Pääteasemani testamentti

Hyvä, täytän 35 vuotta marraskuussa, mutta testamenttia ei ole eikä tule. Monet testamenttaavat omaisuuttaan: autoja, reilusti omakotitaloja ja kokonaista metsää, mutta entä jos kaapistoni esittelevät tyhjyyttä ja käyttötililläni on satasia? Vuokra-asuntoja ei voi laskea omaisuudeksi, eikä mikään ajassa muutu – tulen aina asumaan vuokralla. Moni sukulaisistani onkin tehnyt testamentin, mutta minulla on toisia ajatuksia. Perhettä en tule perustamaan, lapsia en tarvitse ja lähden oravanpyörästä tasan viimeisenä onnekkaana.

Taas arki: on lenkkisaunaa, jossa näitäkin asioita voisit miettiä. Perinteisen omaisuuden testamentin sijaan voin jättää jälkeeni elämäntavat tai filosofian. Onnekas elämä on perintö itsessään, eikä silloin tarvita satoja tavaroitasi tai rahaa. Kesä ja saunaremontin hilpeydestä on luettu blogista, mutta isännöitsijäsi puuttui kaikkeen. Homeiset saunapenkit vaihdettiin uusiin, mutta tässä huonosti sulkeutuva ovi korjattiin. Se kävi minulle, vaikkakin olisin kyllä toivonut toista tapaa. Isännöitsijän mukaan lopun remontoidaan seuraavassa vaiheessa.

Mikään ei lenkkisaunassa estä poistumasta suoraan ajeluille. Olet vapaa herra tai rouva. Tällä kertaa kävi nolosti: yhden seikkailun aikana Nokialle pyörästäni meni rikki kaksi asiaa. Shinkansen-junan lailla kulkenut pyörä tuli jopa näkymättömille poluille, ja kun ilta pimeni, kävi ilmi myös etuvalaisimeni toimimattomuus. Se ei varsinaisesti estäisi seikkailijaa, mutta jokin vahva oksa rikkoo pyörän vaihdenäytöt oikealta puolelta. Onneksi ajokkini kulkee yhä entiseen malliin, sillä vaihdenäytön rikkoutuminen ei estä pyörien normaalia toimintaa.

Tämäkään seikkailu ei todennäköisesti monia jätä vain tien sivuun, toisin kuin auto. Nyt koulut tulevat – taasko arki alkaa? Tarkoitanko sitä, että lahjoitan myös tänä vuonna uuden repun vähävaraisille reppukeräyksiin? Repun haravoin tarjouksessa, ja se täydentää ahneen muita lahjoituksia: kas 240 euroa luonnonsuojeluun ja 60 euroa tavarakeräyksiin. Lahjoitan siitäkin huolimatta, että polkupyörän uuteen valosarjaani meni kai 59,80 euroa. Ahneus saa olla sitäkin, että vaikka olen miten raha-ahne, annan silti sydämellä ja usein vähästäkin.

En aio tehdä todella suosittua testamenttia, tässä syyt

Outo kysymys siinä, mutta onko sinulla testamenttia? Nyt vastaan siihen. Minulla ei ole testamenttia, eikä sellaista ole tulossakaan. Vaikka testamenttisi on olevinaan suositeltavin asiakirja, en usko sitä itse tarvitsevani erakkona. Ensinnäkin, kuka minut edes perii? En aio mennä parisuhteeseen, lapsia ei ole eikä tule, kaiken lopuksi rintaperillisiä on ihan hyvä jos muutamia. Tässä kohtaa on huomioitavaa sekin, että olen järein ääriminimalisti eikä suurta omaisuutta ole. En sijoita, en omista rahastoa tai metsää, enkä myöskään paini rahassa.

