Urapolut ja treenit ovat nyt ajanhukkaa

Moni kulkee päivittäin konttorille autolla, pyörällä tai julkisilla. Tämä on hukkaan heitettyä energiaa, kuten kaikenlainen liikunta, ja orjamaisesti suoritetut käynnit kuntosaleille. En ole liikkunut päivittäin kuukausiin ja painoni on laskenut edelleen. Noin 95 kilogrammasta saavuin 80 kiloon. Tämä oli matka, mutta Roni sitä vieläkin ihmettelee. Hänen mielestään, ainakin blogin mukaan, ainoa tapa laihtua olisi liikkua. Väärin. Hän on toki siinä oikeassa, että liikkumalla enemmän kaloreita kuluu aina, mutta nyt.

Et nähdäkseni tarvitse liikuntaa siihen, että miestissit ja kaljamahat lähtevät. Sapattivuotenne aikana työssäkäyntisi on pudonnut ja samoin olen vähentänyt turhaa liikkumista. Energiaa on enemmän, kun aiemmin energiaa ei ollut edes ruoanlaittoon, koska paloin loppuun tuntien työmatkoillani julkisilla ja konttorituolissasi. Ajattelin, että olin vain masentunut, koska en jaksanut tehdä mitään. Laihduin, eikä minun tarvitse enää saada samaa energiamäärää pärjätäkseni, ja liikuntasi on siksikin jo vähentynyt.

Lopputulos on se, että ei ollut masentunut, vaan yhteiskunta odotti sinusta väsymätöntä robottia. En ihmettele, että matkalla yhteiskunnan normeihin eli parisuhteeseeni ja urapoluille kartutin vähitellen kilojani. Ei ollut aikaa tampata mattoja, eikä pahemmin tanssia elektroniseen tanssimusiikkiin lieteni äärellä, paitsi nyt. Helpointa oli tilata Kotipizzoja olkkariin kuin irtisanoutua töistä työuupumukseeni. Sanoisin, että kaikenlainen turha suorittaminen täytyy jättää menneisyyteenne. Et ole mikään kone.

Minä kommentoin blogeihin, koska ei ole sosiaalista mediaa. Haluat korostaa painonpudottajille sitä, että ostavat tavoitteisiinsa uusia lenkkareita, kuulokkeita ja vaatteita. Uutta jotakin vain aloittaakseen sen projektin. Rolle osti jopa noin 20 euroa vuodessa maksavan apin, johon hän tilastoi mitä syö. Roni alkaa juosta, mutta samalla budjetti kasvaa YNABissa. Moni taklaa läskejä sillä, että syö vähemmän, ja se toimii. Muut tuhlaavat satasia, että voivat edes aloittaa taistelun kilojaan vastaan, kyselen? Miksi?

Firmat palkkaavat tekijöitä ja sitten tarjoavat tuoleihinsa homehtuneille erilaisia liikuntaetuja. Ihmiset käyvät lenkillä juoksemassa ympyrää, kun samalla voisivat vaurastua tai tampata olohuoneessa tanssimusiikkiin.

Rollen blogissa huomasin artikkelin, joka neuvoi juoksemaan tai liikkumaan joka päivä laihtumisiin. Ei ollut huono juttu, mutta kommentoin että laihduin ilman päivittäistä juoksua. Rolle poisti kommentin.

Minusta tuntuu oudoltakin, että blogissaan itseään suorittajaksi tituloiva Rolle ei kestä mielipiteitäsi.

Et tarvitse saleja, vaakoja, sovelluksia tai rannekkeita

Tätä en voi liikaa korostaa. Omistin nimittäin sovelluksia ja rannekkeita. Ongelma rannekkeissa on se, että ne ennen pitkään uuvuttaisivat. Sinusta tuli rannekkeen orja. Tulet lähtemään ylös joka päivä vain pysyäksesi tavoitteissa. Lepopäivistä ei tietoakaan. Moni paloi loppuun Fit-rannekkeen kanssa. Tuosta haluan varoittaa julkisesti. Meille myydään ulkoliikuntaa jo yläkoulussa, mutta harva opettaja opettaa sitä tärkeintä: paino laskee ilman liikuntojakin, yksinkertaisesti syömällä ja nykyistä tietoisemmin.

