Jumissa tanssilattialla

Yli kaksi vuotta ilman elokuvia, mutta tässä lähdetään linja-autolla valkokankaalle. Lopetin elokuvien katselemisen toukokuusta 2023, mutta televisiosarjoissa luovutin tätäkin aiemmin kai toukokuussa 2016. Vapaa-ajalla pyöräilen, kuuntelen tanssimusiikkia ja fiilistelen rakkainta maailmaa tämän blogikirjoituksesi vuoksi. Elokuvat ovat nykyään kaikki lähes kolmituntisia, ei tuollaista aikaa edes jaksa näille pyhittää. En jaksa keskittyä, joten se viisiminuuttinen biisi tuntuu paremmalta – sen aikana saa olla muutakin, tanssin vaikka.

Hyvä, täytän 35 vuotta marraskuussa, mutta testamenttia ei ole eikä tule. Monet testamenttaavat omaisuuttaan: autoja, reilusti omakotitaloja ja kokonaista metsää, mutta entä jos kaapistoni esittelevät tyhjyyttä ja käyttötililläni on satasia? Vuokra-asuntoja ei voi laskea omaisuudeksi, eikä mikään ajassa muutu – tulen aina asumaan vuokralla. Moni sukulaisistani onkin tehnyt testamentin, mutta minulla on toisia ajatuksia. Perhettä en tule perustamaan, lapsia en tarvitse ja lähden oravanpyörästä tasan viimeisenä onnekkaana.

Lapuan-matkalla kohtasin 14. heinäkuuta jälleen kerran esteen kasvuseudulla. Alle kaksi vuotta sitten valmiiksi asfaltoitu autotie ja pyörätie jyrättiin jälleen kerran. Piti siis kiertää, ja aikamoiset kierrokset siinä kieltämättä teinkin ehtien linja-autoon. Kunnasta ei tähän saa vastausta, mutta paljonko rahaa haihtuu numeroina oikeasti turhaan? Paikkoja tehdään, sitten joku päättää tehdä uutta alueella, ja taas pintoja rikotaan sekä asfaltoidaan. Tässä jutussa peräänkuulutan kasvuseutuni numeroita ja vaadin kunnalta säästökuuria .

Joo, ääriminimalistilla koko omaisuus on vain 200 asiaa. Tämä lukema voi kuulostaa monesta uskomattomalta, ja täältä tulikin todella harvinainen saavutus, mutta minulle se on ote kohti syvempää merkitystä ja unelma suuremmissa: vihreää kaupunkiympäristöä, jossa luonto ja arkki rauhaa ovat täältä. Viime maanantaina olin tutkimasta Lapuaa ja löysin Etelä-Pohjanmaalta etsimäni. Tanssimusiikkia, täällä lähti lapasesta. Tuli todella vapauttava olo, enkä hetkeäkään tuntenut, että jotain tästä elämästä puuttuisi Lapuanjoen varrella .

Tulkaa sisään, Pirkkalan Citymarketiin. Ravintolakäytävällä tehdään parasta aikaa rasvaista ruokaa, ja ihmisiä on jonoksi asti. Jonon ja pöytiesi keskellä seikkaillessani kaupassa makeisosasto on varmaan ensimmäisenä sisään astellessa. Tuntuu pahalta, koska nuorempana tähän sortui aina. Vasta 24-vuotiaana tajusin lopettaa makeiset. Aloin katsella tuote-etikettejä muissakin pakkauksissa, erityisesti maito-osastolla. Yhtäkkiä 95-kiloisesta nörtistä tuli 80-kiloinen lauta. Tähän pystyy kuka vain, ja käsittelet tutkimuksia asiasta.

Vain puoli vuotta on takana päin, ja olen hyödyntänyt vankkaa kirjekuorimetodia. Paljastan tänään puolen vuoden kulutukset numeroinani. Vaikka kirjekuorimetodini käyttö ei jatkukaan sellaisenaan, annan uusia vinkkejä siihen, kuinka hyvältä Dave Ramseyn kirjekuorimetodilta olen päässyt säästämään. Kerron täältä entisestään, miksi kirjekuori tai tavallinen Penno-budjetointi ei meille välttämättä sellaisenaan toimi. Kysymys kun on siitä, että seuraat lähinnä toteutunutta kulutusta, kun voisi antaa jokaiselle eurolle sitä työtä.

Lapua. Jo nimi itsessään herättää mielikuvia menneisyydestä, niin traagisista kuin vaikka juhlavista hetkistä. Minulle, joka olen suuntaamassa kohti Etelä-Pohjanmaani maisemia, Lapuanjoen vartta, tuntuu kuin astuisin kieltämättä suoraan Suomen tarinoiden keskiöön. Runsaan 14 000 ihmisen kaupunki voi olla muuttotappiopaikkakunta, mutta se ei haittaa tätä nuukaa matkaajaa. Päinvastoin, joskus tuntuukin siltä, että kasvukeskuksille on etsittävä rauhallisempaa vaihtoehtoa. Lapua, vaikuttaa juuri minunlaiselta New Yorkilta.

