Urapolut ja treenit ovat ajanhukkaa

Moni kulkee päivittäin konttorille autolla, pyörällä tai julkisilla. Tämä on hukkaan heitettyä energiaa, kuten kaikenlainen liikunta, ja orjamaisesti suoritetut käynnit kuntosalille. En ole liikkunut päivittäin kuukausiin ja painoni on laskenut edelleen. Noin 95 kilogrammasta saavuin 80 kiloon. Tämä oli matka, mutta Roni sitä vieläkin ihmettelee. Hänen mielestään, ainakin blogin mukaan, ainoa tapa laihtua on liikkua. Väärin. Hän on toki siinä oikeassa, että liikkumalla enemmän kaloreita kuluu aina, mutta.

Et nähdäkseni tarvitse liikuntaa siihen, että miestissit ja kaljamaha lähtevät. Sapattivuoteni aikana työssäkäynti on pudonnut ja samoin olen vähentänyt turhaa liikkumista. Energiaa on enemmän, kun aiemmin energiaa ei ollut edes ruoanlaittoon, koska paloin loppuun tuntien työmatkoilla julkisilla ja konttorituolissa. Ajattelin, että olin vain masentunut, koska en jaksanut tehdä mitään. Laihduin, eikä minun tarvitse enää saada samaa energiamäärää pärjätäkseni, ja liikunta on siksikin vähentynyt.

Lopputulos on se, että en ollut masentunut, vaan yhteiskunta odotti minusta väsymätöntä robottia. En ihmettele, että matkalla yhteiskunnan normeihin eli parisuhteeseen ja urapoluille kartutin vähitellen kilojani. Ei ollut aikaa tampata mattoja, eikä pahemmin tanssia elektroniseen tanssimusiikkiin lieteni äärellä, paitsi nyt. Helpointa oli tilata Kotipizzaa olkkariin kuin irtisanoutua töistä työuupumukseen. Sanoisin, että kaikenlainen turha suorittaminen täytyy jättää menneisyyteen. Et ole mikään kone.

Minä kommentoin blogeihin, koska ei ole sosiaalista mediaa. Haluan korostaa painonpudottajille sitä, että ostavat tavoitteisiinsa uusia lenkkareita, kuulokkeita ja vaatteita. Uutta jotain vain aloittaakseen sen projektin. Rolle osti jopa noin 20 euroa vuodessa maksavan apin, johon hän tilastoi mitä syö. Hän alkaa juosta, mutta samalla budjetti kasvaa YNABissa. Moni taklaa läskejä sillä, että syö vähemmän, ja se toimii. Muut tuhlaavat satasia, että voivat edes aloittaa taistelun kilojaan vastaan, huh? Miksi?
Tuntuu oudolta, että faktaa ei uskota. Oletteko nähneet minkään älyrannekkeen valmistajan sivuilta oikeaa tietoa mihin nuo Kiinassa valmistetun elektroniikan kaloriarvot ja stressitasot edes perustuvat? Entä löytyykö faktaa siitä, miten matkoja lasketaan? Ei. Eräs rannekkeen käyttäjä testasi asiaa ja kertoi minulle tuloksesta. Puhelimina olivat A51:t, ja samat rannekkeet. Aloittivat treenin samasta kulmasta, mutta lopuksi tulos oli erilainen. On naurettavaa perustaa kokonaista ruokavaliota huumoridataan.

Ihmiset käyvät useasti töissä, joka sen painonnousun stressillä osaltaan aiheuttaa, ja sitten ostelevat rahalla motivaatiota homehtuneisiin läskeihin etätöissä ja avokonttoreissa. Ylipaino laskee heti, kun lopettaa tämän oravanpyörän esimerkiksi jättäytymällä kilpailusta. Ei, sinun ei tarvitse lopettaa töitä, jos et sitä halua. Voit ehkä lakata suorittamasta koko ajan. Mikähän juttu meissä suomalaisissa on, että kaikkea pitää suorittaa. Emme sekuntiakaan lepää, emme edes Jumalan lepopäivänä sunnuntaisin.