Nyt haluat korostaa, että en halua vastustaa liikuntaa. Liikunta on tarpeellista. Näen päivittäin samoja ihmisiä, jotka jopoilevat, juoksevat tai lähtevät kuntosalille. Se on niin väärin. Et tarvitse niin aktiivista liikuntaa laihtumiseen. Liikuin aiemmin 10 000 askelta päivittäin ja paloin siinä loppuun. Huonoinakin päivinä piti lähteä takaisin ulos, jotta ranneke kertoisi saavutetuista tavoitteista. Stressasin numeroita ja kävin vaa'alla päivittäin. Koin olevani tämän pelin kiistaton orja. Painoni lähti piakkoin nousuihin.

Vaikka ranneke kertoi, että kävelin 20 000 askelta ja tuhlasin aitoja kaloreita, palasin kotiin syömään palkintojasi. Parhaimmillaan palkitsin liikkujaa ennen lähtöä herkuilla. Tämä on väärin, koska tänään sinun et tarvitse nostaa kalorien kulutusta, paitsi jos teet raskaita ohjelmia kuntosalilla tunti putkeen. Silloinkin kalorien lisäys on niin pieni, että on hankala arvioida mitä sinun tuleekaan syödä sen eteen. Luulen, että todellinen syy kansan ylipainoon on se, ettemme enää osaa laskea haarukkaa pöydälle.

Löydä kaikkea ostamalla lisää

Jos olet ylipainoinen, syöt liikaa! Myönnä tuo. Kyllästyttää kuunnella niitä, jotka väittävät pullukkana, että "En ole taaskaan liikkunut enemmän!". Sinun ei tarvitse liikkua enemmän, että laihdut heti. Sinun täytyy puolittaa se annoskoko. Autoin naapurin rouvaa tavaran minimoinnissa, joten hänen pyynnöstä vein osan astioista Kieppiin. Mummo esitteli 60-70-luvun astiastoja. Vertailin sitä tämän päivän Ikea-astiastooni ja järkytyin. Ruokalautasenne koko olikin 60-luvulla jopa puolet pienempi kuin koko nyt.

Tästä innostuneena, ja kiitos vinkeistä mummo, syön nykyään kaikkia annoksia leipälautaselta. Tämä vastaa silmämääräisesti 60-luvun ruokalautastasi. Ero oli niin valtava lautasten koossa, että en yhtään ihmettele miksi nykyään ylipaino on voimissaan sen lisäksi että stressaava työ konttorituolissasi tukee sitä mainiosti. Henkilökohtaisesti päätökseni oli oikea irtaantua työelämästä edes kauniiksi hetkiksesi. Pakonomainen liikkuminen, koska kaikki muutkin tekevät niin jäi, ja tämän sijasta joogaan kotonani.

Kotioloissa voi kuluttaa kaloreita mainiosti esimerkiksi tamppaamalla mattoja, siivoamalla ahkerasti, tanssimalla elektroniseen tanssimusiikkiin tunteja tai harrastamalla nyt puutarhaa. Olisi täysin turhaa lähteä juoksemaan ilman oikeaa päämäärää, ja voit tällä tavalla säästää omaa aikaa. Olen jo puolittanut suoritusten kestoa. Täysin turhaa juosta hiljaa 11 kilometriä, kun voin juosta TÄYSILLÄ kilometrin ja se on siinä. Olen palomieskunnossa, vaikka en liiku enää juuri yhtään. Harkitsen jo vaa'an minimointia.