Minulla ei ole kai halua tehdä moninumeroisia summia. Nautin enemmän, kun rahaa on rajallisemmin ja ostoksiani täytyy priorisoida. Tiedät, että raha ja omaisuus ovat ongelmien alku sekä ydin. Tämän takia nousee lukuisia perintöriitoja. Periaatteessa selkeä testamentti vähentää niitä, mutta en usko testamentin voimaan. Jos joku löytää testamentin kuolemani jälkeen, kuka estää polttamasta mitään nuotioissa, jos tulos on löytäjälle huono? Silloin, jos on ainoa versio testamentissa, tästä jaetaan lain mukaan. Tällöin tulos saa olla parempi.

En hajoa siihen, että testamentti jaetaan toiveiden mukaan kuolemani jälkeen, tällainen olen. En aio jättää mitään perittävää. Avaan kaapistoa ja katselen tätäkin tyhjyyttä. Voi olla, että hyllyillä on enää kaunista pölyä, mutta ei tavaroita. Jos omaisuutta tiivistäisit kunnolla, aika moni kaappi olisi täysin tyhjä. Minulla on vain 198 tavaraa. Vuokra-asunto ei ole minun omaisuutta ja vuokrasopimus vain puretaan kuoleman sattuessa. Kaikki varat ovat nykyään S-pankissa ja jos roposia jää, ottakaa ihmeessä. Erakon kotia ei tarvitse läpikäydä aikaa.

Testamentti, mitä varten? Tavaraa ei ole

Olen tietoinen siitä, että lakimiehet tekevät pikku tiliä testamenteilla ja siihen liittyvällä neuvonnalla. Se on yksi monista syistä siihen, miksi ei ole tarvetta tehdä siitä perintökirjaa. Ihan kaikki maksaa, rahaa. Tässä taloustilanteessa käytän nekin rahat mieluiten ruokaan tai laskuihin. Yksi sanoi, että testamentin voi tehdä myös itse Wordilla, mutta silloin vaaranani on vääränlaista paperia. Minusta ei lakimiehiä tule ollenkaan. Erilaiset nettipalvelut ottavat tästä 99 euroa, sekin tuntuu rahalta, jota käytän mieluiten johonkin muuhun – kelatkaa.

Joku saattaisi sanoa, että tämä on kai ahneutta. Että olen liian itsekäs käyttämään rahaa johonkin, mistä en hyödy itse. Ymmärrän sen, sillä olen ahne. Ei ole tavatonta sanoa muille, ettei rahaa ole koskaan liikaa. Se on tosiasia. Siksi elän todella säästäväisesti, mutta et enää erityisemmin haali sitä rahaa. Kuolinvuoteella on se ja sama oletko tehnyt kuusinumeroisia vuosisummia. Jälkesi on tehokkainta, kun et jätä mistään perittävää. Silloin ajattelee kaiketi rintaperillisiä. Rohkeasti sisään erakon vuokrakotiin – ei mene ikä ja terveys penkoessa.

Testamentin puuttuminen ja omaisuuden vähyys on tietoa. Ehkä arvovalinta, joka tekee kuolinpesäni hoidossa mahdollisimman mutkatonta. Se on lähes kuin lahja, jotta perillisten ei tarvitse käyttää aikaa sekä energiaa tavaroiden poistoon ja rahariitelyyn. Sen sijaan, että luottaisin heti haavoittuvaiseen ja helposti muokattavissa olevaan testamenttiin, luotat lain hoitavan asiat puolestani. Tämä on aiempiin kappaleisiin nojaten mielenkiintoinen ristiriita – luotat enemmän järjestelmään kuin ihmisten motiiveihin. Riitojen alku, eihän sitä ole.

Saunaremontin jäljiltä, homepenkit vaihdettiin uusiin

Jäätävän kylmän suihkun jälkeen on kiva tulla lauteille ja annat tulla. Saunon joka tiistai, kellon ollessa 20.00, paikalta iltayhdeksään asti. Viime tiistaina piti auttaa sukulaisia, mutta tein selväksi, että olen käytettävissä näin vain saunalle asti. Mikään ei ole tärkeämpää tässä elämässä kuin saunan kuumat löylyt. Perinteessä pitelen kiinni kynsin ja hampain. Uudessa saunassa voi löytää myös uusia ajatuksia, vaikka testamenttiin tai työelämään liittyen. Olen sitä mieltä, että jos se minusta on kiinni, saunavuorona on kahdeksalta aina: joka tiistai.

