valmis. Sinulla on omakotitalo tai sinulla on vuokrakoti. Aina löytyy jotain mihin olla tyytymätön. Ainahan löytyy asioita mielestä. Miksei voisi vain elää ja hyväksyä sen että kotini on juuri nyt siinä tilassa kuin se sattuu olemaan? Älä etsi puutteita koskaan väkisin.
  2. Tutkimusten mukaan sotku lisää tuottavuutta. Jos henkilön kotona ei ole mitään tekemistä, hän voi kasautua sohvalle. Toisaalla henkilön työhuone on sekaisin ja hän tarttuu tuumasta toimeen. Kumpi näistä ihmisistä tekee enemmän saman päivän aikana — laiskottelija vai työntekijä?
Ihminen on luonteeltaan tekevä, ja tästä syystä minimalismi ei ole oikea tapa päästä unelmaelämään kiinni. Onnellisempi minä ei tule luopumalla ihan kaikesta, vaan jonkinlaiset säännöt on aina tehtävä minimalismille, säännöt jotka ovat erilaisia sinunlaisille ihmisille. Jos lähdemme minimalismin tielle, miksemme sitten luovu ihan kaikesta? Ruvetaan asumaan teltassa valtatien varressa: elämä varmasti hymyilee. Emme tee niin, koska se ei toimi. Koti on paikkamme, sillä katto on osa hyvää elämää.

Täällä on oikeus olla niin minimalisti kuin haluaa, mutta edelleen on tehtävä säännöt minimalismille. Niin surkeassa jamassa ei saa olla, että yrittää elää ilman sähköä tai laajakaistaa, ilman elokuvia tai nykyaikaista Galaxy-älypuhelinta. Minimalismin lopputulos on paljon enemmän kuin tyhjää.

Yhteenveto: teet kaiken oikein, jos arkistossa ei ole tarpeetonta

Minimalismi on kaunista, mutta vain silloin kun siitä ei tehdä suurta numeroa, tai jonkinlaista kisaa. Minimalismi ei saa olla radikaalia. Jokaisella on oikeus hankkia tarvitsemiaan asioita tai palveluita. Joskus hieronta kannattaa, koska se tuottaa mielihyvää, ja tukee paikallista yrittäjyyttä. Joskus on hienoa lähteä ystävän kanssa viikoksi Amsterdamiin, koska se tuo muistoja, jotka eivät ehkä unohdu koskaan. Joskus on hyvä olla tavallinen ihminen. Ihminen, jolla on kaikkea ilman mitään turhaa.

Minimalismi ei saa olla sitäkään, että mietit kirjojen oikeaa määrää. Se ei saa olla sitäkään, että mietit neliöiden oikeaa määrää. On turhaa miettiä kappalemääriä niin paljon. Minimalismi on elämäntyyli, mutta se ei saa aiheuttaa päänvaivaa niin paljon, että lakkaat miettimästä tärkeämpiä asioita kellon puutteeseen. Pitäisikö täällä olla 20, 45 vai 69 kirjaa? Lopeta numeroiden kanssa leikkiminen ja jätä kaiken tarvitsemasi. Kirjoja saa olla jokaisella tarpeeksi omiin tarpeisiin. Sata tai vain muutama.

Minimalismi vaikeutuu aina näissä suhteissa. Jos asut jonkun kanssa ja sinulla on ehkä lapsia, tai edes koira, tavaraa tulee ovista ja ikkunoista. Koirasi uusi lempilelu, lapsesi uudet leikkinurkat, ei näistä voi luopua. Normaalissa elämässä minimalismi on mahdotonta, paitsi jos asuu yksin, tai kumppani viettää aikaa toisessa minimalistisessa tai maksimalistisessa kodissaan. Perhesuhteissa jämpti minimalismi aiheuttaa varmuudella jonkinlaisia riitoja, kaksintaistelun loputon uhka on aina mahdollista.

Entä saako kumppani hakea seksilelun minimalismin aikakaudella? Sanoisin, että kyllä. Muiden asia ei sinulle kuulu. Jos hankinnasta huolimatta lähtisit miettimään syitä tähän, niin täysin mahdollista, että suhteesta puuttuu tärkein asia eli läheisyys. Läheisyyteen voi kuulua useita seksileluja. Minimalistina en itse hyväksy seksileluja omassa taloudessa, toisaalta en käske ketään matkimaan minua. Ihmismieli pärjää ilman autojakin, ja hän olen minä. Autojen sijasta käytän linja-autoja säästäen sitä rahaa.