Tarvitset nuukailuita, vapautta, kotoilua ja elämääkin

En tiedä mistä se johtuu, mutta suoritamme enemmän kuin pitäisi. Sen jälkeen valitatte näitä kipuja. Kulutamme itsemme puhki ainaisilla liikunnoilla ja työmatkoilla, jotka vievät elämästänne nyt vuosia, elleivät jopa enemmän. Frugalismi on parasta juuri tänään. Syön niin vähemmän verrattuna liikkuvaan minääni, että kesäkuussa ruokaan uppoutui 125 euron budjetin sijasta noin 80 euroa. Syy vähentää sitä liikuntaa, oli nimenomaan tämä rahallinen säästö, koska en ole kuitenkaan mikään pullukkasi enää.

Koin, että kun 95 kiloinen Jyri muuttui alle vuodessa 80 kiloiseksi Jyriksi, pääsi päätepysäkille. Turha on enää juosta itseään puhki, kun painoja voi ylläpitää syömällä vähemmän. Syö vähemmän ja kulutat enemmän. Sapattivuonna en liiku enää töissä, joten minulta kuluu vähemmän energiaa, ja tällä tavalla pääsen vähentämään hyvällä tavalla kalorien saantia. Stressaavassa it-alan työssäni oli helppoa ahmia herkkuja tietäen että se ei kuitenkaan hyväksi ole. Nykyään en herkuttele, lohtumunkki on muistoja.

Aiemmin nautin suklaalevystä sen vuoksi, että liikuin enemmän. Todellisuudessa voi olla liikkumatta metriäkään ja paino laskee jopa nopeammin. Edelleen, sinun täytyy syödä vähemmän. Veganismini on tullut aiemmin tutuksi sillä tavalla, että kävin Paunulla Vegekaupassa. Syön nykyäänkin todella paljon vihanneksia ja hedelmiä, mutta toki ajoittain grillaan mehevää ruokaa, ja syön täysillä. Keskiviikkona menen Ajiton sushibaariin, ja syön itseni isoon ähkyyn. Keskiviikko on silloin liikunnallinen päiväni.

Mies tulee lähikaupasta ja maksoi liikaa

Haluan korostaa, että vaikka et liiku enää joka päivä, heitän ilman mitään ongelmia liikuntapäivinä 20 kilometrin kävelylenkkejä tai 50 kilometrin maastopyöräilyjä. Edelleenkin, palomieskunto on ja pysyy, kun ei tarvitse rasvaa ja nestettä laukuissa kantaa. Ymmärrän enemmistöjä, jotka painonlaskun vuoksi alkavat liikkua enemmän. Se sallittakoon. Hukkaatte kuitenkin mielestäni energiaa siinä, koska painoa voisi pudottaa kotisohvalla ahmimalla vähemmän ruokia ja poistumatta ulko-ovestanne minnekään.

Kotoilu on minusta ihanaa. Ihmiset ovat ohjelmoituja pikku roboteiksi. Minun energiataso ei millään riitä juosta työpaikoillani joka päivä ja sitten ruokakaupoissa ja sitten iltalenkeillä ja sitten lääkäreillä. Elämä ei ole mikään suoritus minulle. Joskus nautin elektronisista tanssimusiikeista koko päivän ajan liikuttamatta persettäni mihinkään. Olenko 100 vai 90 kilogrammaa? En todellakaan. Olen edelleen 80 ja tässä pysyn. Henkilövaaka tulee mahdollisesti muuttamaan täältä pian pois nuukailuiden nimissä.

Et tarvitse vaakaa laihtumiseen tai laihana pysymiseen. Näe peilistä, milloin on syytä ryhtyä toimiin. Ei siihen numeroitasi tarvitse. Toisaalta mittaan vyötäröni ja pystyisi siten reagoimaan heti jos läskejä alkaisi kertyä. Älyvaakoja en ole koskaan ymmärtänytkään. Sen ymmärrän, että älylaitteiden ympärillä pyörii suurin bisnes. Ole sen uhri, jos sinulla on älyvaakaa, älyranneke tai urheilusovellus. Miten pysyn laihana, vaikka en edes tilastoi kalorien saantia tai kulutusta? Katso nuo etiketit ja ratkaisu on siinä!

