Jumissa tanssilattialla

Siitä toivoisi joskus, että kuukaudessa olisi vain 28 päivää tai vähemmän. Nimittäin tänään 27.10. tilanne oli se, että arjen kuukautta on jäljellä neljä päivää, mutta Penno yskii. Sen huomaat, kun viimeinen kauppabudjetti perjantaille on jo kulutettu ja budjetti on 2,24 euroa alijäämäinen. Joudun lähtemään tästä myös kaupunkiin, koska minun on saatava aikaan säästöä tavallisesta kuluttamisesta. Tuntuu siltä, että jopa kotimaisuusasteessa voisi tinkiä. Muutto on lähivuosina taas ajankohtainen, vuokra ahmii tuloissa kohta yli puolet.

Moi kaikki, tuliko luvattua vähän liikaa? Olin lähtevinäni Urjalaan, mutta vieläkin odotellaan. Ensiksi puhui todella sateinen ilma, sitten luin lehdestä uutisen, jossa pirkkalalainen äiti joutuu karsimaan lasten yli 900 euron harrastuksista vuotta kohti. Et voi olla miettimättä asiaa itsekään: mistä kaikkialta joudun mahdollisesti tässä luopumaan, kun työttömyys tulee takaisin arkeen? Onneksi seuraa löytyy, sillä Suomessa on tällä hetkellä jo 247 000 työtöntä. Lähdetään vihdoin Urjalaan. Yksi ei yhtälössä toimi ja päädyt muualle.

Miksi ihmiset täällä ostavat kahvinsa yhä Espresso Housessa, vaikka nykyään on pilvin pimein upeita, itsenäisiä baristakahviloita joka puolella? Vähän samaa voisi sanoa täällä Google Chromesta, joka tuntuu olevan ainoa internetselain maailmassa, vaikka on parempiakin navigaattoreita nettiini. Chromen markkinaosuus maailmanlaajuisesti tänä aikana on 72 %. Se on selvästi pidetty, ja sen suosio on ollut kiistaton vuosikymmenen ajan. Ihmiset ovat tyytyväisiä, eivätkä siedä hyviä vaihtoehtoja, mutta minä vaihdoin toisaalle.

Milloin se loppuu oikeasti? Olisi siinä muutakin tekemistä kuin reklamoida koko ajan heikosta laadusta vain arkisissa tuotteissa. Pieni tunne siitä, että me ihmiset täytämme maailman huonolaatuisella, suunnitellusti vanhentuvalla roskalla, etkä halua olla osa sitä. Olen todella kyllästynyt feikkikromiisi ja uusiin mikroaaltouuneihin, joissa on Wifi, mikroprosessori ja 15 nappia. Mikset saa tehdä pesukonetta, joka kestäisi 50 vuotta ja jossa olisi standardoidut osat? Kaikkeen voisit pystyä, mutta silti ostamme uusinta koko ajan.

Langoilla kuului toukokuussa 2021 ystävällinen huokaus ja hetken hiljaisuus.  "Etkö sinä ole vieläkään perillä?" kysyi isoäitini. Olin kertonut yllättäen aikomuksista ottaa edes sapattivuosi mennäkseni pyöräilemään, lähimetsiisi tai latautumaan. Sitten kuukausia tulee, jo toinen kylpyläpäivä sapattivapaalta, ja se oli viimeinen kerta kun juttelin mummon seurassa puhelimessa syyskuusta. Hän kuoli yllättäen pian sen jälkeen, kun olin taas altailla lokakuusta 2021. Kysymys jäi voimaan pitkäksi aikaa, enkö minä tosiaan ole vielä perillä?

Akuutteja rahaongelmia ovat siis sellaiset, jotka uhkaavat elämisesi perustarpeita. Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa lautaselle, sähkölaskuun tai lääkkeisiin ei ole 873 euron budjetissa kuukauden lopuksi enää rahaa. Omassa tapauksessa ostovoima on kadonnut vuosien tahdissa. Säästössä on sulanut vuosiesi mittaan inflaatioon peräti 10 000 euroa. Tilanne on raskas, vaikka en käy edes uimahallissa, kylpylässä, parturissa, elokuvissa tai huvipuistossa muutaman mainitakseni. Alkoholia en taas juo, eikä tupakkaan haihdu.

Kaaduin polkupyörällä Suupantorilla. Vain yksi lause sapattivapaalla, jonka kuulin eräältä vanhalta mummolta siis edellisenä päivänä, saa maailman näkemään arkisia asioita hei oikeassa valossa: "Hautausmaa on niin täynnä ihmisiä, jotka luulivat vuosikausia, ettei maailma voisi pyöriä ilman heitä." Onneksi oli pyöräilykypärä. Se pelasti ja ehkä tuuria matkassa. Kaaduin nimittäin niin, että isoilta kolhuilta säästyttiin. Pää ei siinä muistaakseni osunut mihinkään. Polkupyörän ohjaustanko otti arjessa kyynärpäätäni isompia osumia.