Säästän rahaa niinkin paljon, että ihmettelen todella miksi en sitä vieläkään sijoita. Minimalismi ei ole ennen kaikkea mikään tavaramerkki joka vie muita kansoja ahdistukselta. Asia, joka korjaa mielialaasi automaattisesti parempaan. Minimalismi on vain tapa olla siisti, mutta ei yhtään ylikorostunut.

Juuri nyt on hyvä niin, ja ennen kaikkea tästä löytyy aito sinä. Ole onnellinen!

Kommentit

Meri sanoi…
Olipas hämmentävä teksti. Sanot olevasi minimalisti, mutta kirjoitus on kovin vihamielinen kyseistä elämäntyyliä kohtaan. Äärimmäisyys ei liene useimmilla tavoitteena, vaan juurikin turhasta luopuminen, jotta tavaroiden ostamisen ja järjestelyn sijasta voi käyttää aikansa ja rahansa vaikkapa siihen Amsterdamin matkaan. Kun minä juon kahvit kotona kahvilan sijasta, päätös syntyy kyllä säästeliäisyydestä eikä niinkään minimalistisesta karsimispakosta.
Samaa mieltä kyllä siinä ettei minimalismi ole mikään mielenrauha-automaatti. Hyvä suuntaviitta kuitenkin.
Kiitos kommentista.

Minimalismi on työkalu, mutta sitä ei saisi käyttää siihen, että elämässä on sen jälkeen tyhjää. Moni minimalisti alkaa elää radikaalia elämää, aloitettuaan ensin pienestä, juuri niin kävi minulle. Ajattelin, kuten kuka tahansa muukin, että minimalismi parantaa kaikesta - mutta niin siinä ei käy. Haluan varoittaa minimalisteiksi pyrkiviä, että se ei ole mikään automaattinen tie onneen - parempaan huomiseen - joka tuntuu joskus monillakin olevan etsinnässä.

Olen kiitollinen minimalismille säästyneistä rahoista ja siitä, että minulla on varaa lähteä joskus matkolle siksi, että en osta tarpeetonta. Se on kuitenkin vuosien varrella mennyt siihen, etten voinut hankkia juuri mitään. Olin aina "ostolakossa". Ei saanut ostaa munkkia, ei saanut päivittää tietokonetta paremmaksi, koska vanha vielä käynnistyi ja oli vain kaksi vuotta vanha.

Täällä on paljon minimalismiin liittyviä merkintöjä ja on totta, että pääasiassa elämäntyyli on loistava, mutta kuten totesin jutussa - se ei saisi olla tavoiteltua elämää. Bulimikko haluaa laihtua, ja tapasyömäri haluaa saada lisää. Optimaalinen tilanne on jossain siinä välissä ja uskon että minimalismissakin kannattaa pyrkiä siihen - ettei olisi kaikesta totaalikieltäytyjä eikä varsinkaan Extreme-minimalisti, jos erityisesti asuu kotoisissa oloissa - eikä asuntovaunussa - jossa reppuelämäntyyli on perusteltuakin. Kiitos kun kirjoitit tällaisen kommentin!
Nata sanoi…
Ymmärsin jujun . Hyvin pohdittu juttu . Liika minimalisti on onneton loppupelissä .
Itse haluan että olisin vähään enemmän minimalisti . Kun menin töihin siis kaupassa aina ostin kaikkea kaksi, joskus kolmekin . Nyt eläkkeellä olleen ei osta ikinä mitään kaksi , ehkä olen karsinut omia montaa tavaraa varaksi . Minulla on tavaramäärä maksimalistin verran ja vaikka olen paljon luovuttanut, lahjoittanut , myynyt pois on vieläkin paljon . Haluan vähentää muttei osaa. Ostamisen määrä olen kyllä karsinut ja ei käy enää kaupassa eikä kirpparilla. Jäänyt on vielä verkkokauppa. Wish.. kun vielä saisin sen karsittua .
Kiitos kommentista!

