Jumissa tanssilattialla

Lähteekö stressi uudella budjetilla, joka on nyt 50 euroa korkeampi kuin edellinen? Princetonin yliopiston tutkimuksen mukaan suurempi ansio taikoo joukoista entistä onnellisempia jopa 75 000 dollariini asti vuodessa. Tätä korkeampi vuositulo ei enää korota tyytyväisyyttäni. Mainitut 75 000 dollaria oli katsottu riittäväksi maksimitasoksi kattamaan perustarpeita, vähentäen stressiä laskuissa, muissa menoissa ja toisinaan mahdollistamaan harrastuksia, jolloin rahan puute ei enää dominoinut päivittäisiä tunteita kulutusjuhlaan.

Tiistaina 25.11. tapahtui kaksi kriisiä samana aikana. Ratikkatyömaa oli viedä löylyn, mutta toisaalla säästötilistä tuli 76 euron lasku, vaikka käytettävissä olevaa rahaa oli 0,00 euroa. Tuntuu siltä, että säästäväisen köyhyys on tullut elämään kai vuosikausia sitten jäädäkseen. Suomessa suurimmat osat köyhyyteeni jo pudonneita aiheuttaa aktiivinen piiri kansanedustajia. Ulkopuolisuus on kytköksissä muihin sosiaalisiin ongelmiini, joista yksi on syrjäytyminen. Syyttömät eristetään hei kodin vankilaan ja haukutaan vielä köyhyydessä.

Dave Ramsey kuiskasi sen siis vuosikausia sitten: "Lopeta rahan tuhlaaminen kuin olisit kongressissa!" Tuntuu kapinalliselta ajassa ja koskee muuten myös minua. Se maailma on nimittäin täynnä sovelluksia ja maksupäätteitä, jotka kerjäävät sitä korttiani tai älypuhelimesi vilautusta . Tartuin vuoden alussa kirjekuoriin, ja Ramseyn tapa on saanut kai S-tilin esimerkilliseen kuntoon. Alkuun 673 euron pano, lopuksi 150 euroa seteleinä. Välistä makselen vuokrat, lahjoitan luonnolle ja poistan päiväjärjestyksestä parisen sähkölaskua.

Pyöräilykausi meni jo. Sain kai viime viikolla kommentin vanhempaan postaukseen "Pörssiyhtiön vankina", joka osui ja upposi. Kommentoijan sanoista: "Toivottavasti et luovu pyöräilystä, vaikka siihen rahaa uppoaakin! Kyllä teksteistäsi tulee ilmi, miten paljosti se merkitsee sinulle, vapautta ja ulkoilmaa." Lopullisilla kirjoituksilla voisin pohtia, jatkuuko pyöräilykausi vai ei, mutta marraskuun alussa jätän fillarisi ansaitulle talvitauolle. Taas niin, mutta löydän lopetukselle myös järkisyitä. Yksi niistä on vähemmän sitä konsumerismia.

Irtisanomisten aalto sai miettimään tässä pörssiyhtiöiden ja perheyritysten sydäntä. Onko se oikealla, vasemmalla, keskellä vai onko sitä ollenkaan? Jyrin reklamaatio pääsi maaliin, mutta mentiin niin sanotusti vaikeimman kautta. Miksi asiakkaisiin ei vain luoteta? Miksi teitä ajetaan kaupan tiskille koko ajan ja parhaimmillaan useasti tasan selvällä asialla? Loppuratkaisu oli se, että Sony suostuu tekemään reklamaatiosta historiaa, eikä Prismoista pakotettu toisen heikkolaatuisen tuotteen ostamista. Näin tuli tili infossa, ajat pois vaan.

Kaivan näitä roskiksia meidän Pirkkalassa. Monet ottavat ongelmissaan vastuun ja kokevat, että heissä itsessään on jotain vikaa. Kun tasan elämä tuntuu raskaalta, he ajattelisivat tarvitsevansa diagnoosin, joka selittäisi pahalta tuntuvan olon. Todellisuudessa meidän Suomi on luokkayhteiskuntasi, jossa köyhempiä on alistettu. Masennus esimerkiksi tulee rahasta, epävarmuudesta ja omasta mielestäni jopa yhteiskunnan odotuksista. Tämän vuoksi mielenterveyttä on vaikeampi hoitaa, koska se kysyy yhteiskunnallisia muutoksia .

Tuhlaan pyörähuoltoon 95 euroa, mutta onni onnettomuudessa, että sentään uusi reklamaatiosi sujuu ilman mitään bussilippua. Kuulokkeet melkeinpä paketista rikki ja ei kun palauttamaan, on väsynyt ja kyllästynyt olo! Vielä kai kerran pirkkalalainen erakko Prisman infopisteellä. Oli niin kiire, että kuva kuulokkeista jäi tasan ottamatta. Kyseessä on sama malli, jollaisesta reklamoi hetki sitten. Tällä kertaa se kävi huoltoon. Sonyn kannattaa todeta itsekin, minkälaisia roskia maailmalle laitetaan brändin toimesta ja uutta korviini.