Viimeksi kaaos, maanantaiksi rauhallista ajelua Hämeenkyröösi. Pitihän se arvata, että arki alkaa Nokialta. Ei työmaita kilometrikaupalla eikä muutakaan turhaa. Tänä vuonna moniin juniin on käytetty jo 52,4 euroa, ja siihen se jäi. Myöskään ensimmäistäkään bussilippua pikavuoroille en ole hankkinut. Tämä johtuu siitä, että pääsen hoitamaan hyvää matkailua omalla menopelilläkin. Kulutus on ollut kivaa, mutta pyöräsi vuosihuolto odottaa loppuvuodesta. Nyt mietin mistä saan rahat kasaan, sillä säästötilillä on enää 250 euroa .

Keskusta ruuhkautui keskiviikkona, 27. päivänä. Kovin ruuhka sekoitti Tampereen keskustorin hei useiksi tunneiksi. Tällaisia uutisia kasvuseudulta tänään, kun repun kanssa kulkeva nomadi yritti selvitä tavallisesta arjesta. Ei tämä hyvältä vaikuta, ja tuskinpa houkuttelee lisää väkeä Kauhavalta, Kouvolasta tai Karkkilasta. Meitä on täällä jo niin liikaa. Paikoille ruuhkautuminen oli monien tekijöiden summa, mutta vain yksi niistä oli Areenalla järjestettävät EM-kisat. Muu johtunee työmaista joka kulmalla ja liiallisista väkimääristä.

Salesta, siinä jo tutusta lähikaupasta, jossa hyllyt ovat pääasiassa normaalihintaisia tuotteita ja punalaput houkuttelevat kuin aarrearkku, liikkui eräs asiakas. Ei muuten ollut tavallisia ostajia. Ei, hän oli se punalappujen metsästäjä — autoileva henki, joka haistoi alennukset jo parkkiruudussaan. Näiden kanssa on vaikeata kilpailla, ja se on yksi syy, miksi lopetin säännölliset alennusten metsästykset . Menevä ostoskärry tarjouksilla on todellinen ja se kertoo jotain ahneudesta. Kysyin: "Miksi tartut kaikkeen, on muitakin ahdingossa?"

Blogini tekeminen on minulle kuin sapattivapaa, vaikka en olisikaan poissa työstä. Löytyi tila, jossa mieli on niin vapaa yritysten tarpeista, palavereista ja euroista. Sen sijaan voin keskittyä omiin ajatuksiin, oivalluksiin ja kokemuksiin. Tässä on taas yksi. Hassu matkailulakko alkaa myös Suomessa. Ulkomaata olen karttanut täältä viisi vuotta, nyt sama koskee Suomea tietynlaisena muunnelmana. Kuule, tänä vuonna junamatkoihin oikeuttavia varauksia oli kaksi, ensi vuonna yksi. Voi olla, etten nauti siitäkään, suosit lähimatkailua .

Yli kaksi vuotta ilman elokuvia, mutta tässä lähdetään linja-autolla valkokankaalle. Lopetin elokuvien katselemisen toukokuusta 2023, mutta televisiosarjoista luovutin tätäkin aiemmin kai toukokuussa 2016. Vapaa-ajalla pyöräilen, kuuntelen tanssimusiikkia ja fiilistelen rakkainta maailmaa tämän blogikirjoituksesi vuoksi. Elokuvat ovat nykyään kaikki lähes kolmituntisia, ei tuollaista aikaa edes jaksa näille pyhittää. En jaksa keskittyä, joten se viisiminuuttinen biisi tuntuu paremmalta – sen aikana saa olla muutakin, tanssin vaikka.

Hyvä, täytän 35 vuotta marraskuussa, mutta testamenttia ei ole eikä tule. Monet testamenttaavat omaisuuttaan: autoja, reilusti omakotitaloa ja kokonaista metsää, mutta entä jos kaapistoni esittelevät tyhjyyttä ja käyttötililläni on satasia? Vuokra-asuntoja ei voi laskea omaisuudeksi, eikä mikään ajassa muutu – tulen aina asumaan vuokralla. Moni sukulaisistani onkin tehnyt testamentin, mutta minulla on toisia ajatuksia. Perhettä en tule perustamaan, lapsia en tarvitse ja lähden oravanpyörästä tasan viimeisenä onnekkaana.