Työskentelin isolle firmalle, joka menestyi: koko ajan!

Meillä sai kunnollisen joululahjan, täynnä firman tuotteita, joita jokainen tarvitsee. Lisäksi firma tuki liikunnallisuutta tarjoamalla 200 euroa ePassiin. Tätä sait tuplata sillä, että osallistui ilmaiseen testiin. Työterveys teki sinulle kuntotestin, ja sait ensi vuodeksi 400 euroa ePassiin. Minusta se oli ihanaa, 400 euroa ilmaista rahaa liikuntaan tai vaikka kulttuuriin? Kenelle tämä ei olisi muka kelvannut? Kävelinpä kylpylöissä, museoissa ja uimahalleissa, sitten paloin loppuun. Työ vei osan ajasta, suurimman osan.

Työviikko vei 40 tuntia, ja aika oli tasaisen varma kahdeksasta neljääni. Minulla ei ole autoa, mikä on osaltaan tietoinen arvovalintani, joten kahdella bussillasi töihin tuleminen söi aikaa. Samoin se paluu. Kahdeksaan tuntiin täytyi lisätä kaksi tuntia matkakuluja päivää kohti. Kävelyllä ja vaihdolla. Muistan, kun heräsin aamukuudelta, että ehdin valmistautua töihin syömällä. En nimittäin maksa siitä töissäni, koska ne säästöt. Syömällä kotona tukevasti, et tarvitse kalliita työlounaitasi. Tauon tauottelin, aina.

Kotiin palasi iltaviideltä, koska paunulaiset kotiini olivat aivan täpötäysiä Härmälän koulun kohdalla. Sitten vielä kävelemään, koska suorabussia ei ole ollut hetkeen. Ei siis ihme, että uuvuin näin nopeasti. Eivät ole siihen auttaneet ePassisi yhtään. Juoksin sinnekin toki, vain siitä hyvästä, ettei se raha palaisi loppuun vuodessa. Kiertelin kylpylät ja Finnkinot, kaikki. Väsymykseen asti. Painelin n. 10 000 askelta, että olisivat lohtumunkit lähteneet kehostani. Niitä söit työksesi, koska elämäsi olikin rikki tuolloin.

Pitkä päivä takana, nyt kuluttamaan

Luitko oikein? Menestyvä firma, todellakin. Silti tuo palkkaus oli lähemmäs köyhyysrajaa. Kyllä vain. Olisin joutunut nostamaan asumistukianne, jos asuisin Sadon vuokrakodissa. Seuraavaksi joku sanoo, entä koulutus? Merkonomina olen tehnyt arkistonhoitoa, it-alaa ja silloin tällöin siivoustasi. Aina sitä palkkaa on tullut, mutta eniten sain arkistonhoitajana. Silloin säästöön jäi vain 50 prosenttia palkasta. Vähintään. Edellisestä työstäni palkasta säästöön jäi vain kituuttamalla noin 30 prosenttia, onneksi.

Äiti sanoi, että lähti sieltä ihan turhaan. Kyllä palkka olisi noussut tekemällä lisää työtä. Sitä on tehty kaksi vuotta, olisi varmaan näkynyt jossain, ja tein eniten hommia koko tiimistä tiketeissä. Jos sinulla olisi IT-ongelma, olisin juossut samalla sekunnilla tiketistä tehtaan toiseen päähän korjaamaan niitä. Muut vasta lukisivat ilmoituksen tiketeistä sähköpostissa miettien kovaan ääneen, että "Eipä mitään kiirettä, kyllä tuo ongelma voi itsestäänkin ratketa!". Tapa uupua on tuokin, tehden muiden työnne.