Olen ehkä Rollesta väärässä, mutta minulla ei olekaan miestissejä tai kaljamahaa, miksiköhän? Roni suuttui kommenteista niin, että päätti sittemmin poistaa ja suodattaa seuraavat. Heikko itsetunto? Tässä blogissa julkaisen kaikki kommentit. Ilman moderointia. Enkä poista mitään, sillä kommentin täytyy olla oikeasti aika huono, kuten roskapostia tai kunnianloukkaus. Vastailen ehtiessäni kaikille, mutta en voi luvata tätä pysyvästi. En, jos kommenttien määrä tai blogin suosio nousee äkillisesti.

Mikäli blogiisi tulisi tuhansia kommentteja päivässä, voin kuvitella tuskan, että joutuisit vastailemaan niihin kellon ympäri. Sehän kävisi jopa työstä. Omasta mielestäni kommentteihin vastaaminen on osa blogia, enkä halua tehdä tästä suositun, koska se yleensä laskee blogin laatua. Isot kävijämäärät eivät ole kaiken lisäksi mikään tae hyvästä liikenteestä, sillä mukana on aina botteja, spämmääjiä ja hyvin kateellisia ex-kumppaneita tai miksi ei sitten niitä aitoja, hyviä ja kiinnostuneita blogisi lukijoita.
Firmat palkkaavat tekijöitä ja sitten tarjoavat tuoleihinsa homehtuneille erilaisia liikuntaetuja. Ihmiset käyvät lenkillä juoksemassa ympyrää, kun samalla voisivat vaurastua tai tampata olohuoneessa tanssimusiikkiin.
Toisaalta ei ollut koskaan pahemmin sitä aikaa, tai ennen mainittua energiaa, hyödyntämään ePassi-etuja. Mielestäni 40 tunnin työviikko joutaisi pois tai vähintään työmatkojen saisi kuulua työaikaan.

Omalla kohdalla työpäivän päätteeksi jäi neljän tunnin potti vapaa-aikaa joka kului väsymykseen.

Et tarvitse saleja, vaakoja, sovelluksia tai rannekkeita

Tätä en voi liikaa korostaa. Omistin nimittäin sovelluksia ja rannekkeita. Ongelma rannekkeissa on se, että ne ennen pitkään uuvuttavat. Sinusta tulee rannekkeen orja. Tulet lähtemään ylös joka päivä vain pysyäksesi tavoitteissa. Lepopäivistä ei tietoakaan. Moni palaa loppuun Fit-rannekkeen kanssa. Tästä haluan varoittaa julkisesti. Meille myydään ulkoliikuntaa jo yläkoulussa, mutta harva opettaja opettaa sitä tärkeintä: painomme laskee ilman liikuntaakin, yksinkertaisesti syömällä nykyistä vähemmän.

Nyt haluan korostaa, että en halua vastustaa liikuntaa. Liikunta on tarpeellista. Näen päivittäin samoja ihmisiä, jotka jopoilevat, juoksevat tai lähtevät kuntosalille. Se on niin väärin. Et tarvitse niin aktiivista liikuntaa laihtumiseen. Liikuin aiemmin 10 000 askelta päivittäin ja paloin siinä loppuun. Huonoinakin päivinä piti lähteä takaisin ulos, jotta ranneke kertoisi saavutetuista tavoitteista. Stressasin numeroita ja kävin vaa'alla päivittäin. Koin olevani tämän pelin kiistaton orja. Paino lähti piakkoin nousuun.

Vaikka ranneke kertoi, että kävelin 20 000 askelta ja tuhlasin aitoja kaloreita, palasin kotiin syömään palkintoja. Parhaimmillaan palkitsin liikkujaa ennen lähtöä herkuilla. Tämä on väärin, koska tänään sinun et tarvitse nostaa kalorien kulutusta, paitsi jos teet raskaita ohjelmia kuntosalilla tunti putkeen. Silloinkin kalorien lisäys on niin pieni, että on hankala arvioida mitä sinun tuleekaan syödä sen eteen. Luulen, että todellinen syy kansan ylipainoon on se, ettemme enää osaa laskea haarukkaa pöydälle.