Monet taikoivat työelämästä oravanpyörän, mutta minulle saunavuoro kahdeksalta joka tiistai on pyhä. Se on minulle vankkumaton prioriteettini, jota en vaihda mihinkään. Toinen naapuri ei ehdi aina lenkkisaunaan tai omalle vuorolleenkaan. Työelämä on joskus hektistä, enkä epäile sitä hetkeäkään. Olin työelämässä itsekin monta vuotta, saamatta ikinä palkkaa enempää. Kyllä ne tuotot joku muu käärii, usko pois. Joskus mietin, kumpi on arvokkaampi: kuusinumeroiset ansiot kerran vuoteeni vai mielenrauha, jonka saa saunasta joka tiistai.

Taloyhtiön saunalla on eräs nyrkkisääntö: voidaan jutella syvällisiäkin, mutta asiallisesti. Kukaan ei halua kuunnella saunassa mistään Ukrainan sodasta tai uusista juonenkäänteistä työpaikallasi, etenkään jos positiivista sanottavaa ei ole tarjolla: yhtään. Silloin hiljaisuus on tekniikkalaji. Välillä juttelemme vain Pirkkalasta, mutta karu totuus on se, että sinulla ei ole muuttoaikeita. Soitin tuosta saunasta jo lakipuhelimeen ja selitin tilanteen. Lakimies sanoi, ettei erakkominimalistina kannata testamentata, koska perijöitä tai perittävää ei nähdä.

Saunasta lakipuhelimeen, tyrmäys testamentille

Lenkkisaunan löylyjä ei muutto korvaa – se maksaa rahassakin monta ruokakassia. Olen tullut siihen päätökseen, että käytän muuttoa vain viimesijaisena vaihtoehtonani. Arvioisin, että se maksaa täältä tonnin, kun muuttaisin todennäköisesti Lapualle tai Loimaalle. Keksit niin äkkiä monia muita käyttökohteita toimintatonnille kuin muuttoosi. Näen omat muutot ajankohtaisena vasta siinä vaiheessa, kun Puskiaisten oikaisuista tai kehätiestäsi päätetään. Se voidaan vielä estää ja teenkin kovasti vaikuttamistyötä tämän eteen, en huvin vuoksi.

Tonnin muuttorahaa tai miljardien kehätiet ovat isoja asioita, mutta saunan remontissa voin puuttua asioihisi suoremmin. Elämä on lopulta sarja pieniä ongelmia, joita ratkaistaan pala kerrallaan. Jos kerron kohteliaasti, mutta kylläkin suoraan, olisin täältä kai aikaa sitten muuttanut – jos en olisi pitänyt Pirkkalasta tai nykyidyllistä täällä. Asiat ovat siis enemmän kuin hyvin, myös puoliksi tehdyissä saunaremonteissa, sillä käänsin sen voitoksi. Taloyhtiö säästää lainoissa. Uskotaan myös, että onnea voit kohdata missä vain, myös Pirkkalassa.

Saunaremontista on muutama kuukausi. Ole valmiina, mutta penkit eivät ole homeisina tunnelmaa nostaneet. Informoin isännöitsijää ja parin viikon kuluessa suuressa remontissa kylpyhuoneisiin tuotiin uudet penkit. Sen huomaan, home on poissa ja penkeillä saa vaikka istua. Ne ovat täysin linjassa, eivätkä keiku istuessa. Oviin liittyen tuli sellainen tietoni, että niitä on jätetty tarkoituksella noin, mutta toisen oven lukitus korjattiin. Ne uusitaan silloin, kun on pukukoppien remontin aika. Niin tai näin, tähän on tottunut ja huomenna lisää?

