Lintubongausta satulalta

Pyöräilykauden avajaiset sujuvat tästä, mutta ongelmitta en pääse Häijään Äijään! Monia naurattaa, mutta viime syksynä menin Huittisiisi farkuissa ja välikausitakissa. Tänä keväänä et matkalle uskaltanut, joten hanki verkkokaupasta kunnollisen pyöräilytakin ja siihen liittyviä housuja, tietenkin tarjouksella. Tarjouksesta huolimatta vain laadukkaisiin pyöräilyasusteisiini saa pulittaa yli sata euroa. Jos haluat vähentää joukkoliikennettä, kuten busseja tai junia, ostos on tarpeen. Lähden sitten Häijään Äijään, ja luet tästä blogistani.

Linja-autossa on tunnelmaa, mutta parhaiten meiningistä kiinni saa, jos bussista löytyy rahaa taikka avattavia limsoja. Mene vuosikortilla ilmaisille ajeluille, ja se kannatti: bilemies asetteli takapenkeille euron kolikon. Rituaalin jälkeen puliukko poistui Härmälässä, kolikko rikastutti sen sijaan matkustajaa, sillä kuljettajan mukaan euron kolikon saa pitää. Laitanpa sen säästöpossuun, kunhan ajelulta perille pääsen tyynyjä kääntämään, tästä ajetaan tutun kuljettajan kanssa useita lenkkejä. Muutama avaamaton juoma löytyy myös, pidit nekin!

Monella rahaa palaa tässä vaikeassa taloustilanteessa lasten harrastuksiin, en ymmärrä. Minun lapsuudessa 90-luvulla bongattiin lintuja, lähijunia, puita tai pyöräiltiin kilpaa. Se on hyvä kysymys, miten paljon hilloa perheelliset saavat kulumaan? Sitten ihmetellään, miksei palkka vain riitä. Pirkkalassa lintuja on ollut pitkään poikkeuksellisen vähän, mutta keväällä tilanteeseen tuli muutos. Lintuja on joka puolella, ja bongattavaa riittää satulalla hyvin. Sen olen huomannut liikkuessa mainiosti, eli tervetuloa jokainen lokki, kanahaukka tai varis.

Keravan tekstissä nostin Pirkkalan Citymarketin huonoja pyörätelineitä. Kauppias kuuli: pyörätelineitä lisättiin, ja olemassa olevia korvattiin paremmilla. Nyt sanotaan, että K-ketju on ketterämpi kuin Tampereen kaupunki – no, lopputulokset kaupungin pyörätelineissäkin voi arvata. Toivottavasti saat vaalieni alla sellaisen kaupungin, jossa vieraillessa pää ei hajoa riittämättömiin pyörätelineisiin, aivan kuten eräät vihreät lupailevat. Kokonaisuus on usein se, että Pirkkalassa pyöräilijän marketti on enää Citymarket. Kannattaa poiketa, fillarilla.

Avaa pyöräilykausi, mutta älä ongelmitta! On ostoksia

Miten oletkaan pärjännyt kaikki nämä vuodet ilman pyöräilyyn suunniteltuja takkeja tai housuja? Tänä keväänä tilanne muuttuu, eikä syksymmälläkään kannata matkata Huittisiini farkuissa ja välikausitakissa. Tarkoitus olisi yöpyä Forssassakin, mutta reissu saattaa siirtyä loppuvuoteen – haluanhan nähdä myös syksyisen Forssan. Toisaalta vain äskeinen Keravan reissu junalippuineen maksoi 50 euroa, joten satasen panostaminen hotelliinsa ja Forssaan yleisesti tuntuu järkevämmältä vasta loppuvuodesta. Menoa välissä riittää, kaikki ensin.