Gadgeteja löytyy joka lähtöön jos vain ostamme ne

Jos olet ylipainoinen, syöt liikaa! Myönnä se. Kyllästyttää kuunnella niitä, jotka väittävät pullukkana, että "En ole taaskaan liikkunut enemmän!". Sinun ei tarvitse liikkua enemmän, että laihdut heti. Sinun täytyy puolittaa se annoskoko. Autoin naapurin rouvaa tavaran minimoinnissa, joten hänen pyynnöstä vein osan astioista Kieppiin. Mummo näytti 60-70-luvun astiastoa. Vertailin sitä tämän päivän Ikea-astiastoon ja järkytyin. Ruokalautasen koko olikin 60-luvulla jopa puolet pienempi kuin koko nyt.

Tästä innostuneena, ja kiitos vinkistä mummo, syön nykyään kaikkia annoksia leipälautaselta. Tämä vastaa silmämääräisesti 60-luvun ruokalautasta. Ero oli niin valtava lautasten koossa, että en yhtään ihmettele miksi nykyään ylipaino on voimissaan sen lisäksi että stressaava työ konttorituolissa tukee sitä mainiosti. Henkilökohtaisesti päätökseni oli oikea irtaantua työelämästä edes kauniiksi hetkeksi. Pakonomainen liikkuminen, koska kaikki muutkin tekevät niin jäi, ja sen sijasta joogaan kotona.

Kotioloissa voi kuluttaa kaloreita mainiosti esimerkiksi tamppaamalla mattoja, siivoamalla ahkerasti, tanssimalla elektroniseen tanssimusiikkiin tunti putkeen tai harrastamalla joogaa. On täysin turhaa lähteä juoksemaan ilman oikeaa päämäärää, ja voit tällä tavalla säästää omaa aikaa. Olen puolittanut suoritusten kestoa. Täysin turhaa juosta hiljaa 11 kilometriä, kun voi juosta TÄYSILLÄ kilometrin ja se on siinä. Olen palomieskunnossa, vaikka en liiku enää juuri yhtään. Harkitsen vaa'an minimointia.
Jos et pidä työstä, niin pidät varmasti palkalla saatavasta gadgetista, vaikkapa Audista. Se onkin järkevää, olla 56 tuntia viikossa töissä, että voi ostaa vähän paremman auton, jota ei työnsä vuoksi ehdi käyttää.

Tarvitset frugalismia, sapattivuosia, veganismia ja kotoilua

En tiedä mistä se johtuu, mutta me liikumme enemmän kuin pitää. Sen jälkeen valitamme kipujamme. Kulutamme itsemme puhki ainaisella liikunnalla ja työmatkoilla, jotka vievät elämästämme jo vuosia, elleivät jopa enemmän. Frugalismi on parasta juuri tänään. Syön niin vähemmän verrattuna liikkuvaan minääni, että kesäkuussa ruokaan uppoutui 125 euron budjetin sijasta noin 80 euroa. Syy vähentää sitä liikuntaa, oli nimenomaan tämä rahallinen säästö, koska en ole kuitenkaan mikään pullukka enää.

Koin, että kun 95 kiloinen Jyri muuttui alle vuodessa 80 kiloiseksi Jyriksi, pääsin päätepysäkille. Turha on enää juosta itseään puhki, kun painoa voi ylläpitää syömällä vähemmän. Syö vähemmän ja kuluta enemmän. Sapattivuonna en liiku enää töissä, joten minulta kuluu vähemmän energiaa, ja tällä tavalla pääsen vähentämään hyvällä tavalla kalorien saantia. Stressaavassa it-alan työssäni oli helppoa ahmia herkkuja tietäen että se ei kuitenkaan hyväksi ole. Nykyään en herkuttele, lohtumunkki on muistoja.

Aiemmin nautin suklaalevystä sen vuoksi, että liikuin enemmän. Todellisuudessa voit olla liikkumatta metriäkään ja paino laskee jopa nopeammin. Edelleen, sinun täytyy syödä vähemmän. Veganismi on tullut aiemmin tutuksi sillä tavalla, että kävin Paunulla Vegekaupassa. Syön nykyäänkin todella paljon vihanneksia ja hedelmiä, mutta toki ajoittain grillaan mehevää ruokaa, ja syön täysillä. Keskiviikkona menen Ajiton sushibaariin, ja syön itseni isoon ähkyyn. Keskiviikko on silloin liikunnallinen päiväni.

