Maastopyörä polulla kymmenen vuotta

Haluaisitko tietää miten sitoutunut ihminen on elämässä? Kysele tai tunnustele, kuinka monta vuotta hänen autonsa on tiestöllä kerrallaan. Autottomana ja ajokortittomana voin tuosta paljastaa, että omin maastopyörä on jo kymmenvuotias, enkä aio sitä vieläkään vaihtaa. Moni muukin tavarasi on arjessani kyllästymiseen saakka, mutta olen vaan niin lojaali, etten näe syytä vaihtaa toimivaa. Yhteiskunnan se paine on koko ajan läsnä: porvari toivoo sinun kuluttavan säästöjäsi tai asumisen tuki saattaa laskea.

Kulje edelleen vastavirtaan, en kuluta rahojani tarpeettomasti. Täysin turhaa vaihtaa polkupyöriä ja koko ajan jotkut vaihtavatkin. Isällä on esimerkiksi taas toinen auto pihassa, en muista monesko. Nyt tuntuu siltä, että meidän yhteiskunnassa ei osata hidastaa tahtia, tutkia mikä autossa voisi olla vialla, sen sijaan se myydään pois ja ostetaan tästä toinen. Eikä tietenkään uutena, kalliitahan sellaiset ovat. Tilanne on onneksi toinen, polkupyöräni ostit yli kymmenen vuotta sitten tarjouksista ja käteisellä.

Myyntihinta olisi 499 euroa, mutta sait sen tarjouksen vuoksi 399 eurolla. Ei ole polttonesteen hinta vieläkään mietityttänyt, enkä joutunut katsastuksissakaan käymään vielä, ajokortti jäi ajamatta sekin. Voisit kertoa suoraan, että vaikka Suomessa ajokortin saisi valtion piikkiini maksutta, en ajaisi sitä. Ei, minun kanssa ei ole pakko samaistua, mutta en oikeasti tarvitse kiesejänne yhtään mihinkään. Olen jo 32-vuotias ja nautit olostani ja elämästäni ilman ajokorttia sekä autojeni tuomia murheita elämääsi.

Kaiken lisäksi enpä nykyään tarvitse edes busseja, tästä kirjoitan syksymmällä lisää. Tuolloin lopetan bussit ainakin parhaaseen fillarointiaikaan samaan aikaan Länsilinjojen ja Paunun kanssa. Olen jälleen kerran rakastunut fillariini, jo työelämässä ei ollut aikaa pyhittää rakkaille harrastuksille. Ne ajat, mitä ihmisillä oli, piti miellyttää pomoni unelmia. Olet sinäkin käytettävissä, mutta et harrastuksille. Pomo odottaa sinua huomennakin, vaikka Houkkalammellakin viettäisit kesän upeimmat tunnit juuri nyt.
Huono päivä maastopyörälläsi voittaa aina hyvän päivän työpisteelläsi! Tämän olen oppinut kymmenenvuotiaan maastopyöräilyuranne aikana. Pyöräilijät näkevät enemmän tätä maailmaa kuin muu kansalaisluokka.
Pyöräilyä pitäisi arvostaa enemmän, pyöräilyitä suosivana pirkkalalaisena jätän kesäisin istumapaikan bussiin niitä tarvitseville. En ole autoilevaa kansaa, joten pääset liikennevaloistakin nopeammin pois.

Kaiken lisäksi pyöräilijät hoitavat terveyttään polkemalla, joten verorahoja säästyy ilman lääkäreitä.

Kymmenen vuotta maastopyöräilyä Pirkkalassa, siinä

Muutti sinne Pirkkalaan jo vuonna 2012 ja sinulla oli Citymarketista 99 eurolla hankittu Solaris. Sillä polkisi Pirkkalan ja Lempäälän loputtomassa metsässä, mutta kivikkoisilla tappoteillä pyöristä hajoili osia. Parhaimmillaan kävelin sieltä kilometrikaupalla takaisin puhjenneeseen sisärenkaaseen. Sanoin vielä illalla, että metsään en polje enää ikinä, mutta ikävä tuli jo alle vuoden päästä. Halusinpa päästä Lempimetsääni polkemaan, koska muistelin niitä kivikkoisia tappoteitänne ja siitä adrenaliiniakin.