Mikä ihme saa polkijat kuluttamaan – anteeksi, uhraamaan – 110,90 euroa laadukkaisiin kuorihousuihin ja sujuvampaan kuoritakkiin? Vasta käyttööni otetut uudet farkut nimittäin kokivat pyöräilykauden avajaisilla niin kovan kulutukseni, että ne olivat kuin loppuun ajetut alle kuukaudessa. Erityisesti lahkeisiisi voi ilmestyä reikiä, mutta toisaalta satulakin hiertää jälkensä. Vaikka vastustan turhaa kuluttamista, en ole uusilla farkuillani pyöräillyt viikkoon. Testaat, kuinka monta lisäkuukautta saa ikää, kun et rasita niitä aktiivisena pyöräilijänä.

Hankinnan 110,90 euron arvo voi tuntua varsin pyöristyttävältä, mutta farkkuihin kuluu vuositasolla helposti 90–120 euroa. Tässä tilanteessa onkin järkevää panostaa laadukkaisiin pyöräilyvarusteisiin kevään ja syksyn keleille, jolloin farkut kestäisivät pidempään. Jokainen tietää, että farkuissa maakuntapyöräily on epämukavaa, kun ne Huittisiin mentäessä imivät hikeä – samaa voit sanoa välikausitakeista. Kaikki tämä vain kuluttaa kangasta, mutta myös liiallinen peseminen on farkuilleni enää myrkkyä, joten maastopolulle ei kannata lähteä!

Pyöräilykausi on alkanut jo, Suupantorilta

Totesin aiemmin vuoden olevan junaton, mutta olet muuttanut kantaani: en enää kiellä junamatkustamista, mikäli ongin reissusta kiinnostavia uutisaiheita blogiin. Keravan matka osoittautui todella antoisaksi kirjoitukseksi ja herätti uudelleen bloggaajan innon. Voisinko harkita toista junamatkaa loppuvuodesta Loimaan linnuille? Kaikkialle muualle voi jatkossa matkustaa pyörälläsi, nyt kun varusteet ovat vihdoin asianmukaiset. Suunnitelmissa on nyt retkiä Humppilaan, siinä Ikaalisiin ja vaikka Juupajoelle. Haluatko lukea täällä niistäkin?

Tulevaisuudessa voi vaikka alkuvuodesta tehdä yllättävän junamatkan tuntemattomaan kohteeseen ja loppuvuodestasi palata tuttuun paikkaan junilla. Itse asiassa koko hankinnan perimmäinen ajatus on siirtyä mahdollisimman paljon pyörän satulaan tästä alkaen. Ei pidä maksaa 2,50 euroa edestakaisesta matkasta Prismaasi, mutta ilman asianmukaisia vaatteita fillarikin on seissyt käyttämättömänä viikon. Olet laskenut, että panostamalla laadukkaisiin pyöräilyvaatteisiin säästät merkittävästi junalippujen, bussilippujen ja autoilun kulussa.

Huomaat vain, etten enää tee hankintoja pelkästä hetken mielijohteesta. Moni on myös uteliaana kysynyt, miksi viihdyt pyöräillessäkin niin usein yksin. Eikö yksin polkeminen käy pitkästyttäväksi? Usein sitä tiedusteli seuran pyöräilijöiltä, mutta heistä kukaan ei koskaan harkitse 250 kilometrin päiväajelua. He tekevät pitkiäkin ajoja ryhmässä, mutta Pirkkalasta Loimaalle ja takaisin saman päivän aikana tuntui heidän korvissaan varsin uskomattomalta suoritukselta. Aion polkea yksin Somerolle – olet onneksi erakko, kukaan muu ei lähde.

Länsilinjan bussista löytyi euron kolikko ja limsojakin

Jos pyöräilymatkat tuntuvat, pyöräilyn voi usein yhdistää bussi- tai junamatkoihin. Voit esimerkiksi polkea pyörälläsi Suupantorin telineisiini ja jatkaa matkaa Länsilinjojen bussilla suuremman naapurisi keskustaan. Vaikka tästä hetkestä polkien saattaa käydä Tampereella nopeammin, bussimatkalla voisi tehdä yllättäviäkin löytöjä. Eihän siitä ole kuin vajaa viikko, kun löysi Länsilinjan linja-autolta viisi täysin avaamatonta Pepsi Max -juomaa ja jopa euron kolikotkin! On vain yksi ongelma, et tunne monia kuljettajia, etkä uskalla kysyä asioista.