Sittenkin vähän enemmän. Kohta sitäkään työtä ei enää ollut, koska projektien vetäjät ulkoistivat niin monta vaihetta sisäisestä IT:stäni muualle, eikä siinä palvelu ole parantunut. Vastuuta ei tietysti oteta. YT-neuvottelut saapuivat osastolle, yksi lähti onni silmän kulmassa muualle, kohdallani päätin painaa työtä tekevän hätäjarrua. Tiesin, että IT tullaan ulkoistamaan muualle, joten oli aika luontevaa päättää määräaikainen työni siihen. Eihän sitä työtä enää ollutkaan, kaikkihan olikin nyt ulkoistettu muualle.

Mitä opin sapattivuoden hetkistä? Elämä ei ole kisailu

Sapattivuoden alku on minulle opettavaista aikaa. Opin, että elämää ei tarvitse suorittaa juoksemalla urapolulla, tekemällä töitä hiki hatussa toivoen, että esimies huomaa ja nostaa palkkaasi. Nettona sain palkkaa juuri ja juuri yli köyhyysrajani, joten se oli tärkein syy irtisanoutua työpaikoilta sen lisäksi että uuvuin siellä. Jos olisi ollut vähän kalliimpi vuokra, olisin joutunut hakemaan pientä asumistukea, että pärjäisin elämässä. Onneksi asun halvassa vuokra-asunnossa, joten tähän ei silloin tarvinnut ryhtyä.

Huomasin samalla miten ohjelmoituja olemme. Entiset työkaverit kyselevät joko löysin uutta työtä. Ei ymmärretä, että elämää on muuallakin kuin siellä konttorilla, ja nyt haluan nauttia vapaudestani. Siksi valitsit kaksi sapattivuotta, vähintään. Ainakaan kahden vuoden ajan en tulisi tekemään töitäsi. Haluat elää elämää, enkä millään voisi kuvitellakaan itseäni tilanteessasi, jossa olen kokoaikatyössäni vielä 37 vuotta ennen kuin pääsisit lopulta 67-vuotiaana eläkkeelle. Olen nuoria, mutta ymmärrätkö pointin.

Haluan kertoa massalle, että elämä on liian lyhyt kokoaikatyöhön. Vaikka en ole työpaikalla, enkä etsi urapolkuja, kehitän itseäni ja tänään siihen on aiempaa enemmän energiaa. Löysin musiikkipalvelusta nimeltä Spotify vanhan tutun happy hardcoren soundin ja nyt tutkin sen hauskoja vuosikertoja tehden soittolistaa. Itken siitä, että elämäni on näin onnistunut. Olen vihdoin iloisena ja jokainen askel minkä teen päivittäin tuntuu oikealta. Kokoaikatyö muutamalla hassulla viikolla lomaa ei ole minun juttua.

En tuhlaa hedonistiseen oravanpyörään

Elämä ei ole enää kisa. En tee töitä tienatakseni, että palkkapäivänä lähtisi tilaus vetämään. En juokse joka päivä, että täytyisi ostaa välillä uudet lenkkarini motivaatioon. En ole rikki, että elämäni hyvyyttä mitattaisiin sillä, miten paljon enemmän pystyn hankkimaan paskaa, joita en todellisuudessa tarvitse. Elämä on mielestäni usein hukkaan heitettyä aikaa, joten mikä on sinulle sitä tärkeintä? Ehkä juoksun sijasta voisit sijoittaa itseesi ruokavalion kautta? Ruoka olisi nimittäin asia numero yksi ylipainooni.

Katso mitä suuhusi pistät. Haarukka hermolomalle. Lopeta syöminen pahaan oloon nyt ja säännöstele aterioita. Älä syö joka välissä. Olen aidosti sitä mieltä, että urapolkusi, liikunta, kuntosalit ja moni muu arkinen asia on: hukkaan heitettyä energiaa. Kaikki opiskelevat, jotta saisivat hyväpalkkaiset urapolut, jotta voivat maksaa asuntolainaa ja työssäkäyntikuluja. Tai näyttäytyvät töissäsi, jotta voisivat maksaa kalliit ravintolasi, siivoukset ja tehotreenit, jotka johtuvat tästä työssä käymisestä. On oravanpyörää?