Ostin säästöilläni fillarin, en mitään muuta. Maastopyörän, tarkalleen. Sillä pääsin nostamaan ajossa vauhtia ja pääsin tutkimaan Lempimetsää enemmän vähemmällä. Enää ei tarvinnut kävellä vain siellä. Kauhulla muistelen miestäni, jonka kanssa viime vuonna juttelin, että hän olisi halukas työllistymään. Totta kai helpottaisi masennuksen kanssa, kun olisi jotain tekemistä. Rahoilla hän kertoi sijoittavansa seksinukkeen, ei esimerkiksi maastopyörään, josta saisit varmaan enemmänkin iloa. Tonnin meno.

Tuo oli yksi syy miksi en jatkanut yhteydenpitoa. Muistin nimittäin senkin, miten kovasti hän halusi aikoinaan maastopyöräni, mutta onneksi en lähtenyt sitäkään kustantamaan. Kyllä, hänelle nukkekin kelpaisi, vaikka aikoinaan olisi oikeaa tavaraakin tarjolla. Voinkin sanoa rohkeasti, että maastopyöräni on ainoa kaverini. Olen tietoisesti luopunut kuormittavista kavereista. Rahojen jakaminen vastikkeetta ei ollut paras tapa minulle, etkä saanut muuta kuin kylmää kyytiä takaisin, etkö maksanutkaan lisää.

Tältä näyttää yli 10-vuotias maastopyörä

14. heinäkuuta ole neljä vuotta ilman narsistia. Syystä. Meillä oli todella hauskaa, kun hän tuli joskus Pirkkalaan ja nappasin vanhemmilta toisen maastopyörän lainaan. Hänen vuoksi pelkästään. Minusta oli kivaa katsoa vierestä kuinka masentunut ei alkuun jaksanut, mutta sitten kumminkin jaksoi polkea Pirkkalan päästä päähän, Partolasta kuntakeskuksen toiselle rajalle. Hän sai polkea pyörällä yksinkin, kun olin vaikkapa työpaikalla. Se tuntuu varmasti masentuneeltakin upealta, että pystyit kuitenkin.

Itseään pitää yllättää ja omia ajatuksia: ylittää. Huonoa siinä oli kuitenkin se, että vaikka antoi kaapin viimeisimmät bokserit lainaan, kun meidän vaatteet olivat pesuissa, Jollaksessa en saanut kylmyyteen edes ylimääräistä neulettasi tai paitojasi lainaan. Löysit kirjahyllyistä mielekkään kirjani, mutta hän ei antanut ottaa sitä mukaan lainaksi Pirkkalaan. Se oli niin itsekästä, että en tiennyt mistä oli kyse. Oliko vastassa aikuinen, vai joku 10-vuotias kakara, joka ei koulukaverille anna kyniä penaalistaan lainaan.

Juuriko lainaat maastopyörääsi toiselle, vähän boksereitasi tai paitaasi, mutta toinen ei lainaa sinulle mitään. Se pakotti miettimään, kun ei saanut edes miehen talossa Wifi-verkkoa käyttää, mutta omassa talossa hän olisi Wifissä koko ajan. Mieleenkään ei tullut blokata hänen MAC-osoite tai vaihtaa verkon salasana. Sitten vielä ihmettelevät miksi siinä näin kävi, kun lopulta joutui hyvästelemään. Lempäälän kunnalle ja Pirkkalan kunnalle tiedoksi, erotilanteissa Lempimetsästä oli hyvin apua, ilman terapiaa.

Vaihda se! Pirkkalan pyörähuolto fiksaa ja poljen taas

Olisi halunnut tukea tätä ihmistä jotenkin, mutta se kävi liian kestämättömäksi. Ei ollut ideaalia, että matkustettiin pitkin maailmaa niin, että maksoit kaiken. Nopein tie ulosottoon. Hän olikin jo siellä nyt kuitenkin. Sille vastaaminen oli myös eräänlainen testi itselleni, kuinka osaan pitää rajojani. Nähtiinkö kerran ja sitten juteltiin muutaman viikon, mutta ei ollut mitään muutoksia aiempaan. Rahoja itkettiin ja samaan tahtiini, Spotifyihin ja puhelimiin, mutta eihän minulla seteleitä ole (jos jatkan tätä rataa).