Mies tulee lähikaupasta kotiin ja maksaa liikaa

Haluan korostaa, että vaikka en liiku enää joka päivä, heitän ilman mitään ongelmia liikuntapäivinä 20 kilometrin kävelylenkkejä tai 50 kilometrin maastopyöräilyjä. Edelleenkin, palomieskunto on ja pysyy, kun ei tarvitse rasvaa ja nestettä laukussa kantaa. Ymmärrän enemmistöä, jotka painonlaskun vuoksi alkavat liikkua enemmän. Sallittakoon. Hukkaatte kuitenkin mielestäni energiaa siinä, koska painoa voi pudottaa kotisohvalla ahmimalla vähemmän ruokia ja poistumatta ulko-ovesta minnekään.

Kotoilu on minusta ihanaa. Ihmiset ovat ohjelmoituja pikku roboteiksi. Minun energiataso ei millään riitä juosta työpaikoilla joka päivä ja sitten ruokakaupoissa ja sitten iltalenkeillä ja sitten lääkäreillä. Elämä ei ole mikään suoritus minulle. Joskus nautin elektronisesta tanssimusiikista koko päivän ajan liikuttamatta persettäni mihinkään. Olenko 100 vai 90 kilogrammaa? En todellakaan. Olen edelleen 80 ja tässä pysyn. Henkilövaaka tulee mahdollisesti muuttamaan täältä pian pois frugalismin nimissä.

Et tarvitse vaakaa laihtumiseen tai laihana pysymiseen. Näet peilistä, milloin on syytä ryhtyä toimiin. Ei siihen numeroita tarvitse. Toisaalta mittaan vyötärön ja pystyn siten reagoimaan heti jos läskejä alkaa kertyä. Älyvaakoja en ole koskaan ymmärtänytkään. Sen ymmärrän, että älylaitteiden ympärillä pyörii suuri bisnes. Olet sen uhri, jos sinulla on älyvaaka, älyranneke tai urheilusovellus. Miten pysyn laihana, vaikka en edes tilastoi kalorien saantia tai kulutusta? Katson tuote-etiketit ja se on siinä!
En enää käy edes ruokakaupassa joka viikko. Joskus katson kaappiin, ja huomaan nopeasti sen, että hei tästä voi tehdä ruokaa huomiseksi. Vähän vaan improvisoi. Rahaa säästyy, ja ruoan aito hukka minimiin.

Työskentelin isolle firmalle, joka menestyi aina vain paremmin

Meillä sai kunnollisen joululahjan, täynnä firman tuotteita, joita jokainen tarvitsee. Lisäksi firma tuki liikunnallisuutta tarjoamalla 200 euroa ePassiin. Tätä sai tuplata sillä, että osallistui ilmaiseen testiin. Työterveys teki sinulle kuntotestin, ja sait ensi vuodeksi 400 euroa ePassiin. Minusta se oli ihanaa, 400 euroa ilmaista rahaa liikuntaan tai vaikka kulttuuriin? Kenelle tämä ei olisi muka kelvannut? Kävinpä kylpylöissä, museoissa ja uimahalleissa, sitten paloin loppuun. Työ vei osan ajasta, suurimman osan.

Työviikko vei 40 tuntia, ja aika oli tasaisen varma kahdeksasta neljään. Minulla ei ole autoa, mikä on osaltaan tietoinen arvovalintani, joten kahdella bussilla töihin tuleminen söi aikaa. Samoin tuo paluu. Kahdeksaan tuntiin täytyi lisätä kaksi tuntia matkakuluja päivää kohti. Kävelyllä ja vaihdolla. Muistan, kun heräsin aamukuudelta, että ehdin valmistautua töihin syömällä. En nimittäin maksa siitä töissä, koska ne säästöt. Syömällä kotona tukevasti, et tarvitse kalliita työlounaita. Tauon tauottelin aina.