Sujahdin näkymättömälle polulle Nokialla, säätö rikki

Olen kuullut sitä YouTubea katsomalla hyviä ajatuksia: muutto ei paranna elämänlaatua alkuhuuman jälkeen, vaan siirrät samat ongelmat vain uuteen osoitteeseen. Parasta olisikin yrittää vaikuttaa kaikkiin epäkohtiin, vaikka matkani olisikin hidas. Jos et vain pidä itsestäsi nykyisessä asuinpaikassa, et tule rakastamaan sieluasi missään muuallakaan, näin sanotaan kärjistetysti. Toisaalta, jos Pirkkala on liikaa autoilua, Lapualla voi kokea liian vähän elämää. Muutto on hyvä ratkaisu silloin, kun olet aidosti tyytymätön tai kiikaroit sitä seikkailua.

Seikkailu alkaa lenkkisaunoista. Ei sinun elämässä mitään esimiehiä ole, vai puhutaanko nykyään jo esihenkilöistä, aivan sama. Otan fillarin tallissa ja poljen pienellä vapaan lenkillä Nokialle. Järjettömän hyviä maastopolkuja niin Pirkkalassa kuin Nokialla, kyllä kyydin saan. Et valehtele, olen vain todella tyytyväinen ja siksi puolustan näkyvästi jokaista puuta täällä, jotta olisi sinullekin nyt lähes ilmaisia elämyksiä. Eihän kaikesta tarvitse kasvuseudullakaan maksaa. Nokian vakipaikkaasi on täältä yhdeksän kilometriä ja kohtapuolin se tapahtuu.

Vaikka ystäväni ennen ABC-asemaa olisi kuinka Nokialla, poljen vikkelästi kivikkoisen ja kuoppaisen - miltei näkymättömän - polun kera kuin japanilainen pikajuna aikataulussaan. Muut eivät polkuani siinä näe, koska se on kasvanut hiukan umpeen, mutta haen elämyksiä ja jännitystä iltaan. Nyt sitä saat, puun oksa osui oikeaan vaihdenäyttöön ja suojalasi lentää irti. Myös kengänpohja hukkuu matkalla, mutta kaikki toimii kuin pyörähuollosta. Jatketaan sitä matkaa? Ei kestä kauan. Tauon jälkeen paahdan vain vauhdikkaammin vuokrakotiin.

Shinkansen-junalla näkymättömälle polulle

Tulkaa tästä Nokialle, en osannut odottaakaan mitään sadetta, menoja kylläkin. Variksia lenteli ja lokkeja näkyi joka puolella, kyllä nörtti kunnon lintubongausta edelleen harrastaa. Perille päästyäni huomaat, että olin polkenut koko ajan etuvalo päällä, joten sammutin sen. Sitten tuo kaatosade alkoi ja minun piti poistua sisätiloihini. Sillä välin kun nautin kylmästä einespizzasta ja join kylmää virvoitusjuomaa, sade murtautui sen valaisimen sisälle. Se teki sen silti, vaikka tuotetta markkinoitiin Lidlissä sade- ja pölykestävänä. Ikä sanoo paljon.

Autoilija sanoi, että minulla palaa valoa kirkkaaseen aikaan. Tietääkseni en ollut autolla, joten epäilin heti vikaa valaisimessa. Sain sen vielä päälle sateesi jälkeen, mutta sen jälkeen ongelmat vasta alkoivat. Valoa ei tullut juurikaan ja akku tuntui olevan taas vähissä. Kotona selvisi, että valaisinta ei saa enää edes pois päältä, se toimisi tasan niin kauan kuin akkukin. Kahden vuoden ikäinen tuote ei yllättänyt ketään positiivisesti – pyöräillen todellisuudessa vain alle neljä kuukautta vuodessa, eikä silloinkaan joka päivä. Ikävää, mutta minkä teet.