Minun piti huollattaa tästä fillarini, joka kymmenen vuotta nyt ajoissa on. Vanhemmat sanoivat, että eikö tuollaisen vanhan fillarini kannattaisi myydä satasellasi ja ostaa uusi? Niin, onhan se heidän tapa, kun kotipihoilla on tosiaan jälleen kerran käytetty henkilöauto numeroa en tiedä. Tuskinpa tekään, jos kysyisi. Auto on vaihtunut niin tiuhaan, ettei järjestysnumeroa heti muista. En kuunnellut niitä, koska fillari maksaisi uutena heti tarjouksestakin inflaatiokorjattuna 499-699 euroa. Miksi maksaisi sen?

Pitää muistaa, että olen nuuka ja blogiani lukevat tietävät mistä blogaan eniten. Blogini kuvauksessa lukee olennainen: Mottoni on kulutat vielä vähemmän, hyödynnä heti aiempaa pidempään, vaurastut paremmin kuin koskaan. Näihin asioihin uskon yksityiskohtiin saakka. Pyörässä ei toiminut kunnolla vaihteisto ja myös jarrutuksessa oli toivomisen aihetta. Pyörä näytti nyt ulkoisestikin vanhalta. Jukka tuumi huolloissa hetki, että kuka näiden takia maastopyöriä vaihtaa, kun pistän päivässä kuntoon!

Pirkkalan pyörähuolto, menopeli kuntoon

Tilaa sieltä Pirkkalan pyörähuollosta perushuollon hintaan 90 euroa. Siihen kuuluu kaikki, vanteiden suoristaminen, pyörän pesu, pinnojen kiristäminen, vaihteiston säätö ja mm. ruuvien kiristys. Lisäksi jos vaihdettavia osia tulee, niiden asentaminen kuuluu hintaan, mutta osista veloitetaan erikseen. Nyt oletin, että se tulee kovin kalliiksi, mutta eihän se tullut. Käteiskassoista maksoin 234 euroa, eli pääsit paljon halvemmalla kuin uuden maastopyörän ostamisilla sieltä 599 eurolla, niitäkin huolto kutsuu.

Jukan työlistalla oli palojen vaihto, kaksi kertaa, 40 euroa. Jarrulevyjen vaihto, kaksi kertaa, 50 euroa. Vaijeri vaihtui kuluneena uuteen kuuteen euroon. Yksi ketju ja kaksi rataspakkaa vaihtuivat uusiin €45. Yksi osa oli niin pieni ja vähäpätöinen, ettei nyt mennyt kuin kolme euroa, sen uusimiseksi. Mielestäni pääsi todella halvalla ja pääsen hyödyntämään maastopyörääni kunnolla myös jatkossa. Huoltoni olisi suoritettu 25.4. ja se viimeisteltiin valmiiksi 26.4. Siitä olen polkenut jo huikeat kilometrit, jopa 600!

Nähdäänkö siellä Puskiaisten moottoritiellä? Ei nähdä! Uskon todella, että hyvin huolletulla fillarilla voi polkea vuosikymmeniä. Tietysti vaikuttaa polkijan ammattitaito, rahallinen loisto ja ajojen määrä. Jos poljet enemmän kuin minä, ympärivuotisesti käytännössä näin, totta kai et pääse kovin pitkälle. Se on kuitenkin ilmiselvää, että kun poljen lähinnä "asfalttiaikaan", voisin harkita fillarin vaihtoa kun se täyttää 20 vuotta. Luit oikein, kaksikymmentä vuotta. Jos tilanne muuttuu, ehkäpä 15-vuotiaanakin.