Suosittelen aloittamaan ensin pienestä, esimerkiksi autosta, koska se on hyvin pieni alue ja aiheuttaa vähemmän työtä sekä painetta. Kun saat ensin itsevarmuutta ja kokemusta luopumisesta pienellä alueella, vahvistut koko ajan, sitten ei ole edes keittiö tai olohuone mikään ongelma. Älä aseta liian mahdottomia tavoitteita.

Etene omaan tahtiin, jo yksi lahjoitettu tai myyty tavara, on lähempänä minimalismia. Pyri vaikka siihen vuoden sisään ja unohda paineet. Tee niin ahkerasti kuin jaksat.

Kaupoissa kannattaa taas käydä ostoslistan kanssa ja ostaa vain tarvitsemansa. Nettikaupoissa helpottaa jo se, ettei selaa sivustoja tappaakseen aikaa, toisaalta on hyvä liimata Ei mainoksia -tarran postilaatikkoon. Käy myös Eroa tästä uutiskirjeestä -linkit läpi jokaisesta mainospostista, josta et välitä ollenkaan. Jokainen klikkaus on lähempänä sitä, että ostointo lakkaa. Älä tallenna korttitietoja selaimeen tai kauppaan.

Onnea matkaan!
Anonyymi sanoi…
Olen minäkin laiha, mutta ei se sitä tarkoita ettenkö voisi paheksua anoreksiaa. Samaa ajattelen blogistista. Hän voi olla minomalismi, mutta samalla paheksua äärimmilleen vietyä liioittelua joka suoradtaan sairasta.
Hei, hienoa että juttu herättää ajatuksia sinussa. Kiitos kommentista!
Anonyymi sanoi…
Kannattaisiko teidän miettiä, siis ihan kaikki minimalistit, mitä käy kun kaikki lopettavat kuluttamisen. Ostakaa kaikkea mitä vain löydätte, kyllä palkka tulee joka kuukausi teillekin. Minä ainakin ostan vaikken tarvitsekaan, voihan sen tavaran antaa vaikka naapurille sen jälkeen kun on leluun kyllästynyt. Autokin kannattaisi olla uunituore, ei kukaan halua nähdä teitä ja teidän ikivanhoja Ladoja. En minä ainakaan, siksi en ole minimalisti.
Hei, vuosikymmeniä vanha Lada on kyllä turvallisuusuhka. Onneksi minimalistin ikivanha Lada on sellainen asia, joka ei katsastuksesta läpi pääse, joten maksimalistin ei tarvitse pelätä kohtaloaan liikenteessä minimalistien seassa. Enemmän lähtisin pelkäämään liikenteessä olevia katsastamattomia juoppoja ja sitä paitsi moni minimalisti käyttää linja-autoja.

Jos kaikki lopettavat kuluttamisen, niin kansantalous kaatuu. Jos näin käy, niin ansaintamallia valtioille pitää tarkastella uudelleen, voidaanko elää vuosikymmeniä siten että maan vauraus mitataan kansalaisten kuluttamisella tavaraan, jota eivät edes tarvitse. Palkka kyllä tulee joka kuukausi, mutta tuleeko onni myös? Kerroit, että ostat paljon tarpeetonta, oletko tyytyväinen?

Itselleen tarpeeton on uhka naapurille. Jos naapurin koti täyttyy tavarastasi, saastutetaanko seuraavaksi sitä seuraavaa naapuria kunnes koko taloyhtiö on sekaisin? Jos ihmiset olisivat tyytyväisiä ostamaansa tavaraan, ja ostaisivat aitoon tarpeeseen, niin kirpputorit eivät olisi näin täynnä käytettyä tavaraa. Toki jatka sitä, mikä tuntuu hyvältä, palkka tulee kohta.

Ennen kuin kohtalo lopulta vie, voitkin kysyä kannattiko? Vai olisiko rahalla saanut parempaa: kylpylälomia tai ainutlaatuisia elämyksiä metsistä ennen kuin Kokoomus myy pois.

Valinta on sinun ja kanta-asiakkuutesi oravanpyörään, ole hyvä.

Viikon luetuimmat blogissa

Tekevätkö S-bonukset sinusta köyhän tai rikkaan?

Näin vaihdat pankkia: "Ovet paukkuen Nordeasta"

Näin tunnistat narsistin empaatikkona

666 päivää ilman narsistia: "Ostan enää halpamerkkejä"

Sapattivapaa on vapaa-aikaa: "Paunulla ajelulle"