Siinä toivoisi joskus, että kuukaudessa olisi vain 28 päivää tai vähemmän. Nimittäin tänään 27.10. tilanne oli se, että arjen kuukautta on jäljellä neljä päivää, mutta Penno yskii. Sen huomaat, kun viimeinen kauppabudjetti perjantaille on jo kulutettu ja budjetti on 2,24 euroa alijäämäinen. Joudun lähtemään tästä myös kaupunkiin, koska minun on saatava aikaan säästöä tavallisesta kuluttamisesta. Tuntuu siltä, että jopa kotimaisuusasteessa voisi tinkiä. Muutto on lähivuosina taas ajankohtainen, vuokra nappaa tuloista jopa yli puolen!

Moi kaikki, tuliko luvattua liikaa? Olin lähtevinäni kotiini Urjalaan, mutta vieläkin odotellaan. Ensiksi puhui todella sateinen ilma, sitten luin lehdestä uutisen, jossa pirkkalalainen äiti joutuu karsimaan lasten yli 900 euron harrastuksista vuotta kohti. Et voi olla miettimättä asiaa itsekään: mistä kaikkialta joudun mahdollisesti tässä luopumaan, kun työttömyys tulee takaisin arkeen? Onneksi seuraa löytyy, sillä Suomessa on tällä hetkellä jo 247 000 työtöntä. Lähdetään vihdoin Urjalaan. Yksi ei yhtälössä toimi ja päädyn muualle.

Miksi ihmiset ostavat kahvinsa yhä tuosta Espresso Housesta, vaikka nykyään on pilvin pimein upeita, itsenäisiä baristakahviloita joka puolelta? Vähän samaa voisi sanoa täällä Google Chromesta, joka tuntuu olevan ainoa internetselain maailmassa, vaikka on parempiakin navigaattoreita nettiini. Chromen markkinaosuus maailmanlaajuisesti tänä aikana on 72 %. Se on selvästi pidetty, ja sen suosio on ollut kiistaton vuosikymmenen ajan. Ihmiset ovat tyytyväisiä, eivätkä tunne näitä vaihtoehtoja, mutta minä vaihdoin toisaalle.

Milloin se loppuu oikeasti? Olisi täällä muutakin tekemistä kuin reklamoida koko ajan heikosta laadussa vain arkisissa tuotteissa. Pieni tunne siitä, että me ihmiset täytämme maailmasi huonolaatuisella, suunnitellusti vanhentuvalla roskalla, etkä halua olla osa sitä. Olen todella kyllästynyt feikkikromiisi ja uusiin mikroaaltouuneihin, joissa on Wifi, mikroprosessori ja 15 nappia. Mikset saa tehdä pesukonetta, joka kestäisi 50 vuotta ja jossa olisi standardoidut osat? Kaikkeen voitiin pystyä, mutta silti ostamme uusinta koko ajan.

Langoista kuului toukokuussa 2021 ystävällinen huokaus ja hetken hiljaisuus.  "Etkö sinä ole vieläkään perillä?" kysyi isoäitini. Olin kertonut yllättäen aikomuksista ottaa edes sapattivuosi mennäkseni pyöräilemään, lähimetsiisi tai latautumaan. Sitten kuukausia tulee, jo toinen kylpyläpäivä sapattivapaalta, ja se oli viimeinen kerta kun juttelin mummon seurassa puhelimessa syyskuusta. Hän kuoli yllättäen pian sen jälkeen, kun olin taas altailla lokakuussa 2021. Kysymys jää voimaan pitkäksi aikaa, enkö minä tosiaan ole vielä perillä?

Akuutteja rahaongelmia ovat vain sellaiset, jotka uhkaavat elämisesi perustarpeita! Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa lautaselle, sähkölaskuun tai lääkkeisiin ei ole 873 euron budjetissa kuukauden lopuksi enää rahaa. Omassa tapauksessa ostovoima on kadonnut vuosien tahdissa. Säästössä on sulanut vuosiesi mittaan inflaatioon peräti 10 000 euroa. Tilanne on raskas, vaikka en käy edes uimahallissa, kylpylässä, parturissa, elokuvissa tai huvipuistossa muutaman mainitakseni. Alkoholia en enää nauti, enkä tupakkaan laita!