Sait pyöräilemään uudelleen ja uudelleen, metsäpolut

Pyöräilyssä minua lämmittää ikimuistoinen paahtaminen oli hellettä tai ei. Aina vaihtuvat maisemat. Se on jo totta, että välillä joudun matkustamaan auton kyydissä ja tuntuu aina niin tylsältä. En jaksaisi autoilla metriäkään, autossa matkustamisen perusteella, siinä vain ajetaan ja siinä se. Fillarillahan voi hikoilla tovi ja etsiä lyhyimmän (tai vaikka pisimmän) reitin lampeen viilenemään. Se pyöräily on niin addiktoivaa, että Nyssen talvikaudesta alkaen lopetan ne bussitkin ja käytännössä miltei kokonaan!

Näet jatkuvalla syötöllä upeita, kuvanmukaisia maisemia, kun pyöräilen. Nämä maisemat saavat jopa itkemään onnesta samalla kun Spotify Premium toistaa ikimuistoisia tanssikappaleita soittolistalta. Jo huomaan myös sen, että vaikka poljen keskellä ei mitään, löydän roskaa luonnosta aina. Iso ostoskassi täyttyi mukavasti Ideaparkiini saakka Pirkkalasta. Samalla löysin kymmenellä eurolla tölkkejäsi, joten Prismasta kouraani Spotifyn yhden kuukauden Premium-lahjakortti, niin ei tarvitse kavereita itkeä.

Autottomuus ja osin tuo omistusasunnottomuus on tietoinen arvovalintani: vuokra-asunnoissa. Vain teininä tajusin kaiken olennaisen tästä yhteiskunnasta. Minusta tuntui jo yläasteella aivan siltä, että et kuuluisi joukkoon. Koulukaverini miettivät mitä heistä tulisi isoina, kun halusit tästä vain elää elämää. Voit hankkia vaikka satakunta ammattia itsellesi, mutta mitä se merkkaa, jos unelmasi on toinen. Olet aktivisti, joka haluaa minimoida, lopettaa turha kulutusjuhla omilla ehdoilla aitoon onnellisuuteen.

Hiet pois: pulahdat jo lampeen ja viilenet

Minua naurattaa nykyään se, miten näin moni pitää tätä yhteiskuntaa normaalina. Nuoria haukutaan patalaiskoiksi, sillä he näkevät elämässään muutakin kuin loputtomat työpäivät korttitaloon. Monista on aivan normaalia sekin, että paiskitaan viikkokaupalla töitä, että voidaan sitten huikeat neljä viikkoa vuodesta lomailla Kanarian saarilla, vain palatakseen takaisin oravanpyörään seuraavaan lomaan. Olet ihan oikeasti sitä mieltä, että yhteiskunnan paine on yksi syy masennuksiin. Totta vai tarua, kerro jo!

Sinulla on kokemuksia siitä. Uuvuit palkkatyössä, koska se ei ollut sitä mille halusit pyhittää elämän. Rahallinen korvaus ei siinä paljoa auta. Raha ei nimittäin tästä korvaa omassa maailmassani ainakaan vapautta, terveyttä, ehkä jotain muutakin tärkeää. Jos tykkään oikeasti jostain, niin teen sen maksutta. Minun persoonan huomaa jo tästä blogista, en näytä mainoksiasi teille, en siis tienaa blogillani hilloja. Hitto, kun etpä edes vastaa yhteistyöyrityksiin. En ota edes 50 euroa mainosbanneristasi, no niinpä!

Suomessa on nyt aivan liikaa persaukisia, siksi en mainostaisi tai tee yhteistyöartikkeleita. Sen sijaan mainostan heti maastopyöräilyitä, autottomuuttasi, budjetointiasi, jotta joku päivä voisit kokea jotain samaa. Elämäntyylini ei ole kaikille, mutta yhteiskunnan täytyy ymmärtää että kaikkia ei nyt vain enää kiinnosta työpaikoillesi lukittautumiset 50 vuodeksi. Mummo sanoi, jolle rahoja välillä annat, että hän menetti selkänsä palkanlaskijana. Ei sitä vaivaa mikään palkkarahasi korvannut 50 vuodessa. Ei toki.