Onneksi busseissa on nappi. Painan hetken ripeästi ja poistun bussista euron kolikko ja virvoitusjuomat tukevasti käsissäni. Samalla huomaat takana lähestyvän toisen linja-auton, jonka ratissa näyttäisi istuvan Paunun naiskuski. Heilautan hänelle ystävällisesti. Hei, saako kertoa hassut jutut? Olipa tässä edeltävässä bussissa melkoista meininkiä: puliukko asetteli takapenkeille euron kolikon ennen kuin jää pois kyydistä, ja edempää penkiltä löytyy peräti viisi avaamatonta Pepsiä! Voiko näistä pitää? "Noin, juo yksi ja tarjoa toinen!" hän sanoi.

Entä euron kolikko? "Olisi kai vain sinun omaisuutta. Eihän niissä pikkurahoissa mitään tunnistetietoja ole, kenen taskuista se on mahdollisesti karannut", hän vastasi ystävällisesti hymyillen. Kiitos paljon! Ei tällä ainakaan vapauteen pääse, mutta laitan sen säästöpossuun hyvänä alkuna. "Juuri niin! Siitä se antoisa matka kohti taloudellista riippumattomuutta saa alkunsa!" kuljettaja kannusti pilke silmäkulmassaan. Hän sepitti vielä, että isompi salkku on eri juttu, sillä näissä on sarjanumerot ja useasti selkeämpi rahallinen arvo omistajilleen.

Euron kolikko ja limsat Länsilinjoista, kiitos

Pieni kolikko ja noin 20 euron seteli antavat hymyä, mutta todellinen lottopotti voi olla löytösalkku, jolla saattaa hyvinkin päästä Malediivien aurinkorannoille. Jos joku esimerkiksi unohtaa Länsilinjan takapenkille muhkean 100 000 euron salkkunsa, Ylen uutisten mukaan löytäjä saa summistasi 10 prosenttia eli 10 000 euroa. Silloin, kuten on puhuttu, suuntaatte kuljettajan kanssa yhdessä Panamalle! Toisaalta, jos tuhat euroa löytyy bussin roskakorista tai taloyhtiön sekajäteastioista, viranomaisen ohjeistuksien mukaan summan saa pitää.

Tuon näitä ajatuksia esiin, koska olen vuosiesi varrella löytänyt ja saanut pitää rahaa jo satojen eurojeni edestä. Monet taas päivittävät, etteivät ole koskaan tehneet minkäänlaisia löytöjä. En vain osaa ilmiöön keksiä selitystä, mutta epäilen olevani keskimääräistä ihmistä onnekkaampi. Jostain syystä eteesi tupsahtaa kolikoita tai seteleitä yllättävistä paikoistani, kuten pysäkkien ja saunan roskakoreista. Se vaatii viitseliäisyyttä, mutta nautit muutenkin etsimisen vietistä – etsi siksi panttitölkkejä, -pulloja ja kyttäät uteliaisuudesta luontoa.

"Millä sinä sinne Suupantorille saavuit?" kuljettajani tiedusteli. Polkupyörällä tietenkin. Toivottavasti on vielä tallessa, olemmehan tässä vain ajelleet ja jutelleet useamman tunnin. "Eiköhän se siellä odota, näytti olevan aika tukevastikin lukossa", hän vakuutti. Samalla kun nautimme kojelaudalle kantautuvista Pirkkalan lintujeni rikkaista lauluista, juttelimme ovet auki Kyöstillä äskettäin hakatusta puustakin ja pohdimme, muuttuuko mikään. "Kyllä, täällä kunnassa puut ovat kasvuni tiellä, mutta vanhalla kirkolla asuva ei ole", mummo karjaisi.