Kaaduin polkupyörällä Suupantorilla. Anna yksi lause sapattivapaasta, jonka kuulit eräältä vanhalta mummolta siis edellisenä päivänä, saa maailmasi näkemään arkisia asioita hei oikeassa valossa: "Hautausmaa on niin täynnä ihmisiä, jotka luulivat vuosikausia, ettei maailma voisi pyöriä ilman heitä." Onneksi oli pyöräilykypärä. Se pelasti ja ehkä tuuria matkassa. Kaaduin nimittäin niin, että isoilta kolhuilta säästyttiin. Pää ei siinä muistaakseni osunut mihinkään. Polkupyörän ohjaustanko otti arjessaan kyynärpäätä isompia osumia!

Viimeksi kaaos, maanantaiksi rauhallisia ajeluita Hämeenkyröön. Pitihän se arvata, että arki alkaa Nokialta. Ei työmaita kilometrikaupalla eikä muutakaan turhaa. Tänä vuonna moniin juniin on käytetty jo 52,4 euroa, ja siihen se jäi. Myöskään ensimmäistäkään bussilippua pikavuoroille en ole hankkinut. Tämä johtuu siitä, että pääsen hoitamaan hyvää matkailua omalla menopelilläkin. Kulutus on ollut kivaa, mutta pyöräsi vuosihuolto odottaa loppuvuodesta. Mieti nyt mistä saa hei rahaa kasaan, sillä säästötilillä on enää 250 euroa .

Keskustaa ruuhkautui keskiviikkona, 27. päivänä. Paras ruuhka sekoitti Tampereen keskustorin hei useiksi tunneiksi. Tällaisia uutisia kasvuseudulta tänään, kun repun kanssa kulkeva nomadi yritti selvitä tavallisesta arjesta. Ei tämä hyvältä vaikuta, ja tuskinpa houkuttelee lisää väkeä Kauhavalta, Kouvolasta tai Karkkilasta. Meitä on täällä jo niin liikaa. Paikoille ruuhkautuminen oli monien tekijöiden summa, mutta vain yksi niistä oli Areenalla järjestettävät EM-kisat. Muu johtuu työmaista joka kulmallani ja liiallisesta väkimäärästä.

Salessa, siinä jo tutussa lähikaupassa, jossa hyllyt ovat pääasiassa normaalihintaisia tuotteita ja punalaput houkuttelevat kuin aarrearkku, liikkui eräs asiakas. Ei muuten ollut tavallisia ostajia. Ei, hän oli se punalappujen metsästäjä — autoileva henki, joka haistoi alennukset jo parkkiruudussaan. Näiden kanssa on vaikeata kilpailla, ja se on yksi syy, miksi lopetin säännölliset alennusten metsästykset . Menevä ostoskärry tarjouksilla on todellinen ja se kertoi jotakin ahneudessa. Kysyin: "Miksi tartut kaikkeen, on muitakin ahdingossa?"

Blogisi lukeminen on sinulle kuin sapattivapaalla, vaikka en olisikaan poissa työstä. Löytyi tila, jossa mieli on niin vapaa yritysten tarpeista, palavereista ja euroista. Sen sijaan voin keskittyä omiin ajatuksiin, oivalluksiin ja kokemuksiin. Tässä on taas yksi. Hassu matkailulakko alkaa myös Suomessa. Ulkomaata olen karttanut täältä viisi vuotta, nyt sama koskee Suomea tietynlaisena muunnelmana. Kuule, tänä vuonna junamatkoihin oikeuttavia varauksia oli kaksi, ensi vuonna yksi. Voi olla, etten nauti siitäkään, suosin lähimatkailuja .

Yli kaksi vuotta ilman elokuvia, mutta siellä lähdetään linja-autosta valkokankaalle. Lopetin elokuvien katselemisen toukokuusta 2023, mutta televisiosarjoista luovutin tätäkin aiemmin kai toukokuussa 2016. Vapaa-ajalla pyöräilen, kuuntelen tanssimusiikkia ja fiilistelen rakkainta maailmaa tämän blogikirjoituksesi vuoksi. Elokuvat ovat nykyään kaikki lähes kolmituntisia, ei tuollaista aikaa edes jaksa näille pyhittää. En jaksa keskittyä, joten se viisiminuuttinen biisi tuntui paremmalta – sen aikana voi tehdä muutakin, tanssit vaikka.

Hyvä, täytän 35 vuotta marraskuussa, mutta testamentteja ei ole eikä tule. Monet testamenttaavat omaisuuttaan: autoja, reilusti omakotitalosi ja kokonaista metsää, mutta entä jos kaapistoni esittelevät tyhjyyttä ja käyttötililläni on satasia? Vuokra-asuntoja ei voi laskea omaisuudeksi, eikä mikään ajassa muutu – tulen aina asumaan vuokralla. Moni sukulaisistani onkin tehnyt testamentin, mutta minulla on toisia ajatuksia. Perhettä en tule perustamaan, lapsia en tarvitse ja kuolen oravanpyörässä tasan viimeisenä onnekkaana...