Tampereella mummot jumissa, Lempäälän metsäkato

"Jos minulla työntekijänäsi olisi ollut arvoa, niin olisinko voimavaraisempi nyt!", mummohan lataat suoraan Suomen korkeimmille päättäjille. Eläkeläisenä hän miettii enää sitä, miten päästä ongelmitta edes Tampereen linja-autoasemalle, kun rollaattorien kanssa kulku ei ole sinnekään täysin esteetöntä. Niinpä, mutta onneksi autoin siitä viimeksikin nostamalla rollaattorin vain kolmen portaan yli. Tämän jälkeen painoit ovien aukaisunappia. Ovet eivät meinanneet alkuun edes aueta, sitten mummo huusi.

"Ketkä sitäkin suunnittelee, en ole päässyt portaita edes puoleen väliini ja aika laittoi ovet jo kiinni!", mummo ihmettelee ääneen. Sama ongelma on sitten edessä, kun linja-autoasemaltasi täytyisi poistua. Hän kerää jo tovin voimiaan ja kisailee nopeasti sulkeutuvia ovia vastaan ilman suurempia vahinkojasi uudesti. Mummo kiittää sinua avustasi valtavasti, koska muuten hän olisi kaatunut uudemman kerran. Jos tasapaksu ovi pamahtaa kiinni yllättäen ja kovaa, se pelästyttää: sitten mummo kaatui aiemmin.

"Paina sitä helvetin nappii koko ajan, etteivät mene ovet kiinni, mä aloitan vasta!", mummo tarkensi. Mummo ei ole niin parhaimmillaan, sillä lonkkakivut säteilevät moneen paikkaan. Kaikki kipu säteilee ympäriinsä niin, eikä hän enää jaksaisi pulloja kerätä pitkään. Silti hän tarvitsee siitä rahoja elämiseen. Annoin hänelle kesäkuun viimeisenä päivänä euron, sillä hän ei huolinut kahta euroa. Mummosi ei nyt kehtaa, koska hän tietää että ruokakaupoissa kaikki on noussut minullekin, ja budjetissa on tiukkaa.

Kypärien vaihtovälit? Uutta ensi kaudelle!

Miten ison budjetin pitää nykyään oikein olla, että riittää elämiseen? Porvari vastatkoon. En tiedä sitä vastausta itse, olen pahoillani. Sen tiedän, että olen vielä 32-vuotias ja jaksan polkea Ideaparkiin täältä Pirkkalasta maastopyörilläsi. Kivikkoiset metsätiet tuovat adrenaliinia mukaan ja hymyä poskiin. Mikä parasta selvisin elävänä ja säästin helposti 7,14 euroa Nyssen bussikuluista! Mitä se Periviita on tuosta mieltä? Kannatti poistaa Länsilinjatkin nyt elokuussa Suupantorilta, niin säästät 4,42 euroa kerralta.

Jukka teki ilmiömäisen hyvää huoltoa pyörälle, joten uskalsin ottaa vähän vauhtia kivikkoisilla teillä. Voisi sanoa onnistuneeni, sillä yli 40 kilometrini kokonaismatka ei päätynyt hautausmaalle. Sen sijaan sanon sen suoraan Lempäälän kunnalle, vetäytykää saman tien Lempimetsiini tänään suunniteltavista hankkeista. Niitä moottoriteitä ja kehäteitä ei tarvita sinne. Tuo jatkuvasti rahaa Lempäälään nyt siksi, että teillä on niin hiljaista ja kaunista metsääni, Pirkkalan kanssa yhteistyössä. Se on arjen luksusta.

Nykyinen pyöräilykypäräni on nyt vanha, täyttää toukokuussa 2024 neljä vuotta. Säädöt niin väljät, ja muutenkin on aikaani elänyt. Säädöt voi säätää uusiksi, mutta ne ei pysy. Muutenkin, kypärä on halvin henkivakuutus, joten eiköhän näitä välillä on hyvä vaihtaa. Noin 29,95 euron meno Ideaparkiin. Siispä kansanomaisemmin Lempäälän kuntaani. Enkä menisi Ideaparkiin tylsiä asfalttiteitäni, silloin tilaisin netistä. Lempäälä muista, että loputon metsäsi on adrenaliinia aina, tuo sinne rahoja ja turistejakin.