Kotiin palasin iltaviideltä, koska paunulaiset kotiini olivat aivan täpötäysiä Härmälän koulun kohdalla. Sitten vielä kävelemään, koska suorabussia ei ole ollut hetkeen. Ei siis ihme, että uuvuin näin nopeasti. Eivät ole siihen auttaneet ePassit yhtään. Juoksin sinnekin toki, vain siitä hyvästä, ettei se raha palaisi loppuun vuodessa. Kiertelin kylpylät ja Finnkinot, kaikki. Väsymykseen asti. Painelin n. 10 000 askelta, että olisivat lohtumunkit lähteneet kehosta. Niitä söin työkseni, koska elämäni olikin rikki tuolloin.

Jos on istunut töissä kahdeksan tuntia, tapahtuma on suurta dopamiinia

Luitko oikein? Menestyvä firma, todellakin. Silti se palkkaus oli lähemmäs köyhyysrajaa. Kyllä vain. Olisin joutunut nostamaan asumistukia, jos asuisin Sadon vuokrakodissa. Seuraavaksi joku sanoo, entä koulutus? Merkonomina olen tehnyt arkistonhoitoa, it-alaa ja silloin tällöin siivousta. Aina sitä palkkaa on tullut, mutta eniten sain arkistonhoitajana. Silloin säästöön jäi vain 50 prosenttia palkasta. Vähintään. Edellisestä työstä palkasta säästöön jäi vain kituuttamalla noin 30 prosenttia, onneksi.

Äiti sanoi, että lähdit sieltä ihan turhaan. Kyllä palkka olisi noussut tekemällä lisää työtä. Sitä on tehty kaksi vuotta, olisi varmaan näkynyt jossain, ja tein eniten hommia koko tiimistä tiketeissä. Jos sinulla olisi IT-ongelma, olisin juossut samalla sekunnilla tiketistä tehtaan toiseen päähän korjaamaan sitä. Muut vasta lukisivat ilmoituksen tiketistä sähköpostissa miettien kovaan ääneen, että "Eipä mitään kiirettä, kyllä tuo ongelma voi itsestäänkin ratketa!". Tapa uupua on tuokin, tehden muiden työt.

Sittenkin vähän enemmän. Kohta sitäkään työtä ei enää ollut, koska projektien vetäjät ulkoistivat niin monta vaihetta sisäisestä IT:stä muualle, eikä siinä palvelu ole parantunut. Vastuuta ei tietysti oteta. YT-neuvottelut saapuivat osastolle, yksi lähti onni silmän kulmassa muualle, kohdallani päätin painaa työtä tekevän hätäjarrua. Tiesin, että IT tullaan ulkoistamaan muualle, joten oli aika luontevaa päättää määräaikainen työ siihen. Eihän sitä työtä enää ollutkaan, kaikkihan olikin jo ulkoistettu muualle.
Tämä johti sapattivapaaseen ja kyllä kannatti olla saita työelämässä. Saita, joka ei ole nähnytkään ulkomaita, tai kauniita kakkuja kahvilassa. Olin säästänyt useita vuosia sapattivapaalle, ja säästöjä oli ennenkin.

Mitä opin alkaneen sapattivuoden hetkistä? Elämä ei ole kisa

Sapattivuoden alku on minulle opettavaista aikaa. Opin, että elämää ei tarvitse suorittaa juoksemalla urapolulla, tekemällä töitä hiki hatussa toivoen, että esimies huomaa ja nostaa palkkaasi. Nettona sain palkkaa juuri ja juuri yli köyhyysrajan, joten se oli tärkein syy irtisanoutua työpaikalta sen lisäksi että uuvuin siellä. Jos olisi ollut vähän kalliimpi vuokra, olisin joutunut hakemaan pientä asumistukea, että pärjäisin elämässä. Onneksi asun halvassa vuokra-asunnossa, joten tähän ei ole tarvinnut ryhtyä.

Huomasin samalla miten ohjelmoituja olemme. Entiset työkaverit kyselevät joko löysin uutta työtä. Ei ymmärretä, että elämää on muuallakin kuin siellä konttorilla, ja nyt haluan nauttia vapaudesta. Siksi valitsin kaksi sapattivuotta, vähintään. Ainakaan kahden vuoden ajan en tule tekemään työtä. Haluan elää elämää, enkä millään voisi kuvitellakaan itseäni tilanteessa, jossa olen kokoaikatyössä vielä 37 vuotta ennen kuin pääsen lopulta 67-vuotiaana eläkkeelle. Olen nuori, mutta ymmärrät pointin.