Onneksi ollaan sapattivapaalla, joten kaivan sen takuukuitin esiin yön pimeinä tunteina. Seuraavana päivänä poljin Pirkkalan Lidlistä, vaikka tavara onkin ostettu Ratinasta. Myyjien mukaan takuu on päättynyt, mutta kaivan blogista valokuvan pakkauksesta kolmen vuoden takuulla. Lopulta myymäläpäällikkö myöntää asiat ja lähettää tuotteen huoltoon. Kukaan ei kertonut tarkasti, kauanko takuukäsittelyssä kestää, sillä tuo "kuukauden päivät" ei minulle hirveästi avannut. Sijoitan uusiin vain 59,80 euroa ja jatkan seikkailua, yön pimeydessä.

Ahne lahjoittaa reppukeräykseesi, mitä se ahneus on?

Lidlin mukaan saan uuden tuotteen tai rahat takaisin. Siitä, miksi et voi saada rahat heti takaisin, en lähtenyt väittelemään. En nykyään jaksa vääntöjä. Jopas sen tajuaa itsekin, että 24,99 euron valosarjan lähettäminen Saksaan on vähäsen kalliimpaa kuin kyseisen summan antaminen kassasta. Puhumattakaan siitä, että joutuvat perään lähettämään uutta Saksasta asti. Käyttöjä saa löytyä, annan kyseisen valosarjan tarvitsevalle. Jos ei suvussa tarvita, vien joulupuuhun tai sitten lahjoitan sopivasti. Näin voi käydä liikkeesi "kuukauden päivissä".

Lauri Collan, yleislääkäri, kirjoitti oman kokemuksen mukaan näin: "Ahneuden riivaama ihminen ei pysäytä tätä kierrettä, vaikka joku olisi saavuttanut kaikilla mittareilla mitattuna suuren omaisuuden tai valta-asemansa – hänen täytyy saavuttaa lisää ja enemmän." Tuosta olet kyllä eri mieltä, nimittäin vaikka olin aikoinaan hei pitkäaikaistyöttömänäkin, olisi ollut säästeliään elämäntavan vuoksi jo mahdollisuus lahjoittaa luonnolle ja reppukeräyksiinikin. Olisin voinut lahjoittaa vasta 22-vuotiaana, kuukausittain, mutta ahneus oli voimissaan.

Nyt olen lahjoittanut neljättä vuotta, olenko enää ahne? Kun muutin Pirkkalaan vuonna 2012, erilaisia feissareita tai imurikauppiaita kävi ovelta joka päivä. Silloin tajusin, että näitä lahjoituskohteita oli tuhansia ja taas tuhansia. Joku luonto ei kiinnostanut pätkääkään, eikä ihmisten auttaminen tuntunut hyvältä, kun rahan oikea paikka oli käyttötiliä ja säästöissä – vaikkei monta tarvitsisikaan. Sitten työkaverini toivatkin joulupuukeräykseen monia lahjoja suoraan toimistoille, en itse tuonut muuta kuin tavallisen tyhjät ja ihmettelevät katseet.

Lahjoitin taas reppukeräykseen, siitä vain

Vuodesta 2022 alkaen olen lahjoittanut. Jokaiseen reppukeräykseen sekä joulupuuhun :) Olen lahjoittanut samoilta ajoiltani kuukausilahjoituksia WWF:lle, kymmenellä eurolla sekä vastaavalla summalla Suomen luonnonsuojeluliitolle. Raha-ahne onkin Pirkkalan metsistäsi luontoahne, kannatti tulla. Vain ahneuden tapa muuttui. En oksastakaan uhattuna pistäydy ravintolaan ihan muuten vain, mutta reppua vien keräykseen vähästäkin. Se on tärkeämpää kuin osoituksia siitä, että on käynyt uudesta JJ's BBQ -ravintolasta, onkohan tuttu nimi?

Et laita minkäänlaisia kunnianosoituksia siitä, että taas lahjoitin. Jatkan vain työtä siellä, missä sitä tarvitaan. Olen jo pahoillani niistä lahjoittamattomista vuosista, eikä loppua näy. Moni on nyt kysynyt, miten sapattivapaalle oikein pääsi. Yhtenä päivänä säästötilille kertyy 50 000 euroa, ja siinä vaiheessa mietin: mitä oikein keräilen? Sain perintöä ja lopun säästin palkasta, tai työttömyyskorvauksesta, kun ei tehnytkään mieli kuluttaa. Siinä vaiheessa Jyri oli vain ajatusleikki ja sanoi pomolle siitä, että en taidakaan tulla tänne enää huomenna.