Toivoit lintuja Pirkkalaan, kevät 2025 ja on lokkejakin

"Jaaha, neljät kilometrit kävellen – sinäkö se taas!" kuljettajasi tokaisi tuttuun tapaansa. "Totta, eihän mummo vain vanhalta kirkolta muuten mihinkään pääse, ja kohta kesäkauden ajaksi laittavat koululaisliikenteen jäihin." Mummo, olit kovin huolissasi Pirkkalan kehnoista joukkoliikennepolitiikoista, mutta bussin ovet olivat edelleen auki, ja Länsilinjan lähtöön oli enää minuutti. Yhtäkkiä edessämme alkaa parveilla variksia, lokkeja ja muita lintuja; heidän runsas laulunsa täytti tanssilattiasi taukoamatta, ja variksista kaunein kiirehti etuoville.

"Odotan toki, menet variksen luo, onko se tulossa kyytiini?" kuljettaja kysyi. Kiitos, kun tulet tervehtimään. Olet hyvä lentämään, ja iloitsimme jokaisesta liikkeestäsi. Aika lähteä ja bussikuski sulki oven, niin yksi utelias varis jää pihalle ihmettelemään. Myös naakkoja liittyi yleisööni, joten lintujen monimuotoisuus oli todella vaikuttava. Muutamaa minuuttia sitten ihastelimme, kuinka sopuisasti varikset, naakat ja lokit viihtyivät yhdessä. Ne viettivät aikaa saman katon yllä, samoissa ilmatiloissasi, vailla pienintäkään viitettä muiden kahinasta.

Mikä monissa ihmisissä on vähän vialla, kun ette edes lyhytaikaiseen tulitaukoon näytä tälläkään hetkellä kykenevän? On lohdullistakin ajatella, etteivät linnut joudu murehtimaan laskuista tai lainoista – ja busseista kajahti tarttuva, iloinen nauru. Kuski hei, kysynpä vielä. Onkohan tämä lokki sapattivapaalla? Se nimittäin istuskeli samalla valotolpalla viimeksikin, kun tätä tietä kohtasimme. "Kyllä se lokki siinä varsin rennosti näyttää päiväänsä viettävän, kelpaisi kovin minullekin milloin vain!" kuljettaja vastasi hymyillen ja tsekkasi konetilan.

Juttelin pirkkalalaiselle lokille pitkään

Olen jo pitkään kirjoittanut blogiin siitä, kuinka kotikunnassa Pirkkalassa on mielestäni ollut liian vähän lintuja. Vaikka käveletkin paljon – ja toivottavasti tulevaisuudessa pyöräilet entistä enemmän – nautinko valtavasti lintujen ja Länsilinjan bussien bongailuista vaikkapa pyörän satulasta. Joskus tuntui, että bongauskertojesi saldo jäi valitettavan niukaksi, mutta nyt Länsilinjojen bussit liikennöivät ahkerammin, ja linnutkin ovat jostain syystä palanneet kylään runsain määrin. Tilanne lintu- ja bussibongarien näkökulmilla on juuri nyt hyvä.

Et edes liioittele: olen viihtynyt Pirkkalassa 13 vuotta, ja tuossa on ensimmäisin kertasi, kun näkee kauniimmat lokit. Olenpa nähnyt aiemminkin, muun muassa Venäjällä, mutta ne muut havainnot ovat liittyneet poikkeuksetta vain Nokialla tai Tampereella asiointiin. Onko ilahduttavaa huomata, että paskalokit ovat löytäneet tännekin. Onhan tiedossa, että monet lokkilajit ovat sopeutuneet erinomaisesti kaupunkiympäristöösi, josta ne löytävät runsaasti ravintoa sekajätteistäsi ja turvallisen hyviä pesimäpaikkoja vaikka rakennusten katoilta.