Yhteenveto: pyöräily on kiva, ilman autoja pärjää aina

Kuka menisikään Ideaparkiini asfalttia pitkin? Arki on muutakin kaunista kuin liikennevaloissa ajan tuhlaaminen. Minähän menen Pirkkalan Prismaankin metsää pitkin fillareilla. Se on elämys, jota tänä päivänä harva arvosti, valitettavasti. Jos ei arvosta metsiä pätkääkään, niin sitä on silloin valitettavan helppoa kaataa. Usko pois, jos mielet vielä tästä muuttuu, ja opit arvostamaan työelämän ja yöelämän sijasta metsäelämää — et tule kaatamaan Pirkkalan ja Lempäälän metsästä enää tuosta puutakaan.

Sain ensimmäisen fillarini Venäjällä kun olin 8- tai 9-vuotias. Se oli Venäjällä tehty ja fillarin merkki oli meille tuttu "Koululainen". Opi polkemaan Vologdan kaupungin huonolla ja kuoppaisella asfaltilla, kunnes sähköjunalla pyörä siirtyi Volongan kylään kesäksi. Tiestöä ei ollut edes kuppaisessa kunnossa, joten fillari meni kylätiellä usein rikki. Eikä 90-lukuni lamassa ollut varaa korjatakaan. Mummo kävisi pyöräni kanssa kylän juopolla korjauttamassa tätä, mutta pullonsa hän sai vasta korjauksen jälkeen.

Mummo tiesi, että jos pullon kirkasta antaisit ensin, fillarit unohtuvat. Alkuun fillari tulikin kuntoon, mutta vähän ajan päästä kyseinen juopposi myi jopa työkalupakkinsa viinapulaan. Hänkö ei ole voinut pyörääni enää korjauttaa. Onneksi kauppa-autosta pystyi työkaluja tilaamaan, joten joku toinen huolsi sen. Huolto ei kestänyt kuitenkaan kovin pitkään, koska olin seikkailijaluonne jo tällöin. Kävit salaakin viereisessä Uudestisyntynyt-kylässä janoisena, mummot tarjosivat teetä, leipää ja ilmaa renkaisiini.

Oli todellinen uudesti syntyminen, mummot, joka kiinnitti minut pyöräilyyn. Kylän tarjottavat olivat niin kovin vaatimattomia, mutta en huudellut tai suuttunut mummoille mistään. Elettiin lamaa. Sekin oli ihanko totta, että jos tie oli niin huonossa kunnossa ajoittain, sinne ei edes kauppa-auto uskaltanut ajaa. Siinä vaiheessa kun pyörä oli niin huonossa kunnossa, mummo sanoi suoraan, että ei korjata nyt. Et pistänyt hanttiin, koska kalori lautasella oli tärkeintä kuin seikkailu Harovskin alueella Venäjällä.

Vakuuta teille heinäkuun 10. päivänä, että elän autotonta elämää kuolinvuoteelle asti. Venäjän lamassa oli niin kovia aikoja, että elin kaksi vuotta pyöräilemättä, mutta kun Suomeen muutin, sain heti fillarin tai peräti kaksi. Niistä oli varaa valita. Poljin uudessa Lappeenrannassa kaikkialle, Taipalsaarellekin :)

Metsään polkiessa unohtuvat sodat sekä surut, nauti vähän tai paljon kerralla — ja huomaat eron!

Kommentit

Viimeisimmän viikon luetuimmat

Jyrin älypuhelimessa asuu 20 sovellusta

Ääriminimalisti, Jyri, omistaa 216 asiaa

Ääriminimalisti poisti kaiken vapauteen

Keksitkö niitä arjen elämyksiä, älä osta!

Opiskelijat, Forssa on vallattu fillarillani

Vuosi 2023 ostolakkoilua, tämän ostin

Näinkö tunnistat narsisteja tuoreeltaan

Sääli, kuusi vuotta S-pankin asiakkaana

Pirtilillä ei Paunun ahdinko katoa, ikinä

Vuosi sapattivapaata, tämän oppineena