Haluan kertoa massalle, että elämä on liian lyhyt kokoaikatyöhön. Vaikka en ole työpaikalla, enkä etsi urapolkuja, kehitän itseäni ja tänään siihen on aiempaa enemmän energiaa. Löysin musiikkipalvelusta nimeltä Spotify vanhan tutun happy hardcoren soundin ja nyt tutkin sen hauskoja vuosikertoja tehden soittolistaa. Itken siitä, että elämäni on näin onnistunut. Olen vihdoin iloinen ja jokainen askel minkä teen päivittäin tuntuu oikealta. Kokoaikatyö muutamalla hassulla viikolla lomaa ei ole minun juttu.

En tuhlaa rahaa hedonistisessa oravanpyörässä juoksuun

Elämä ei ole enää kisa. En tee töitä tienatakseni, että palkkapäivänä lähtisi tilaus vetämään. En juokse joka päivä, että täytyisi ostaa välillä uudet lenkkarit motivaatioon. En ole rikki, että elämäni hyvyyttä mitattaisiin sillä, miten paljon enemmän pystyn hankkimaan paskaa, jota en todellisuudessa tarvitse. Elämä on mielestäni aina hukkaan heitettyä aikaa, joten mikä on sinulle sitä tärkeintä? Ehkä juoksun sijasta voisit sijoittaa itseesi ruokavalion kautta? Ruoka on nimittäin asia numero yksi ylipainoon.

Katso mitä suuhun pistät. Haarukka hermolomalle. Lopeta jo syöminen pahaan oloon ja säännöstele aterioita. Älä syö joka välissä. Olen aidosti sitä mieltä, että urapolku, liikunta, kuntosalit ja moni muu arkinen asia on hukkaan heitettyä energiaa. Kaikki opiskelevat, jotta saavat hyväpalkkaisen urapolun, jotta voivat maksaa asuntolainaa ja työssäkäyntikuluja. Tai näyttäytyvät töissä, jotta voisivat maksaa kalliit ravintolat, siivoukset ja tehotreenit, jotka johtuvat tästä työssä käymisestä. Oravanpyörä?

Olin niin kyllästynyt elämääni heräämällä aamukuudelta, että voisin tehdä töitä muiden unelmiin. Nyt minulla on omat unelmat, tämä blogi ja oma terveys. Haluan elää onnellisena ja aiempaa vähemmällä. Ilman selkävaivoja. Eivätkö ihmiset halua elää omaa arkeaan, tehdä niitä töitä jotka siihen kuuluvat? Tampata mattoja, leikata ruohikkoa, kuunnella elektronista tanssimusiikkia ja nauttia sapattilomasta. Se on tehnyt minun elämästäni niin merkityksellistä ja niin onnellista. Miten voisin auttaa muita?
Raamatun mukaan Jeesus itse vietti sapattia, koetti palauttaa sapatin tämän alkuperäiseen tarkoitukseensa ilon, vapauden ja rauhan päiväksi sanoen sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

Yhteenveto: rauhoitu edes Jumalan lepopäivänä sunnuntaisin

Hevari nimeltä Roni "Rolle" Laukkarinen kirjoitti eilen pätevän merkinnän laihtumisesta blogissaan Rollemaa. Tapa laihtua toimii varmasti. Annan kuitenkin paljon helpomman vinkin lukijoille. Jos syöt vähemmän, et tarvitse sitä liikuntaa, ja painoa laskee jatkuvasti. Ihmiset, muistakaa sen tärkeimmän, että sitä elämää ei tarvitse suorittaa päästäkseen hyviin tuloksiin. Tänäänkään en aio liikkua kotigrilliä pidemmälle ja näköpiirissä ei ole painonnousua. Syön nimittäin aina vähemmän kuin nyt kulutan.