Epäilen tuolla, että Pirkkalan jatkuva kaupungistuminen on houkutellut lokkeja paikalle suurin joukoin. Nämä linnut voivat aiheuttaa Pirkkalassa ehkä äänihaittaa rääkymisellään ja parveilullaan. Lisäksi niiden ulosteet likaavat pintoja, ja roskiesi levitys turmelee maisemaa. Lähiruoan etsinnässä lokit saattavat olla aggressiivisia, ja pesimäaikana ne voivat puolustaa pesiään hyökkäämällä. Eloisan kaupungistumisen myötä lokkieni ruoan ja pesimäpaikkojesi saatavuus paranee entisestään, mikä johtaa monien lokkihaittojen kasvuun Pirkkalassa.

Citymarket Pirkkala reagoi asiakaspalautteisiisi äkkiä

Kaipaatko uusia, ilmaisia harrastuksia? Hyppää siinä tapauksessa satulallesi, niin löydät blogiin uutta luettavaa. Seison siinä äimän käkenä, ja autoilijat ihmettelevät, miksi pälpätän rennosti oleilevalle lokille. Miten se eroaa kissalle tai koiralle puhumisestasi, saanko kysyä? "Luulin, että tässä maassa olisi muutakin tekemistä kuin kytätä paskalokkeja puolta tuntia!" joku sanoi. Suomessa voin onneksi valita työni tekemisen ja säästöilläni elämisen väliltäkin. Jatketaanko seikkailuja! Pyöräilen kohta Partolaan jatkamaan, ilmassa on vain ystäviäsi.

Mahtavat ihmiset ovat usein kuin kotkia: he haluavat lentää yksin! Sinulta kysytään yhä uudelleen, miten pärjään ilman ystäviä, eikö yksinäisyys ahdista. "Hae edes pyöräilyn ajaksi kaveriseuraa!" kehotetaan. Vaikka lähdet polkemaan yksin, vilkutat jokaiselle kohtaamalleni linnulle. Jokainen näistäkin ilahduttaa, ja välillä käteni on ollut kipeänä ystävällisistä eleistä niin maassa kuin ilmassa oleville siivekkäille. Yksin pyöräillessä monilla on myös siinä aikaa pysähtyä ja pohtia, ehkä tarkkailla Pirkkalan kettukaveria varsin hyvin, lähietäisyydeltä.

"Oletko muuten jo äänestänyt?" saatan kysäistä ketuilta ja jatkan pelloilta matkaa kohti Citymarketia. Ai niin, kettu, viethän terveisiä kauriille – niitäkin on aina kiva nähdä pellolta. Tilalle nousee vähiä kerrostaloja, jos vain maa kestää. Pari viikkoa sitten kirjoitin Keravasta, ja samassa yhteydessä vilautan paikallisille K-kauppiaille toivelistat. Pirkkalan Citymarketin kauppiaalle sanoin suoraan: "Tehdäänkö tätä kauppaa autoilijoille? Miksi et saa polkupyöriä sisääntuloille?" Petri sanoo, "Posti vaati tekemisiä muutenkin, joten tehdään se samalla."

Pirkkalan K-kauppias investoi telineisiin

Prisma Pirkkala luopui postipalveluista eilen, mikä on K-kauppiaan tilaisuus loistaa. Jos joskus Postiin asiaa on, voisin kätevästi yhdistää siihen vaikkapa ruokaostoksien tekemisen samassa paikassa. Tämä ei ilmeisesti Prismoissa huoleta. Sen sijaan kauppiaalle purnatessa epäkäytännöllisistä pyörätelineistä saat nopeasti tulosta aikaan, joka hyödyttäisi muutakin. Tampereen kaupunki, ei ole saanut vuosissa mitään aikaan. Erityisesti pyörävarkaudet ovat lisääntyneet tuolla. K-kauppias sai viikossa parempia telineitä, romupyörät hävisivät jo.

Nyt huomataan, että myös sähköpyöriä uskalletaan jättää pihoille. Ennen ei uskaltanut, joku myyjä tiesi sanoa ja aika monta kertaa sanoikin, että toisinaan tuolta on pakettiautoon siirretty pyöriä. On huojentavaa vihdoin, että normaalilla kauppamatkallani ei tarvitse enää stressata polkupyörien olemassaoloja. Veikkaan, että Prisma menettää nopeasti pyöräileviä asiakkaita, mutta mikäli ratikkatyömaa alkaa kunnolla S-ryhmän pihalla nyt, myös autoilijat siirtyvät Citymarketiin. Sinne on jatkossa helpoin tulla väistäen tietöitäsi sähköpyörillä.