Oli niin kyllästynyt elämääni heräämällä aamukuudelta, että voisit tehdä töitä muiden unelmiin. Nyt minulla on omat unelmat, tuo blogisi ja oma terveys. Haluan elää onnellisena ja aiempaa vähemmällä. Ilman selkävaivojani. Eivätkö ihmiset halua elää omaa arkeaan, tehdä niitä töitä jotka siihen kuuluvat? Tampata mattoja, leikata ruohikkoa, kuunnella elektronista tanssimusiikkia ja nauttia sapattilomasta. Se on tehnyt minun elämästäni niin merkityksellistä ja niin onnellista. Miten voisi auttaa muitakin?

Yhteenveto: rauhoitu edes Jumalan lepopäivänä Rolle

Hevari nimeltä Roni "Rolle" Laukkarinen kirjoitti eilen pätevän merkinnän laihtumisesta blogissaan Rollemaa. Tapa laihtua toimisi varmasti. Annan kuitenkin paljon helpomman vinkin lukijoille. Jos syöt vähemmän, et tarvitse siitä liikuntaa, ja painoa laskee jatkuvasti. Ihmiset, muistakaa sen tärkeimmän, että sitä elämää ei tarvitse suorittaa päästäkseen hyviin tuloksiin. Tänäänkään en aio liikkua kotigrilliä pidemmälle ja näköpiirissäsi ei jo ole painonnousujani. Syön nimittäin aina vähemmän kuin kulutan.

Tunnen tuossa erään paunulaisen bussikuskin joka jopoilee kesäaikaan miltei päivittäin. Ymmärrän, että kuljettajana päivätyö on pääasiassa istumista, mutta tässäkin liikuntaa saa vähentää melkoisesti, kunhan pitää kalorieni tulon hanskassa. Minua ei todellakaan haittaa, että ihmiset liikkuisivat, mutta vaatii enemmän kaloreita. Jos haluat tulla frugalistiksi, sinun täytyy minimoida kaikki. Minimoimalla liikunnan voit laskea ruokabudjettia reilusti. Tässä kuussa ruokabudjetti on Pennossa enää 85 euroa.

Kuulet monelta kuljettajalta, että yhdeksän tunnin ajon jälkeen paikallisliikenteessä, kehossa tuntuu tunteettomuus. Onkin istuttu liikaa. Silti niin harva meistä osaa arvostaa bussikuljettajien työtä. Juuri kukaan ei kiitä, ja vielä vähemmän meitä sanovat sen ohjaamoon, paitsi minä. Jos työsi sisältää paljon istumista, sinun kannattaa syödä vähemmän herkkuja, tai sitä ruokaasi ylipäätään. Saanet vähemmän kaloreita, joten pystyt pitämään oman painosi hallinnassa. Ylensyömistä en suosittelisi kenellekään.

Näitä asioita en pakota kokeilemaan, en tietenkään jos sinulla ei ole edes pienintä varaa irtisanoutua, omaan puskurirahastoonne. En myöskään vihastu, jos jatkat älytöntä juoksua 11 kilometriä joka päivä. Tärkeintä on se, että pääsen itse nauttimaan normaalista painosta istumalla sohvalla ja tekemällä sitä mitä oikeasti rakastan. Kirjoittamista, itsekehitystä ja vain elektronista tanssimusiikkia. Rakastan toki liikuntaa, mutta tänään se on minulle sitä, että en ole liikunnan ja sovellusten orja omilla ehdoillani.

Omat ehdot sanelivat koska painat töitä vuoksesi ja koska liikut mieliksesi. Ei tarvitse juosta päivittäin ensin työpaikoilla ja sitten lenkillä sen vuoksi, että oli homehtunut konttorituolille ilman arjen joogaa. Kuinka voisin auttaa muita ymmärtämään, että tämä ainoa elämä ei ole vain jatkuvaa suorittamista?

Vapaudestanne oravanpyörän kyytiin pääsee kyllä halutessaan hyppäämään vaikka uudestaan.