Jotakin tapahtuu. Kävelen 50 kilometriä Valkeakoskelta Pirkkalaan. Pystynkö vaikka kuvaamaan asiaa sanoin? Uskon, että tämäkin matka ja sen herättämät ajatuksesi ovat seurausta ympärilläni virtaavasta elämästä. Olenhan noussut – tai paremminkin paennut – lähes kuolleesta yhteiskunnallisesta ekosysteemistä. Parempaa kohti: yhteyttä luontooni ja maailmaani, ilman autoja tai sitä ajokorttia, juhannus ilmassa. Autot ohittivat taukoamatta, ja kaikilla oli pistävä kiire mökille. Otin rauhallisesti ja jatkoin vain kävelyä vuokrakotiin.

Saunaosaston kylpyhuoneremontti on hei tässä taloyhtiössä valmis, ja pääsin kyllä saunomaan, mutta kokemuksestani puuttui hilpeys – homeläikät kun olivat edelleen penkeissä. Ensinnäkin, saunojista oli todella hyvää, että saneerausyhtiö pystyi säilyttämään aiemman työnjäljen , vaikka osittainen purkaminen saunan laatoitusten vaihtamiseksi olikin välttämätöntä. Sen jälkeen ryhdyttiin kuivattelemaan kosteutta ja laittelemaan kaikenlaista uutta kylpyhuoneisiin, mutta ovet rikkinäisten tilalle jäävät jostain syystä vailla kauppaa.

Hintaralli on tänään arkipäivää, ja silti mieli haluaa matkustaa. Tämänkertaisessa tempauksessani pyöräilen viiden kunnan alueella käyttäen tähän kaikkeen hauskat 2,93 euroa. Matkakilometrejä on vain 65. Kun viestini on "nuukailu" ja kulutusyhteiskunnan kyseenalaistaminen, ylenpalttisen pröystäilevä tai monimutkainen WordPress-sivusto voisi olla ristiriidassa sen kanssa. Teeman puhtaus ja viesti korostavat, että tärkeintä ovat sisältö ja sanoma, eivät ulkokuori tai CMS . Täällä on tavallaan "digitaalista nuukailua" itsessään.

Vaikka terveyskeskus on aivan tässä Pirkkalassa, tieni vei tällä kertaa Länsilinjoilla yksityiselle suuhygienistille. Hinta on todennäköisesti heti kolminkertainen julkisiin verrattuna, mutta täällä sisältyy soodapuhdistusta ja nykyajan hammaskivenpoistovälineet, mukaan lukien ultraäänipuhdistus. Matka taittuu bussiajelulla Tampereen megaruuhkiin , ja toivottavasti ehdin toimenpiteeseen ajoissa – lähden nimittäin yli kaksi tuntia ennen aikaa. Ihan sama mitä vastaanotossa joku tästäkin tuumaisi, parempi ajoissa kuin tieruuhkassa.

Inflaatio käy ja ääriminimalisti joutui painimaan 873 euron budjetilla. On tullut ilmi, ettei täältä ole välttämättä varaa syyskuun pyöräilymatkaani Forssaan yöpymisellä, jos yksityiseltä suuhygienistiltä tulee miltei 160 euron lasku. Sitten verottaja muistaa mätkyllä, joten siihenkin pitää varautua. Onneksi pyöräilysi Nokian Prismaan on edelleen vehreätä ja meluisaa . Matkani varrella ei ole edessä tai takana työmaita, toisin kuin Pirkkalan Prismalle tänään ja vielä huomennakin. Rakasta kaupunkia nimeltä Nokia; siellä sielu lepää kauan.

Vuokranantaja lähetti toukokuun alusta tiedotteet: saunakielto jatkuisi ja pitkään. Purkutöitten edetessä ilmeni, että kolmekin vuotta sitten suoritettu saunaremontti joudutaan purkamaan. Työmiehen mukaan se kosteus on siirtynyt niin syvälle rakenteisiin, että mitään ei voida jättää ennalleen. Taas mietin, olisiko vuokranantaja säästynyt tältä, jos hän olisi vain kuunnellut asukkaita tai isännöitsijää aiemmin! Remontti kestää siitä pitkään, mutta saan veikata kaiken olevan valmista kesän edetessä. Olet enää todella harmissasi.