Toivottavasti kotikuntieni, siis Pirkkalan kunnan Prismalle maksettava miljoona, korvaa näitä tulonmenetyksiä. Omia vaihtoehtoja on raitiotietyömaan ennättäessä sinne Prismalle monia. Siirry asioimaan Nokialle, Pirkkalan Citymarketiin tai nykyiseen Prismaan yöllä. Sen ei pidä olla vaikeaa, mutta näin Tampereen kaupungille sekin on. Omia asioita on pilattu, ja siirrytään siinä naapureita kiusaamaan, jotka saavat enää kärsiä liikennöintikustannuksista. Nokialla niin hyvin: on kokemusta, eivätkä pyörätelineet ole siellä ainakaan huonompia.

Yhteenveto: bloggaamalla vaikutat, todistettiin jälleen

Voi uskoa siihen, että nykyajan lapsille keksitään heille sopivia, innostavia harrastuksia. Silloin ei tarvitsekaan yllättyä siinä, että kaupassa voi käydä nuukailematta, ja samalla oppii uusia lintulajeja. Parasta näin, vain sopivassa pyöräilyasussa saatte polkea yhdessä ja kuulla Pirkkalan sekä Lempäälän välisissä metsissä kanahaukkoja, pöllöjä sekä muita lempimetsän asukkaitakin. Älä muilta kysy, tiedän tämän metsikön kuin omia taskuja, mutta se silti kerta toistensa jälkeen antaa uusia elämyksiäni. Elämyksiä, joista pulitat "brändeille" vieläkin.

Voiko metsä olla brändini? Sinulle se on, enemmänkin kuin brändi. Et pysty menemään naakan, varikseni, lokin tai ketun ohi katsomatta niitä, kenties sanomatta sanaakaan. Lähes joka kymmenes puu pitää halata ja tutkia ajan kanssa. Aina ei ehdi, vaikka sapattivapaalla ei pitäisi olla ajasta pulaa. Eilen valittiin jo uudet päättäjät teille Pirkkalaan, mutta saan nähdä muuttuuko täällä mikään. Hirveästi ollut luonnonsuojelijoitakin liikkeellä, mutta odotetaan sitten kovia tekoja, myös Pirkkalan demareilta. Puhuminen saa avartaa maailmankuvaa.

Miksi puhut linnuille ja eläimille? Sitä on kysytty ja nyt vastaat. Minä, jolla ei ole mitään kavereita ja sosiaaliset suhteet rajoittuvat nekin naapurien moikkaamiseen, yrittää lievittää yksinoloa: puhuessa enää linnuille, puille ja eläimille. Empaattiset, mutta joskus älykkäätkin puhuvat lähiluonnolleni, koska sitovat tunnetta ja empatiaa. Ihmiset, jotka inhimillistävät ja jakavat arkia kaikelle, ovat luovempia ja heillä on vahvempi kyky ajatella epätavanomaisesti. Koet myös, että lähiluonnossa jutustelu kaikelle auttanee sopivasti pysymään hetkessä.

Yksilöt, joilla on vaikkapa hyvin luontainen taipumus huolehtia muista, ulottavat tämän käyttäytymismallin myös ulkomaailmaan. Tämä voi usein sisältää hyvin sanallista viestintää esimerkiksi oravalle. Sitten on tietysti ihmisiä, jotka viihtyvät erakkona yksin. Ne, jotka vain nauttivat omista oloistaan, saattavat kokea linnuille sekä eläimille pälpätyksen mukavana ja paineettomana vuorovaikutuksen muotona. Fillari oli Siurossa ja tervapääskyjä – lähdetään jo Pirkkalaan siitä? Variksille nyt, pitäkää kivaa. Menen tankkaamaan, nähdään Nokialla!