Montako euroa budjetoit lahjoituksiin vuodessa? Parhaimpaan aikaan tasan nolla euroa. Nykyään lahjoitan pelkästään luonnonsuojeluun 240 euroa vuodessasi. Sen lisäksi 60 euroa menee reppukeräykseen sekä joulupuukeräykseen, yhteensä. Ei ole mitään isoa, mutta 300 euroa vuodessa on silti paljon. Lisäksi lahjoitan kai kissoille, vain laatikollisen märkäruokaa, kerran vuodessa ja keräykseen törmätessäni. Uskoin yleislääkäriä täysillä siinä, että ahneus on pysyvää, mutta se ahneuden voimakkuus on säädettävissä. Näistä opeista eteenpäin.

Yhteenveto: elokuvateatteriin, kahden vuoden jälkeen

Ensi viikosta putki jatkuu, silloin menen leffateatteriin ja otan ensimmäisen elokuvan yli kahden vuoden tauon jälkeen. Tiedätkö mitä, Länsilinjat odottaa jo Partolassa ja ihan kohta on lähtö edessä. Kuinka siitä voi selvitä, kun et ole katsonut elokuvia näinkin pitkään? Pitää olla ahne, sillä saan sen ilmaisen elokuvalipun, enkä viitsi heittää käypää roskiin. Tutut ovat kaikki töissä. Kenellä on muka nykyään edes aikaa elokuvissa käymiseen? Parasta tuossa oli se, että en edes tiedä mitä tulen katsomaan, tässä valittiin joku elokuva ja minulle lippu.

Elämääni ei kannata matkia, se on tylsää. Kaapit edustavat parasta tyhjyyttäsi, eikä tapa ilman testamenttia ole välttämättä kaikille, mutta minulle paperi on turha. Tulen avaamaan taloudellisia päätöksiä tämän aiheen ympäriltä aina uudelleen, syksyni mittaan. Tavoite on, että lähdet jättämättä jälkiä. Tavarakaaokseni yläraja on nykyään 200 asiaa, ja tämän lisäksi aion muuttaa hätätilini perimmäistä tarkoitusta, jotta rahaa saa kuluttaa. Näin tapahtuessa tileillä ei ole kai paljoa. Jos jotain jää, lusikoikaa pois ja muistakaa vielä irtisanoa vuokra.

Tässä vaiheessa alleviivaisin uudelleen, että minut pitää tuhkata hautauksen sijoista. En ääriminimalistina hyväksy kuluttamista: en oman elämän aikana, nyt puhumattakaan ajasta sen jälkeen. Kaikenlainen turha kuluttaminen, kuten hautakivien ja arkkujen ostaminen, on vastoin koko elämän mittaista ajatusmaailmaani äärimmäisestä minimalismistakin. En enää halua viedä tilaa. Hautakiven sijasta voit nähdä sellaisen metsässäkin. Tuhkat on levitettävä Pirkkalan metsään. Kuolema – koska se on? Ei tässä kukaan tiedä, testamentti on täällä.

Helpotin todennäköisen rintaperillisen asioita. Kaikki varat ovat enää yhdessä pankissa, tavaramäärä tästä kirppiksestä kyselee vertaistaan, liittymäsi on laskuton Prepaid. Autosta, jota minulla ei ole, ei tarvitse vuosia tapella. Myöskään asuntoa en omista. Vuokranantajani irtisanoo sen mielellään seuraavan käyttöön tilanteeni niin vaatiessa. Tämän lisäksi tienaan mahdollisimman vähän rahaa, jotta kenenkään ei tarvitse yöuniaan niistä menettää. Voihan olla, silloin kun kuolen, eurolla ostaa yhden kirsikkatomaatin. Kuski, mennään elokuviin.