Lapuan-matkalla kohtasin 14. heinäkuuta jälleen kerran esteen kasvuseudulla. Alle kaksi vuotta sitten valmiiksi asfaltoitu autotie ja pyörätie jyrättiin jälleen kerran. Piti siis kiertää, ja aikamoiset kierrokset siinä kieltämättä teinkin ehtien linja-autoon. Kunnasta ei tähän saa vastausta, mutta paljonko rahaa haihtuu numeroina oikeasti turhaan? Paikkoja tehdään, sitten joku päättää tehdä uutta alueella, ja taas pintoja rikotaan sekä asfaltoidaan. Tässä jutussa peräänkuulutan kasvuseutuni numeroita ja vaadin kunnalta säästökuuria .

Joo, ääriminimalistilla koko omaisuus on vain 200 asiaa. Tämä lukema voi kuulostaa monesta uskomattomalta, ja täällä tulikin todella harvinainen saavutus, mutta minulle se on ote kohti syvempää merkitystä ja unelma suuremmissa: vihreää kaupunkiympäristöä, jossa luonto ja arkki rauhaa ovat täältä. Viime maanantaina olin tutkimasta Lapuaa ja löysin Etelä-Pohjanmaalta etsimäni. Tanssimusiikkia, täällä lähti lapasesta. Tuli todella vapauttava olo, enkä hetkeäkään tuntenut, että jotain tästä elämästä puuttuisi Lapuanjoen varrella .

Tulkaa sisään, Pirkkalan Citymarketiin. Ravintolakäytävällä tehdään parasta aikaa rasvaista ruokaa, ja ihmisiä on jonoksi asti. Jonon ja pöytiesi keskellä seikkaillessani kaupassa makeisosasto on varmaan ensimmäisenä sisään astellessa. Tuntuu pahalta, koska nuorempana tähän sortui aina. Vasta 24-vuotiaana tajusin lopettaa makeiset. Aloin katsella tuote-etikettejä muissakin pakkauksissa, erityisesti maito-osastolla. Yhtäkkiä 95-kiloisesta nörtistä tuli 80-kiloinen lauta. Tähän pystyy kuka vain, ja käsittelet tutkimuksia asiasta.

Vain puoli vuotta on takana päin, ja olen hyödyntänyt vankkaa kirjekuorimetodia. Paljastan tänään puolen vuoden kulutukset numeroinasi. Vaikka kirjekuorimetodini käyttö ei jatkukaan sellaisenaan, annan uusia vinkkejä siihen, kuinka hyvältä Dave Ramseyn kirjekuorimetodilta olen päässyt säästämään. Kerron täältä entisestään, miksi kirjekuori tai tavallinen Penno-budjetointi ei meille välttämättä sellaisenaan toimi. Kysymys kun on siitä, että seuraat lähinnä toteutunutta kulutusta, kun voisi antaa jokaiselle eurolle sitä työtä.

Lapua. Jo nimi itsessään herättää mielikuvia menneisyydestä, niin traagisista kuin vaikka juhlavista hetkistä. Minulle, joka olen suuntaamassa kohti Etelä-Pohjanmaani maisemia, Lapuanjoen vartta, tuntuu kuin astuisin kieltämättä suoraan Suomen tarinoiden keskiöön. Runsaan 14 000 ihmisen kaupunki voi olla muuttotappiopaikkakunta, mutta se ei haittaa tätä nuukaa matkaajaa. Päinvastoin, joskus tuntuukin siltä, että kasvukeskuksille on etsittävä rauhallisempaa vaihtoehtoa. Lapua, vaikuttaa juuri minunlaiselta New Yorkilta.

Jotakin tapahtuu. Kävelen 50 kilometriä Valkeakoskelta Pirkkalaan. Pystynkö vaikka kuvaamaan asiaa sanoin? Uskon, että tämäkin matka ja sen herättämät ajatuksesi ovat seurausta ympärilläni virtaavasta elämästä. Olenhan noussut – tai paremminkin paennut – lähes kuolleesta yhteiskunnallisesta ekosysteemistä. Parempaa kohti: yhteyttä luontooni ja maailmaani, ilman autoja tai sitä ajokorttia, juhannus ilmassa. Autot ohittivat taukoamatta, ja kaikilla oli pistävä kiire mökille. Otin rauhallisesti ja jatkoin vain kävelyä vuokrakotiin.

Saunaosaston kylpyhuoneremontti on hei tässä taloyhtiössä valmis, ja pääsin kyllä saunomaan, mutta kokemuksestani puuttui hilpeys – homeläikät kun olivat edelleen penkeissä. Ensinnäkin, saunojista oli todella hyvää, että saneerausyhtiö pystyi säilyttämään aiemman työnjäljen , vaikka osittainen purkaminen saunan laatoitusten vaihtamiseksi olikin välttämätöntä. Sen jälkeen ryhdyttiin kuivattelemaan kosteutta ja laittelemaan kaikenlaista uutta kylpyhuoneisiin, mutta ovet rikkinäisten tilalle jäävät jostain syystä vailla kauppaa.