Tunnen myös erään paunulaisen bussikuskin joka jopoilee kesäaikaan miltei päivittäin. Ymmärrän, että kuljettajana päivätyö on pääasiassa istumista, mutta tässäkin liikuntaa saa vähentää melkoisesti, kunhan pitää kalorien tulon hanskassa. Minua ei todellakaan haittaa, että ihmiset liikkuvat, mutta se vaatii enemmän kaloreita. Jos haluat tulla frugalistiksi, sinun täytyy minimoida kaikki. Minimoimalla liikunnan voit laskea ruokabudjettia reilusti. Tässä kuussa ruokabudjetti on Pennossa enää 85 euroa.

Kuulen monelta kuljettajalta, että yhdeksän tunnin ajon jälkeen paikallisliikenteessä, kehossa tuntuu tunteettomuus. Onkin istuttu liikaa. Silti niin harva meistä osaa arvostaa bussikuljettajien työtä. Juuri kukaan ei kiitä, ja vielä vähemmän meitä sanovat sen ohjaamoon, paitsi minä. Jos työsi sisältää paljon istumista, sinun kannattaa syödä vähemmän herkkuja, tai sitä ruokaa ylipäätään. Saanet vähemmän kaloreita, joten pystyt pitämään oman painon hallinnassa. Ylensyömistä en suosittele kenellekään.

Näitä asioita en pakota kokeilemaan, en tietenkään jos sinulla ei ole edes pienintä varaa irtisanoutua, omaan puskurirahastoon. En myöskään vihastu, jos jatkat älytöntä juoksua 11 kilometriä joka päivä. Tärkeintä on se, että pääsen itse nauttimaan normaalista painosta istumalla sohvalla ja tekemällä sitä mitä oikeasti rakastan. Kirjoittamista, itsekehitystä ja vain elektronista tanssimusiikkia. Rakastan toki liikuntaa, mutta tänään se on minulle sitä, että en ole liikunnan ja sovellusten orja omilla ehdoilla.

Omat ehdot sanelevat koska painat töitä vuoksesi ja koska liikut mieliksesi. Ei tarvitse juosta päivittäin ensin työpaikalla ja sitten lenkillä sen vuoksi, että oli homehtunut konttorituolille ilman arjen joogaa. Kuinka voisin auttaa muita ymmärtämään, että tämä ainoa elämä ei ole vain jatkuvaa suorittamista?

Vapaudesta oravanpyörän kyytiin pääsee kyllä halutessaan hyppäämään vaikka uudestaan.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hyvä huomio tämä, jota olen itsekin ajatellut, että painoa voidaan kontrolloida myös syömiskäyttäytymisellä.

Olet sitä mitä syöt, mutta myös sitä, mitä et syö.

En käytä itsekään kuntosaleja, mutta mielessä käynyt: vedetään suuria määriä paskaa, alkoholia yms. josta maksetaan - ja käydään sitten kuntosalilla kuluttamassa sitä energiaa, josta jälleen maksetaan!
Sekin on totta, että olet sitäkin, mitä et syö.

Alkoholi maksaa Suomessa paljon. Olen lopettanut alkoholin käytön kokonaan. En ole siis koskaan juonut krapulaan, mutta saunaoluen kylläkin. Suosittelen kaikille, koska on säästynyt rahaa ja mieli on paljon parempi kun ei juo. Miksi ottaa edes sitä yhtä? En myöskään ymmärrä viinaturismia, jossa viinakuriirit matkailevat Viroon vain ja ainoastaan viinan luo.

Minulla oli joskus Verkkokauppa.comin kaljakärry, ja se oli yksi asia, minkä minimoin ensimmäisenä, vaikken viinaturismiin paljoa käyttänytkään.

Kuntosalit ovat ok, jos oikeasti on aikaa työskennellä lihaksien vuoksi.

Tämä ei taas koske suurinta osaa, jotka ovat kiireisiä työelämässä.

Viikon luetuimmat blogissa

Näin tunnistat narsistin tuoreeltaan

Kannattaako pesukoneita korjauttaa?

Ensimmäinen televisioton vapaapäivä

Minimoi soittolistat ja ostoslistat heti

Facebook lähti vain 365 päivää sitten

En enää hoida ruokaostoksia Lidlissä

Talvi, Nysse, TKL ja Lassila&Tikanoja

Länsilinjoilla 2 vuotta ilman narsistia

Asioita, joihin minimalisti kompastuu

Blogger voittaa WordPressin näin