Oletko kuullut siitä, että käteinen opettaa rahan arvossa, käteinen toimisi aina ja käteinen on yksityistä? Onhan myös totta, että käteinen on rehellistä maksamista, kasvokkain. Tänä maanantaina lopetan kaikki korttimaksut, eli siirryin käyttämään käteistä kirjekuorimetodin avulla. Raha ei ole vain numeroita pankkitilillä, eikä siitä luopuminen ole läheskään niin helppoa kuin lähimaksaminen. Korttimaksaminen on helppoa tasan yhdestä syystä: rikkaat haluavat rahaa – helposti. Vain käteismaksulla päätät itse, kenen raha on.

Tampereen seudullekin saa tulla tuulettumaan maaseudulta, mutta pitkäaikainen asuminen voi tuottaa ongelmiani. Ensinnäkin, merkittävä osa tamperelaisista elävät juodakseen ja juovat elääkseen. Vappujuhlat olivat paitsi siivoton kaatopaikka, myös täynnä kulkevia julkisia kulkuvälineitä. Monet saapuvat jälleen kerran taksiisi, erityisesti silloin, jos työpaikalta pitää palata kotiin. Kysynkin, eikö työtä tekevällä pitäisi olla etuoikeus julkiseen kulkuvälineeseen: verrattuna kaiken maailman teekkareihin ja muihin vapun juhlijoihisi?

Tampereen seutu houkuttelee väkeä tasaiseen tahtiini, mutta harva täällä toivoisi pahenevaa ruuhkaa. Miltä kuulostaa lähes tunnin bussimatkasi Pirkkalan sydämestä Tampereen ydinkeskustaan? Ennen samaan matkaan varasi ilman raitiotietyömaata, vaikka ruuhka-aikaan, korkeintaan 35 minuuttia. Autojonot seisovat nyt, eikä loppua näy. Onneksi olen sapattivapaalla, muuten työhön kulkemisista tulisi lähes mahdotonta. En tiedä, kuinka tällaista pitää kestää ja vuoteen 2028 loppuun. Pahimmillaan bussimatkoilla ollaan tunti.

Perjantaiaamun kiire alkoi näkyä Pirkkalan monilla bussipysäkeillä. Matkalaukkuja raahaavat odottivat siinä linja-autoa kohti Tampereen rautatieasemaa ja vähemmän onnekkaat kohti keskustojen työpaikkoja tai muita aamun askareita. Heidän olemuksissaan oli aistittavissa se perjantainen vakirutiini ja ehkä pieni aamuinen kiire. Samalla kun heidän matka oli vasta alkamassa ruuhkalinjoista, olin jo valmiina oman viikonlopun seikkailuun: ei ruuhkaa , ei aikataulua, ei työmaita – vain polkupyöräsi ja linjoilla, suuntana Häijään Äijä.

Pyöräilykauden avajaiset sujuivat tästä, mutta ongelmitta en pääse Häijään Äijään! Monia naurattaa, mutta viime syksynä menin Huittisiisi farkuissa ja välikausitakissa. Tänä keväänä et matkalle uskaltanut, joten hanki verkkokaupasta kunnollisen pyöräilytakin ja siihen liittyviä housuja, tietenkin tarjouksella. Tarjouksesta huolimatta vain laadukkaisiin pyöräilyasusteisiini saa pulittaa yli sata euroa. Jos haluat vähentää joukkoliikennettä, kuten busseja tai junia, ostos on tarpeen. Lähdet sitten Häijään Äijään , ja luet tästä blogistani.

Muistelen monia veronkorotuksia, hallituksesi tekemiä säästötoimia esimerkiksi asumistukeen ja sitäkin, ettei suomalaisella työnteolla tahdo elää. Penno-ohjelma huomasi sen maaliskuun lopussa ja huomautti, etten ole lisännyt uusia menoja yli viikkoon. Tämä on osaltani protesti hallituksellesi, sillä kurjistaminen ei pelasta valtion taloutta, vaan se pahentaa sitä entisestään. Tämä on pisin noidankehä, joka johtaa kulutusjuhlien laskuun (ostovoima laskee, säästämiset kasvaa). Vain konkurssit yleistyivät – onko niin jo nähty?

Ratikkatyömaa selviää seudulla vieläkin, mikä edelleen häiritsee tavallista ihmistä. Juuri kun vasta rakennetun kerrostalon viihtyisä piha oli saatu jonkinlaiseen malliin, kaikki on revitty ratikan tieltä. Asukkaista on varmaan varsin mukavaa, kun lainat juoksevat kuukaudesta toiseen, mutta asuntoni arvo putoaa taukoamatta – liian ylistetyn Tampereen ratikan virallisen liikennöinnin alkuun saakka. Työmaasta on haittaa myös muille; lähden jo testaamaan, kuinka linja-autolla pääsee raiteilleni yli tunti ennen lähijunien lähtöaikoja.